Sinfonia Lahti käsiohjelma Paljon onnea, Lahti

Sinfonia Lahti käsiohjelma Wienin viemää

KEVÄT 20 25

Käsiohjelma

SINFONIA LAHTI 75 VUOTTA & SIBELIUSTALO 25 VUOTTA

TE R VETUL O A SI N FONI A L A HDEN KON S ERTTII N !

Muuna aikana kuvaaminen on kielletty. Kun jaat videoita tai kuvia voit käyttää tunnistetta #SinfoniaLahti! Aplodit oikeaan aikaan Aplodit ovat osa konsertin vakiintunutta koreografiaa. Lahdessa niillä on tapana toivottaa tervetulleeksi lavalle ensin orkesterin jäsenet, seuraavaksi konserttimestari ja viimeiseksi kapellimestari. Aplodit kuuluvat asiaan myös kunkin teoksen lopussa kapellimestarin laskettua kätensä. Uusien konserttikävijöiden on helppo seurata vakiokävijöiden esimerkkiä.

Kuva: Lahden kaupunki / Lassi Häkkinen

18.30 Sibeliustalo KESKIVIIKKO 19 /

3 25

TORSTAI 20 /

3 25

18.30 Sibeliustalo

PALJON ONNEA, LAHTI! Dalia Stasevska, kapellimestari Verneri Pohjola, trumpetti Johanna Rusanen, sopraano* Ville Rusanen, baritoni

Ylioppilaskunnan Laulajat Sauli Zinovjev: an adagio

8 min

Kaija Saariaho: Trumpettikonsertto HUSH Let the thin air sing (for Verneri) Dream of falling (for Jean-Baptiste) What ails you? (for Dimitri Psimaras) Ink the silence (for Myrlam Kirstetter) väliaika

25 min

20 min

Jean Sibelius: Kullervo op. 7

1h 12 min

Johdanto. Allegro moderato Kullervon nuoruus. Grave Kullervo ja hänen sisarensa. Allegro vivace Kullervon sotaanlähtö. Alla marcia [Allegro molto] – Vivace – Presto Kullervon kuolema. Andante Klo 17.30 Johdatus konserttiin / Puusepän sali Juhlapuhe: Elämä vaatii taidetta Kaisa Rönkkö , johtaja, Taiteen edistämiskeskus

Sinfonisesti yhdessä:

Konsertti striimataan keskiviikkona 19.3. Konsertti on katsottavissa kuukauden ajan orkesterin maksuttomassa SL ClassicLive -mobiilisovelluksessa sekä orkesterin verkkosivuilla.

Yle Radio 1 radioi 19.3. konsertin suorana lähetyksenä. *muutos 19.3.2025

SAULI ZINOVJEV: AN ADAGIO

lista ohjelmaa, mutta silti hän myöntää sen yllä leijuvan suuren kysymyksen tunnelman: miksi. ”Kustantajani sanoi, että an adagio on kuin syvän meren tumma helmi. Hän oli ymmärtänyt teoksen tunnelman mieles- täni hyvin. Siellä se hohkaa merenpoh- jassa ja peilaa veden eri kerroksia.” Jaani Länsiö KAIJA SAARIAHO: TRUMPETTIKONSERTTO HUSH Helsinkiläissyntyinen Kaija Saariaho (1952–2023) työskenteli ja asui Parii- sissa elämänsä viimeiset neljäkym- mentä vuotta. Sibelius-Akatemiassa ja Freiburgin musiikkikorkeakoulussa opiskellut Saariaho löysi oman per- soonallisen sävellystyylinsä jo melko varhaisessa vaiheessa. Se on vahvatun- nelmainen, mutta silti yleensä pehmeän unenomainen, jossa usein on taustalla vahvoja visuaalisia mielikuvia. Siitä on havaittavissa myös erityinen kiinnostus sointiväriä kohtaan. Myöhemmässä vaiheessa avartuessaan tyyliin ilmestyi myös enemmän laajakaarisia melodioita ja selkeämpää rytmiikkaa. Saariaho toimi vuodet 1979–80 Korvat auki –yhdistyksen puheenjohtajana. Muutettuaan Pariisiin syntyi ensim- mäinen orkesteriteos Verblendungen . Sitä ennen teosluetteloon oli kertynyt etenkin vokaali- ja kamarimusiikkia, jossa on käytetty myös eloelektroniik-

Lahtelaissyntyinen (s.1988) Sauli Zinov- jev kuuluu viime vuosien esitetyimpiin kotimaisiin säveltäjiin. Läpimurto- teoksensa Gryf (2013) jälkeen hänen musiikkiaan on kuultu useiden suoma- laisorkestereiden, kuten Radion Sinfo- niaorkesterin, Sinfonia Lahden ja Helsin- gin kaupunginorkesterin konserteissa. Ulkomailla Zinovjevin teokset ovat soineet muun muassa Oslon ja Münche- nin filharmonikoiden, Tokio Metropolitan Orchestran ja Amsterdamin kuninkaalli- sen Concertgebouw’n konserteissa. Zinovjevin musiikissa on sekä tyylillisesti että otsikkotasolla havaittavissa voima- kas 1800-lukulainen lataus, jota hän ei syystäkään yritä peitellä. Esimerkiksi Un Grande Sospiro (2018) voisi nimensä perusteella olla Franz Lisztiä, viulu- konsertto Der Leiermann (2017) viittaa Franz Schubertiin ja Wiegenlied (2020) Johannes Brahmsiin. Sinfonia Lahden tilausteos, Zinovjevin orkesterisävel- lys an Adagio (2022) liittyy niin ikään useisiin musiikinhistoriaa kaunistaneisiin kappaleisiin. ”Minulla oli esimerkiksi Samuel Barber ja Gustav Mahler mielessäni”, Zinovjev sanoo. ”Mutta eihän tässä maailmassa enää voi tehdä vain Adagio-nimistä kap- paletta. Siksi lisäsin siihen artikkelin an.” Zinovjev kuvailee kymmenenminuuttista teostaan hyperromanttiseksi yhden karakterin kuvaelmaksi, joka aaltoilee kohti eri tilanteita olematta silti episo- dimainen. Zinovjeville epätyypilliseen tapaan an adagiossa ei ole ulkomusiikil-

