Mass Balance mahdollistaa biopohjaisten virtojen hyödyntämisen
Jäätelöpikarin etiketissä sanotaan ISCC:n logon ympärillä “90 % bio-based plastic – mass balance approach”. Oletettavasti tällä viitataan pakkaukseen, eikä jäätelöön. Paremmin asiaan perehtynyt huomaa logosta myös sen, että tässä tapauksessa on kyse “bio-circular” -kategorian aineesta, mikä useimmiten tarkoittaa kierrätettyjä ruokaöljyjä tai selluloosatuotannon sivutuotetta mäntyöljyä.
Pelisäännöt ja kirjanpito Ainetase pohjaa kirjanpitoon, jossa uusiutuvien syöttöaineiden mää- rää seurataan koko arvoketjun läpi. Kuten pörssiyrityksen kirjanpito, tämäkin järjestelmä vaatii toimiakseen sovitut pelisäännöt ja riippu- mattoman valvonnan. Pelisäännöistä vastaa ISCC Plus - sertifiointi ja valvonnasta ISCC:n valtuuttamat auditoijat. Jokainen arvoketjun toimi- ja metsästä tai pellolta pikarin valmistajaan asti tulee olla sertifioitu, jotta huoltajuusketju (englanninkielinen termi “chain of custody”) ei missään vaiheessa katkea. Järjestelmä on loogisesti hyvin samankal- tainen uusiutuvan sähkön markkinan kanssa. Palataan vielä alussa mainitsemaani “bio-circular” -termiin. ISCC Plus jakaa kierto- ja biotalouden aineet eri kategorioihin, jotka ku- vaavat raaka-aineen kestävyysominaisuuksia (siis sustainability-omi- naisuuksia). “Bio” tarkoittaa ensiökäytön kasviöljyjä, kuten auringon- kukkaöljy tai rypsiöljy. “Bio-circular” tarkoittaa sitä, että kasviöljy on jo kertaalleen käytetty ja kierrätetään raaka-aineeksi uudelleen.
Teksti: Kimmo Liinamaa, Telko Oy Kuvat: Telko Oy
Muovin matka metsästä tai pellolta jäätelöpikariksi on pitkä ja tässä tapauksessa myös aavistuksen moniselitteinen. Lisäksi siihen liittyy
oleellisesti uusiutuvat liikennepolttoai- neet. Biojalostamoissa valmistuu HVO- dieseliä (hydrotreated vegetable oil) meidän kaikkien dieselillä ajavien au- toilijoiden päästöjen vähentämiseksi. Sen raaka-aineeksi kelpaavat monen- laiset kasviöljyt kuten esimerkiksi rap- si-, auringonkukka- ja mäntyöljy. Myös eläinrasvoja hyödynnetään dieselin raaka-aineena. Uusiutuvien polttoai- neiden jakeluvelvoitteesta johtuen uu- siutuvaa dieseliä valmistetaan teollises- sa mittakaavassa merkittäviä määriä. Samaisesta HVO-prosessista saadaan myös muovin valmistukseen kelpaavaa naftaa — edelleen järkevissä määrissä. Naftaa, sekä fossiilista että biopoh- jaista naftaa, prosessoidaan krakke- reissa, joista saadaan polymerisoinnis-
Esimerkkinä tästä käytetyt ruokaöljyt eli UCO (used cooking oil). Samaan kategoriaan menevät teollisuuden jät- teeksi luokiteltavat jakeet kuten sel- lun tuotannosta syntyvä mäntyöljy. Muita kategorioita ovat “Circular” (ke- miallinen kierrätys) sekä “Renewable- energy-derived” (liittyy vetytalouteen, eikä tarkempi kuvaus mahdu tähän kirjoitukseen).
Sekoittaminen on järkevää Ainetasejärjestelmän avulla HVO- prosessin kautta syntyvää naftaa pys- tytään hyödyntämään petrokemian syöttöaineena ja siitä saatavia tuotteita myymään ja markkinoimaan uusiutuvi- na tuotteina. Bionaftan käyttö ei vaadi isoja investointeja vaan olemassa ole- via petrokemian laitoksia pystytään käyttämään markkinan kasvu- vaiheesta lähtien. Tulevaisuudessa ehkä siintää sellainenkin mahdollisuus, että jokin laitos pystyy toimimaan pelkästään uusiutuvilla raaka-aineilla, jol- loin ainetasejärjestelmää ei enää tarvita. Ainetasejärjestelmä ja ISCC- sertifioitu toimitusketju tarjoavat kuitenkin jo nyt mahdollisuuden bioraaka-aineiden käyttöön ja hiilijalanjäljen pienentämiseen muovi- tuotteiden valmistuksessa. Kirjoittaja on Telkon SmartFuture™ muoviraaka-aineista vastaava johtaja. Uusiomuovit, biopohjaiset muovit ja mata- lahiiliset ratkaisut ovat mahdollisia ja välttämättömiä, jotta muoviteollisuus pystyy vastaamaan kestävän kehityksen ta- voitteisiin, joita asiakkaat, kuluttajat, sijoittajat ja poliittiset toimijat meille asettavat.
sa tarvittavat monomeerit, esimerkiksi eteeni ja propeeni. Krakkaus on siinä mielessä tärkeä vaihe, että tässä kohtaa biomuovin matkaan tulee mutka. Nimittäin pienimmätkin krakkerit ovat kapasiteetiltaan niin isoja, satoja kilotonneja vuodessa, että niiden pyhittäminen vain bionaftan krakkaamiseen ei ole toistaiseksi mahdollista. Käytännössä bio- ja fossiilinen nafta sekoittuvat tässä keskenään, eikä krakkerin jälkeen ole mahdollista sanoa, mihin biopohjaiset molekyylit tarkal- leen ottaen päätyvät. Tähän ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi mass balance -järjestel- mää. Käytetään siitä suomenkielistä termiä ainetasejärjestelmä. Järjestelmässä seurataan prosessiin syötetyn biopohjaisen aineen mää- rää, jota myöhemmin allokoidaan myytäville tuotteille. Syötettyä bio- pohjaista naftatonnia kohti saadaan siis vastaava määrä esimerkiksi biopohjaista polypropeenia vapaan allokoinnin seurauksena (englan- ninkielinen termi “free attribution”). Ryynin matka jatkuu konvertte- rille ja siitä edelleen jäätelötehtaalle ja lopulta kuluttajan riemuksi.
32 MUOVIPLAST 6/2024
Made with FlippingBook - Online magazine maker