kaa ja ääninauhaa. Saariaho on saanut esim. kollegansa Magnus Lindbergin tavoin kansainvälistä menestystä jo 1980-luvulta lähtien muun muassa esikoisoopperallaan L’Amour de loin (2000). Kaija Saariahon viimeiseksi jäänyt sävellys, trumpettikonsertto Hush , sai alkunsa jazztrumpetisti Verneri Pohjolan tiedustellessa säveltäjältä uutta teosta trumpetille ja orkesterille. Hän sai ensin kieltävän vastuksen – Saariaho vetosi mm. alkuvuodesta 2021 diagnosoituun aivokasvaimeen ja levon tarpeeseen. Asia jäi kuitenkin kytemään, ja vihdoin vuoden 2022 alkupuolella Saariaho ilmoitti haluavansa kirjoittaa hänelle konserton. Innoittajana lienee ollut Pohjolan sointitajun lisäksi mm. se, että improvisoidessaan hän käyttää hyvin monenlaisia äänentuottotapoja. Yleen- säkin se, että jazztrumpetisti Verneri Pohjola tuntui tulevan täysin toisenlai- sesta musiikillisesta maailmasta, teki Saariahon mielestä sävellystyön lähtö- kohdista mielenkiintoisen. Säveltäjä on myös todennut, että ”jokainen konsertto on tavallaan muotokuva solistista, jolle se on kirjoitettu.” Konsertto sisältää jännittäviä, mieliku- vitusrikkaita sointivärejä, ja sitä voisikin kuvailla huikeaksi matkaksi sointien sfääreihin. Saariaho tutkii teoksessaan trumpetin ilmaisun kaikkia rajoja, ja pai- koin soolosoitin sulautuu osaksi orkes- terin värimaailmaa. Kolmannessa osassa voi kuulla magneettikuvauslaitteen rytmistä äänimaisemaa, vaikka muuten teoksen rytmiikka on melko hienova- raista. Säveltäjän muihin konserttoihin verrattuna tekniset vaatimukset solistille ovat vähemmän korostettuja.

Pohjola on kuvaillut konserttoa vah- vatunnelmaiseksi ja riipaisevaksi: ”Tulkitsen teoksen kertovan Saariahon elämän viimeisistä vaiheista, siitä, miten haurasta ja rajallista elämä on. Siinä ovat läsnä ihmisen elämän merkitys ja tarkoitus”. Säveltäjä on valottanut konserton taus- toja: ”Koska soolotrumpetilla oli tärkeä rooli viulukonsertossani Graal Théâtre (1994), joka oli ensimmäinen konsert- toni, innostuin palaamaan tuohon materiaaliin viimeisessä konsertossani. Sain inspiraation myös toisenlaisesta uudelleenvierailusta, Aleksi Barrièren tekstistä Not a Knight , joka on kirjoitettu vuonna 2018 Graal Théâtreen puhut- tavaksi eräänlaisena valaistuna margi- naalina musiikkiin. HUSH in ja sen neljän osan nimet tulevat tästä tekstistä, jossa Graal-legendat resonoivat henkilökoh- taisena ja kollektiivisena pyrkimyksenä tehdä musiikkia ja jättää jälki hiljaisuu- teen”. Konsertto valmistui noin vuodessa. Viimeiset nuotit Saariaho saneli hyvälle ystävälleen, sellisti Anssi Karttuselle, joka kirjoitti ne muistiin. Konsertto oli valmis huhtikuussa 2023, ja säveltäjä menehtyi Pariisissa kesäkuun alussa. Kantaesitys kuultiin Helsingin Juhla- viikoilla elokuussa. Verneri Pohjolan kanssa musisoi Susanna Mälkin johtama Radion Sinfoniaorkesteri. Säveltäjä omisti teoksen perheelleen, ja sen osat vielä erikseen teoksen ensiesittäjälle, miehelleen, sekä kahdelle lääkärilleen. Partituurin lopussa on kiitos Anssi Kart- tuselle. Hannu Kivilä

JEAN SIBELIUS: KULLERVO Kullervo kantaesitettiin Helsingin yliopis- ton juhlasalissa 28. huhtikuuta 1892. Konsertti oli ilmeisen suuri menestys; sali oli täynnä, ja säveltäjä, pedagogi Axel Törnudd kuvaili esitystä: ”Se oli kuin tuliwuorenpurkaus.” Helsingin orkesteriyhdistyksen orkeste- riin palkattiin ylimääräisiä soittajia näin laajaa teosta varten. Kantaesityksessä lauloivat Emmy Ackté (1850–1924) ja Abraham Ojanperä (1856–1916). Noin neljänkymmenen laulajan vahvuinen mieskuoro koostui Helsingin Lukkari- koulun kuoron sekä Ylioppilaskunnan Laulajien jäsenistä. Tämän viisiosaisen teoksen myötä Sibelius löi itsensä lopullisesti läpi orkesterisäveltäjänä. Pitkä, uskalias ja vaikeaselkoinen teos järkytti varmasti ensi-iltayleisöä saman verran kuin se ihastutti. Voidaan olettaa, että Sibelius aloitti työskentelyn Kullervon parissa Wie- nissä keväällä 1891. Morsiamelleen Aino Järnefeltille hän kirjoitti 20. huhtikuuta: ”Nykyään ovat kaikki minun tunnelmani Kalevalasta varastettuja. – Minä alan saada sinfoniani selkiintymään”, viitaten ideaan 6/4 rytmissä ja F-duurissa – josta muotoutui Kullervon ensimmäisen osan pääteema. Lukuisat teemat ja motiivit Kullervossa osoittavat runolaulujen vaikutuksen, vaikka sävelmiä sellaisenaan ei olekaan lainattu.

Vaikka Kullervoa ei julkaistukaan Sibe- liuksen elinaikana, hänen ei kuitenkaan annettu unohtaa teosta, Jo niin aikaisin kuin 1892, hän sovitti Kullervon valituk- sen yksinlauluksi baritonille ja pianolle. Vuoden 1913 huhtikuussa päivätyssä kirjeessään tanskalaiselle kriitikolle Gunnar Hauchille Sibelius jopa vihjasi piakkoin julkaisevansa teoksen. Runsaat yhdeksän kuukautta Sibe- liuksen kuoleman jälkeen, Sibelius-vii- kon aikana 12.6.1958, hänen vävynsä Jussi Jalas johti ensimmäisen kerran 1900-luvulla Kullervon kokonaisuudes- saan Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa kutsuvierasyleisölle ja seuraavana päivänä uudelleen kaikille avoimessa sinfoniakonsertissa. Ennen Kullervoa Sibelius oli kirjoitta- nut ainoastaan kaksi orkesteriteosta: Alkusoiton e-molli ja Balettikohtauksen . Sibelius ei toisaalta ollut mikään aloitte- lija suurten muotojen käsittelyssä. Siinä suuressa määrässä kamarimusiikkia, joka syntyi Sibeliuksen opiskeluvuosien aikana ei ollut pelkästään muotohar- joituksia ja karaktäärikappaleita, vaan myös viulusonaatteja, jousikvartettoja, lukuisia pianotrioja sekä viisiosainen pianokvintetto g-molli . Miksi Kullervo sitten teki sellaisen vaiku- tuksen ja ohjasi ratkaisevasti Sibeliuk- sen luovan energian kohti orkesterille säveltämistä? Osa Kullervon viehätyk- sestä johtui epäilemättä sen aiheesta ja kalevalaisesta tekstistä. Kullervo on traaginen ja epäonninen hahmo, joka lopulta heittäytyy omaan miekkaansa. Sibeliuksen Kullervo alkaa sonaattimuo- toon kirjoitetulla Johdannolla. Osan

pääsävellajia, e-mollia, Sibelius käytti myös ensimmäisessä sinfoniassaan . Avausteemassa, joka on kuultavissa myös finaalin lopussa, on bruckner- maista sulavuutta; Sibelius oli kuul- lut Brucknerin kolmannen sinfonian Wienissä. Ensimmäisessä osassa usein käytetyt triolit ja pizzicatokuviot ovat tyypillisiä varhaiselle Sibeliukselle. Sibelius ei pyri musiikillaan seuraamaan Kalevalan kertomusta ensimmäisessä eikä toisessa osassa Kullervon nuoruus . Erik Tawaststjernan mukaan säveltäjä nimitti rondo-muotoista toista osaa keh- tolauluksi muunnelmineen, joiden tun- nevoima kasvaa loppua kohden. Useat osan temaattisista ideoista muistuttavat runonlaulun tyyliä, ja nämä teemat luovat kontrastin pastoraaliluonteisten teemojen kanssa. Laajassa kolmannessa osassa, Kullervo ja hänen sisarensa , joka on kestoltaan pidempi kuin koko seitsemäs sinfonia , Sibelius liittää mukaan kaksi solistia sekä mieskuoron. Ensimmäinen jakso osasta on kirjoitettu 5/4-tahtilajissa, jonka rytmiä usein tava- taan perinteisessä runonlaulannassa. Orkesterin soittaman johdantojakson jälkeen kuoro, usein unisonona, kertoo Kullervon matkasta reessä. Baritoni- ja mezzosopraanosolisti esittävät sarjan lyhyitä dialogeja Kullervon ja matkoil- laan tapaamien neitojen välillä. Kolman- nen neidon kohdalla hän viimein onnis- tuu viettely-yrityksessään ja houkuttelee tämän rekeensä. Sitten paljastuu totuus: neito on Kullervon kauan kadoksissa ollut sisar, jonka dramaattinen resita- tiivisoolo kertoo hänen siihenastisen elämänsä vaiheista.

Neljäs osa Kullervon sotaanlähtö , joka on jälleen kirjoitettu pelkälle orkeste- rille, on eloisa scherzo. Huolimatta tem- pomerkinnästä alla marcia värikkäästi orkestroitu osa on täynnä vaikeaselkoi- sia rytmejä ja synkopointia. Sibelius ei tässäkään osassa yritä seurata musii- kissaan Kalevalan tarinaa yksityiskoh- taisesti, vaikka musiikillisessa kudel- massa onkin mukana joitakin sotaisia fanfaareita. Viimeiset tahdit voisi tulkita Kullervon voiton kuvaamiseksi, kun hän tuhoaa Untamon suvun. Viides osa, Kullervon kuolema , on kir- joitettu kuorolle ja orkesterille. Temaat- tiset kaiut aiemmista osista, varsinkin ensimmäisestä, ovat selvimmin kuulta- vissa. Osassa on hellittämätöntä kiihkoa ja kasvavaa voimaa, jolle ei löydy vertaa Sibeliuksen teoksissa. Sibelius erottaa viimeisen kohtauksen, jossa Kullervo asettaa miekkansa maa- han ja lävistää itsensä, pitkällä tauolla. Psykologisesti tämä tauko, joka melkein katkaisee osan kahtia, tulee hetkellä, jolloin Kullervon traaginen päätös tulee peruuttamattomaksi. Taukoa seuraava kuorokohtaus on sävelkieleltään erittäin intensiivinen. Tätä seuraa rauhallisempi instrumentaalijakso, jota voisi luon- nehtia retrospektiiviseksi, melkeinpä kaihoisaksi luonteeltaan, ennen kohta- lokasta, mutta kuitenkin majesteettista loppucodaa. Kriitikko Karl Flodin totesi arvostelus- saan: ”Jean Sibeliuksella on oma säve- lensä… ja siitä hän luo oman musiik- kinsa ja meidän musiikkimme.” Andrew Barnett

III. KULLERVO JA HÄNEN SISARENSA Teksti: Kalevala XXXV: 69–286, passim Kuoro Kullervo, Kalervon poika,

helähytti helmivyöllä. Virkku juoksi, matka joutui, tie vieri, reki rasasi. [...] Neiti vastahan tulevi, kautokenkä kaaloavi selvällä meren selällä, ulapalla aukealla. Kullervo, Kalervon poika, hevoista piättelevi, suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: Kullervo ”Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!” [...] Neito II ”Tuoni sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!” Kuoro Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, iski virkkua vitsalla, helähytti helmivyöllä. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. [...] Neiti vastahan tulevi, tinarinta riioavi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. Kullervo, Kalervon poika, hevoistansa hillitsevi, suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: Kullervo ”Käy, neito, rekoseheni, armas, alle vilttieni, syömähän omeniani, puremahan päähkeniä!” [...] Kullervon sisar (Neito III) ”Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi!

sinisukka äijön lapsi, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, läksi viemähän vetoja, maajyviä maksamahan. Vietyä vetoperänsä, maajyväset maksettua rekehensä reutoaikse, kohennaikse korjahansa. Alkoi kulkea kotihin, matkata omille maille. Ajoa järyttelevi, matkoansa mittelevi noilla Väinön kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Neiti vastahan tulevi, hivus kulta hiihtelevi noilla Väinön kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Kullervo, Kalervon poika, jo tuossa piättelevi; alkoi neittä haastatella, haastatella houkutella: Kullervo ”Nouse, neito, korjahani, taaksi maata taljoilleni!” [...] Neito I ”Surma sulle korjahasi, tauti taaksi taljoillesi!” Kuoro Kullervo, Kalervon poika,

sinisukka äijön lapsi, iski virkkua vitsalla,

Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä.” Kuoro Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, asetteli taljoillensa, alle viltin vieritteli.[...] Kullervon sisar ”Päästä pois minua tästä, laske lasta vallallensa kunnotointa kuulemasta, pahalaista palvomasta, tahi potkin pohjan puhki, levittelen liistehesi, korjasi pilastehiksi, rämäksi re’en retukan!” Kuoro Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, aukaisi rahaisen arkun, kimahutti kirjakannen, näytteli hope’itansa, verkaliuskoja levitti, kultasuita sukkasia, vöitänsä hopeapäitä. Verat veivät neien mielen, raha muutti morsiamen, hopea hukuttelevi, kulta kuihauttelevi. [...] Kullervon sisar ”Mist ’olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin? Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa.” [...] Kullervo ”En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala poika,

tuhma poika tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. Vaan sano oma sukusi, oma rohkea rotusi, jos olet sukua suurta, isoa isän aloa!”[...] Kullervon sisar ”En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimmäistä: Kalervon katala tyttö, tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin päivän, yön lepäsin. Poimin päivän, poimin toisen; päivälläpä kolmannella en tiennyt kotihin tietä: tiehyt metsähän veteli, ura saatteli salolle. Siinä istuin, jotta itkin. Itkin päivän, jotta toisen; päivänäpä kolmantena nousin suurelle mäelle, korkealle kukkulalle. Tuossa huusin, hoilaelin. Salot vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: ’Elä huua, hullu tyttö, elä, mieletöin, melua! Ei se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto. Päivän päästä, kolmen, neljän, viien, kuuen viimeistäki kohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan. Enkä kuollut kuitenkana, en mä kalkinen kaonnut!

Oisin kuollut, kurja raukka, oisin katkennut, katala, äsken tuossa toisna vuonna, kohta kolmanna kesänä oisin heinänä helynnyt, kukoistellut kukkapäänä, maassa marjana hyvänä, punaisena puolukkana, nämät kummat kuulematta, haikeat havaitsematta.” [...] Kullervo ”Voi poloinen, päiviäni, voipa, kurja, kummiani, [voi] kun pi’in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! Minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan? Parempi olisin ollut syntymättä, kasvamatta, ilmahan sikeämättä, maalle tälle täytymättä. Eikä surma suorin tehnyt, tauti oike’in osannut, kun ei tappanut minua, kaottanut kaksiäisnä.” V. KULLERVON KUOLEMA Teksti: Kalevala XXXVI: 297–346 Kuoro Kullervo, Kalervon poika, otti koiransa keralle,

Siin ’itki ihana nurmi, aho armahin valitti, nuoret heinät hellitteli, kuikutti kukat kanervan tuota piian pillamusta, emon tuoman turmelusta: eikä nousnut nuori heinä, kasvanut kanervan kukka, ylennyt sijalla sillä, tuolla paikalla pahalla, kuss’ oli piian pillannunna, emon tuoman turmellunna. Kullervo, Kalervon poika, tempasi terävän miekan; katselevi, kääntelevi, kyselevi, tietelevi. Kysyi mieltä miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli syöä syyllistä lihoa, viallista verta juoa. Miekka mietti miehen mielen, arvasi uron pakinan. Vastasi sanalla tuolla: ”Miks’ en söisi mielelläni, Syön lihoa syyttömänki, juon verta viattomanki. Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, pään on peltohon sysäsi, perän painoi kankahasen, kären käänti rintahansa, itse iskihe kärelle. Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli. Se oli surma nuoren miehen, söisi syyllistä lihoa, viallista verta joisi?

läksi tietä telkkimähän, korpehen kohoamahan, Kävi matkoa vähäisen, astui tietä pikkaraisen; tuli tuolle saarekselle; tuolle paikalle tapahtui, kuss’ oli piian pillannunna, turmellut emonsa tuoman.

kuolo Kullervo urohon, loppu ainakin urosta, kuolema kovaosaista.

DALIA STASEVSKA Sinfonia Lahden ylikapellimestari Dalia Stasevska (s. 1984) on viime vuosien aikana noussut yhdeksi kansainvälisesti näkyvimmistä ja kiitetyimmistä suoma- laiskapellimestareista. BBC Symphony Orchestran päävierailijana Stasevska on johtanut useana vuonna Lontoon Proms-festivaalin avajais- ja päätöskon- sertit, ja pelkästään viime kaudella hän vieraili esimerkiksi Clevelandin orkeste- rissa, Seattlen, Cincinnatin ja Sydneyn sinfoniaorkestereissa sekä Frankufurtin hr-sinfoniaorkesterissa. Tällä kaudella Stasevska vierailee mm. Pariisin orkes- terissa, San Francisco Symphonyssa ja Philadelphian orkesterissa. Hänelle on myönnetty Royal Philharmonic Societyn kapellimestaripalkinto vuonna 2020, Alfred Kordelinin palkinto vuonna 2022 ja BBC Music Magazinen Vuoden per- soona -palkinto vuonna 2023. Sinfonia Lahtea Stasevska ehti johtaa vain kahdesti ennen kuin hänet valit- tiin ylikapellimestariksi syksystä 2021 alkaen. Jo ensimmäisen harjoituspäivän jälkeen hän huomasi, että orkesterissa on hyvä työilmapiiri sekä mielenlaatu, joka kantaa pitkälle. “Pidän asenteesta, jolla musiikkia Lahdessa tehdään. Muu- sikot heittäytyvät täysillä, ovat innos- tuneita, he tekevät töitä tosissaan ja kunnianhimoisesti”, Stasevska luonneh- tii. “Tämä inspiroi minua suuresti.” Stasevskan suunnittelema Sinfonia Lahden ohjelmisto jatkaa hänen tavara- merkinomaista linjaansa, jossa klassikot, harvinaisuudet, uutuudet ja genrejen rajat kohtaavat synnyttäen jännittäviä yhdistelmiä. Vuoden aikana kuullaan runsaasti eläviä, etenkin naispuolisia säveltäjiä, joiden teokset syventävät kuulokuvaa oman aikamme monipuoli- sesta äänimaailmasta; Anna Thorvalds-

dottir, Missy Mazzoli ja Lotta Wennä- koski ovat vain osa kaudella kuultavista nykysäveltäjistä. Stasevska seuraa yhtä innokkaasti niin klassisen kuin kevyenkin musiikin kent- tää, ja saa inspiraatiota yhtä lailla oop- perasta kuin vaikkapa uudesta populaa- rimusiikista. Tänäkin vuonna orkesteri liikkuu genrerajojen tuolla puolen esiintymällä esimerkiksi Diandran ja Apulannan kanssa. Stasevskan ohjelmistofilosofia tiivistyy keväällä 2025, kun Sinfonia Lahti juhlii 75-vuotista historiaansa ja Sibelius-talon avajaisista tulee kuluneeksi 25 vuotta. Hän johtaa juhlakonsertissa Sibeliuksen Kullervon, lahtelaislähtöisen Sauli Zino- vjevin an adagion sekä Kaija Saariahon trumpettikonserton. Kautensa ylikapelli- mestarina hän päättää Giuseppe Verdin suureen Requiemiin. Yksi tärkeimmistä Stasevskaa inspiroi- vista elementeistä on kuvataide, etenkin uusin taide. Matkustaessaankin hän suuntaa aina ensimmäisenä nykytaiteen museoon. Erityisesti Stasevskaa kiehtoo arkkitehtuuri ja muotoilu, joiden äärellä hänen uteliaisuutensa herää aina, oli

kyseessä sitten italialainen 60-luvun rakennustaide tai suomalainen keittiö- välinedesign. Hän tiivistää asenteensa sekä elämään että ylikapellimestarin työhön rohkeuteen ja ennakkoluulot- tomuuteen: “Arvostan leikkimielisyyttä. Jos on peloton ja antaa tilanteen viedä, tapahtuu aina odottamia asioita ja oival- luksia. Lapsetkin oppivat isoja asioita nimenomaan leikin kautta. Näen, että Sinfonia Lahti on samalla tavalla ennak-

koluuloton.” Jaani Länsiö VERNERI POHJOLA

ylistystä, ja voitti myös vuoden parhaan jazz-albumin Emma-palkinnon (2015). Viimeisimmällä albumilla Monkey Mind (2023) Pohjola soittaa kvartetissa pia- nisti Kit Downesin, basisti Jasper Høibyn ja rumpali Olavi Louhivuoren kanssa. Pohjolan työn laadun puolesta puhu- vat myös esimerkiksi arvostetuimman suomalaisen jazzpalkinnon, eli Yrjö-pal- kinnon voittaminen vuonna 2017, ja ehdokkuus Nordic Council Music Prize -palkinnon saajaksi vuonna 2021. Pohjolan nimi on siis tullut tunnetuksi erityisesti Euroopan jazzpiireissä, mutta on tämän Saariahon teoksen kautta osoittanut kuinka hienolla tavalla jazzin ja klassisen musiikin genrerajoja voi rikkoa. Pohjolan rohkeat ja luovat tulkin- nat heristävät kuulijoiden korvia kerta toisensa jälkeen, ja kuljettavat meidät sielujemme syvimpiin kolkkiin. Pohjolalla on progressiivinen ja innovoiva asenne säveltämiseen ja improvisaatioon, mikä sijoittaa hänet Suomen ja Euroopan trumpetistien kärkikaartiin ja tekee hänestä suorastaan suunnannäyttäjän jazzin saralla. Elle Palmu

Trumpetisti ja säveltäjä Verneri Pohjola (s. 1977) koettelee tänä iltana äärimmil- leen instrumenttinsa rajoja esittäessään edesmenneen Kaija Saariahon hänelle säveltämän trumpettikonserton HUSH . Teos kantaesitettiin elokuussa 2023 kahdessa loppuunmyydyssä konsertissa Helsingin juhlaviikoilla, ja nyt on lahte- laisten vuoro kokea teoksesta huokuva taiteellinen voima. Pohjola aloitti trumpetinsoiton 15-vuoti- aana, ja soitinvalintaan vaikutti erityisen paljon hänen rakkautensa elokuvamu- siikkiin, sekä tietysti jazziin ja rockiin. Ennen valmistumistaan musiikin maiste- riksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2012 Pohjola opiskeli Pop & Jazz Konser- vatoriossa ja Örebron musiikkikorkea- koulussa. Hän alkoi nousta suuren yleisön tietoisuuteen soittaessaan yhtyeissä Ilmiliekki Quartet, Quintes- sence ja Q-Continuum, kunnes hänen oma nimensä otti tuulta alleen. Esikoisalbumi Aurora (2009) sai Emma-palkinnon ja ylistävää kritiikkiä niin kotimaan kamaralla kuin Atlan- tinkin takana Yhdysvalloissa. Neljäs albumi Bullhorn ansaitsi vielä enemmän

JOHANNA RUSANEN Sairastapauksen vuoksi Miina-Liisa Värelän sijasta Kullervossa laulaa sopraano Johanna Rusanen. Dramaattinen sopraano Johanna Rusanen on valmistunut Sibelius-Aka- temiasta musiikin maisteriksi. Lisäksi hän on täydentänyt opintojaan Berlii- nissä ja Wienissä. Rusanen on voittanut Timo Mustakallio -laulukilpailun 1995 ja Lappeenrannan valtakunnallisen laulukilpailun 1996. Vuonna 1997 hän vastaanotti Martti Talvela -stipendin ja vuosiksi 1998—2000 hänelle myönnet- tiin stipendi Berliinin Deutsche Operiin. Rusanen palkittiin Karita Mattila -palkin- nolla vuonna 2001. Rusanen debytoi Suomen Kansallisoop- perassa sekä Savonlinnan Oopperajuh- lilla vuonna 1997. Hän on laulanut myös Berliinin Deutsche Operissa, Mosko- van Bolshoi-oopperassa Savonlinnan oopperajuhlien tuotannossa, Torinon Teatro Regiossa, Teatro Municipal de São Paulossa sekä Deutsche Oper am Rheinissa. Hänen tärkeimpiä roolejaan ovat Puccinin Tosca ja Turandot, Verdin Kohtalon voiman Leonora, Wagnerin Tannhäuserin Venus, Lohengrinin Ort- rud ja Tristan ja Isolden Isolde. Vuonna 2017 Johanna Rusanen palkittiin Gram- my-palkinnolla Penderecki conducts Penderecki -levytyksestä. Rusanen on esittänyt Kullervon orkes- terimme kanssa aiemminkin muun muassa Sibelius-festivaaleilla 2021.

VILLE RUSANEN Kuopioislähtöinen baritoni Ville Rusa- nen (s. 1977) on niittänyt menestystä sekä oopperarooleissa että konserttiso- listina niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän valmistui aikoinaan Sibelius-Aka- temiasta musiikin maisteriksi ja jatkoi lauluopintojaan Pertti Rusasen, Jorma Hynnisen ja Päivi Nisulan johdolla. Hän on voittanut esimerkiksi Lappeenrannan laulukilpailun miesten sarjan vuonna 2004 ja Erkki Melartin -kamarimusiikki- kilpailun lied-duo -sarjan vuonna 2002 pianisti Ilmari Räikkösen kanssa. Ulkomailla Rusanen on esiintynyt Milanon La Scalasta lähtien maailman tunnetuimmilla oopperalavoilla. Hän on laulanut La Scalassa Aleksandr Ras- katovin A Dog’s Heart -oopperassa, ja Skotlannin oopperassa Figaron ( Sevillan parturi ) ja Guglielmon ( Così fan tutte ) rooleissa. Näiden lisäksi Rusanen on esiintynyt ulkomailla esimeriksi BBC Proms -festivaalilla ja Grant Park Music -festivaalilla Chicagossa. Kansallisoopperan lavalla Rusanen on tullut tutuksi Figaron ja Guglielmon roolien lisäksi Papagenon ( Taikahuilu ) roolissa, Einojuhani Rautavaaran Alek- sis Kivi -oopperassa nuoren Aleksis

Kiven roolissa sekä Jukka Linkolan Robin Hood -oopperan nimiroolissa. Keväällä 2023 Rusanen lauloi Pingin roolissa Turandotin tuotannossa, ja monet meistä saattavat muistaa myös hänen roolisuorituksensa Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -hitti- musikaalin nimiroolissa viime vuosina. Hän palasi ikonisen kummituksen rooliin uudestaan syyskaudella 2024. Keväällä 2025 hänet nähdään sitten taas solis- tina Leevi Madetojan Pohjalaiset -oop- perassa sekä Aulis Sallisen ja Paavo Haavikon Ratsumies -oopperassa. Elle Palmu

YLIOPPILASKUNNAN LAULAJAT Ylioppilaskunnan Laulajat on ollut 140 vuoden ajan mieskuorotaiteen suo- malainen edelläkävijä. Vuonna 1883 perustettu YL on Suomen tunnetuin mieskuoro ja kansallinen instituutio – vanhimpana suomenkielisenä kuorona myös erottamaton osa Suomen histo- riaa. YL on aina kantaesittänyt ja levyttä- nyt ajassaan merkittävien säveltäjien tuotantoa. Ylioppilaskunnan Laulajat tunnetaan erityisesti Jean Sibeliuksen musiikin lähettiläänä, sillä Sibeliuksen tunnetuimmat mieskuoroteokset ovat juuri YL:n tilaamia. Laajan eri aikakausia ja tyylejä kattavan a cappella -ohjel- mistonsa lisäksi YL esittää ja taltioi mieskuorolle ja sinfoniaorkesterille sävellettyjä teoksia maailman eturivin kapellimestarien kanssa. Ylioppilaskunnan Laulajien toiminta on monipuolista ja alati uusiutuvaa. Pääosassa on aina korkeatasoinen musiikki – rakastetut kuoroklassikot ja uuden kokeilu. Ennakkoluulottomuus ja halu viedä mieskuorotaidetta eteenpäin leimaa YL:n kaikkea tekemistä. Arvostettuja palkintoja saaneet levytyk- set ja väsymätön konsertointi ulkomailla ovat tehneet YL:stä maailmalla tunnetun ja tunnustetun mieskuoron. Samalla YL on vienyt suomalaisen kuorotaiteen

osaksi kansainvälisen klassisen musiikin kaanonia. Nykyisin YL rikkoo mielellään totuttua kuoromusiikin muottia genrera- joja rikkovilla solisti- ja muusikkoyhteis- töillä. Luonnollisesti YL vaalii myös par- haita perinteitään. Monet YL:n vuoden kierron tapahtumista kotimaassa, kuten 70-luvulta saakka jatkuneet joulukon- sertit, ovat yleisölle tärkeitä traditioita. Ylioppilaskunnan Laulajille on yhtä suuri ilo esiintyä, oli yleisönä sitten täysi Musiikkitalo tai Carnegie Hall, Japanin keisarinna, tasavallan presidentti tai syn- tymäpäiviään viettävä isoäiti. Tärkeintä on, että yleisö saa nauttia laadukkaasta musiikista ja unohtumattomista elämyk- sistä. Ylioppilaskunnan Laulajien taiteel- lisena johtajana toimii musiikin maisteri Pasi Hyökki.

SINFONIA LAHTI 75 VUOTTA – LYHYT KATSAUS LAHDEN ORKESTERITOIMINNAN VAIHEISIIN Lahden säännöllisemmän musiikkielä- män katsotaan alkaneen jo kauppala- kaudella vuonna 1883, jolloin Lahden vapaaehtoinen palokunta perusti oman soittokunnan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin soittokunta lakkautettiin, mutta samoihin aikoihin perustettiin Lahden rautatieläisten yhdistyksen vastaava kokoonpano. Tässä vaiheessa myös Lahden Musiikinystäväin Yhdistys aloitteli toimintaansa. Fredrik Paciuksen syntymän satavuotisjuhlien yhteydessä kevättalvella 1909 heräsi kysymys myös ”oikean” orkesterin perustamisesta. 14-jäseninen yhtye saatiin vähitellen kootuksi, ja sen ensikonsertti oli loppiai- saattona 1910. Alkaneen vuosikymme- nen kuluessa Lahdessa oli jonkin aikaa toiminnassa yhtaikaa kaksikin pie- nehköä kokoonpanoa, mutta toisaalta taas oli ajanjaksoja, jolloin jousistoa oli mahdotonta saada kootuksi sopivien soittajien vähäisen määrän takia. Syk- syllä 1917 orkesterihanke pantiin jälleen vireille kaikista valtiollisista ja yhteiskun- nallisista levottomuuksista huolimatta. Orkesterin johtajaksi saatiin säveltäjä Toivo Saarenpää, joka ponnisteli kilpai- levat musiikkiyhdistykset puhaltamaan lopulta yhteen hiileen. Lahden uuteen orkesteriin kiinnitettiin kapellimestarin lisäksi kaksi palkkiotoimista ammatti- muusikkoa, ja sen yhteydessä aloitti toi- mintansa myös soitonopetusta tarjoava

orkesterikoulu. Kansalaissota katkaisi pian lupaavasti alkaneen kehityksen, ja toiminta hiipui lopullisesti Saarenpään siirtyessä musiikinopettajaksi Viipuriin. Vihdoin 1920-luvun puolella saatiin orkesteri elvytetyksi uudelta pohjalta, tärkeänä tukena mm. läheiseen Hen- nalan varuskuntaan asettunut soit- tokunta, mutta mitään pysyvämpää kokoonpanoa ei siitä silti vielä syntynyt. Lahden musiikkielämä oli jälleen kerran vierailevien taiteilijoiden sekä muuta- man kuoron ja soittokunnan varassa. Orkesteri herätettiin henkiin vuosiksi 1928–32 uuden vetäjän innoittamana, sekä usean vuoden hiljaiselon jälkeen uudestaan syksyllä 1938, jolloin kapelli- mestariksi ryhtyi musiikkikapteeni Matti Pälvi. Tämä yritys katkesi talvisodan syttymiseen. Vuonna 1940 muutti Lah- teen Viipurin Musiikkiopisto johtajanaan maisteri Felix Krohn. Orkesteri kasattiin osin uusin voimin konserttikelpoiseksi, ja se esiintyi Krohnin johdolla monista vaikeuksista huolimatta mahdollisuuk- sien mukaan läpi jatkosotavuosien. Vuonna 1938 perustetun Lahden Orkesteriyhdistyksen, Viipurin Musiik- kiopiston, ja Hennalassa toimineen varuskuntasoittokunnan yhteistyö toimi alusta lähtien kitkattomasti, ja voimat voitiin keskittää rohkeasti joulukuussa 1944 Sibeliuksen toisen sinfonian esittä- miseen. Idea kunnallisesta sinfoniaorkesterista syntyi pian sotien jälkeen, ja asialle myötämielinen kaupunki palkkasi ensimmäiset äänenjohtajat syksyllä 1949. Vuonna 1950 otettiin käyttöön nimi Lahden Kaupunginorkesteri, ja sen ensimmäinen päätoiminen kapellimes- tari Martti Similä astui orkesterin eteen saman vuoden syksyllä. Samoihin aikoi- hin palkattiin vielä kahdeksan muusik-

koa lisää, joten orkesterin rungon muo- dosti nyt 12 ammattisoittajaa. Toiminta oli varsin monipuolista ja aktiivista. Orkesterin edessä vieraili monia tun- nettuja taiteilijoita, kuten Tauno Hanni- kainen, Aram Hatšaturjan, Igor Oistrah, Vaclav Neumann, Anja Ignatius ja Lea Piltti. Konsertteja annettiin Loviisanka- dun teatteritalon varsin pienen salin lisäksi myös Nastolankadun työväenta- lolla ja Kannaksen yhteislyseon juhlasa- lissa. Vuonna 1954 valmistunut konsert- titalo lähes 600-paikkaisine saleineen helpotti olennaisella tavalla kaupungin musiikkielämää, kun talon suojiin pääsi sekä orkesteri että musiikkiopisto. Eten- kin Sibelius-tulkinnoillaan tunnetuksi tullut Martti Similä kuoli yllättäen alku- vuodesta 1958, ja hänen seuraajansa Urpo Pesonen siirtyi Oulusta Lahteen noin vuotta myöhemmin. 1960-luvulle tultaessa orkesteri ja koko kaupungin musiikkielämä olivat uusien haasteiden edessä. Lähtökohdatkin oli- vat muuttuneet joustavimmiksi: vakinais- ten soittajien määrää oli lisätty monen vuoden tauon jälkeen, kapellimestarin ja soittajien virkasuhteet muutettu työsopi- mussuhteisiksi, ja määrärahoja nostettu entistä monipuolisemman toiminnan aikaansaamiseksi. Solistit olivat par- haimmillaan samaa tasoa kuin edel- liselläkin vuosikymmenellä: Tibor de Machula, Enrico Mainardi, Tom Krause, Guila Bustabo, Bronislav Gimpel ja niin edelleen. Vuoden 1961 syksyyn men- nessä vakinaisten muusikkojen määrä oli noussut 21:een. Urpo Pesonen oli ohjaksissa varsin tiiviisti, jonka vuoksi kapellimestarivieraita nähtiin varsinkin vuosikymmenen alkupuolella orkesterin edessä melko harvakseltaan. Ohjel- misto laajeni ennen kaikkea 1900-luvun musiikin puolelle. Esimerkiksi useita Šostakovitšin sinfonioita valmistettiin

lahtelaisyleisön kuultaviksi. Näitä tulki- tessa lavalla oli tosin usein enemmän tilapäisesti kuin vakinaisesti palkattuja soittajia. 1960-luvulla vakiintui orkesterin mukanaolo paikallisissa oopperapro- duktioissa, soitettiin puisto- ja koulu- konsertteja sekä tehtiin ensimmäiset konserttimatkat maamme rajojen ulko- puolelle Lahden ruotsalaiseen ystävyys- kaupunkiin Västeråsiin. Vakanssikehitys oli koko 60-luvun ajan melko jähmeää, ja orkesterin pitkäjänteisen taiteelli- sen rakennustyön teki vaikeaksi myös muusikkojen suuri vaihtuvuus: vuosi- kymmenen aikana Lahdesta lähti toista- kymmentä nuorta soittajaa parempien palkkojen ja työskentelyolosuhteiden houkuttelemana pääkaupunkiin, muun muassa vuonna 1963 perustettuun Suo- men Kansallisoopperan orkesteriin. Urpo Pesosen kausi kesti aina kevää- seen 1978 saakka. Hän ehti viimeisinä vuosina ennen eläkkeelle siirtymistään kokea muun muassa alueorkesteritoi- minnan hyvät ja huonot puolet: ylei- sömäärän kasvun, valtionavun hitaan, mutta vakaan nousun sekä kokoon- panon laajenemisen. Jouko Saaren ryhtyessä jatkamaan Pesosen työtä oli orkesterissa 32 päätoimista muusikkoa sekä heidän lisäkseen muutamia niin kutsuttuja orkesterioppilaita. Saaren kaudella ohjelmisto laajeni edelleen tasapuolisesti sekä koti- että ulkomai- sen musiikin saralla. Vähemmän tun- nettua, mutta silti laadukasta musiikkia kuultiin niin sanottujen klassikkojen kustannuksella suhteellisesti enemmän kuin Similän ja Pesosen kausilla. Orkes- teriin saatiin myös muutamia pitkään kaivattuja vakansseja, joiden joukossa myös intendentin virka.

TE R VETUL O A SI N FONI A L A HDEN KON S ERTTII N ! 1980-luvulla Lahden kaupunginorkeste- rin taiteellinen johtaja vaihtui kahdesti: Jouko Saarta seurasi Ulf Söderblom vuonna 1985, ja kolme vuotta myö- hemmin tarttui ruoriin Osmo Vänskä. Nyt alkoi todella tapahtua aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna: orkeste- riin perustettiin peräti yhdeksän tointa jousiston vahvistukseksi, aloitettiin

ehtinyt kiertää jo neljä kertaa. Nykyisin 67-jäsenisen orkesterin työskentelyyn ovat tuoneet lisää laajuutta myös yleisö- työ lasten ja nuorten kanssa, vuosittai- nen Sibelius-festivaali, oopperaprojektit sekä aktiivinen kamarimusiikkitoiminta. Vierailukonsertit esimerkiksi Hämeen- linnassa ja Lahden naapurikunnissa ovat tämän päivän alueorkesterityötä. Viihdekonsertit ovat edelleen tärkeä osa toimintaa, niin kuin jo kunnallisen toiminnan alkuaikoina. Kaksi vuosikym- mentä orkesterin taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina työskennellyttä Osmo Vänskää seurasi taiteellisena neuvonantajana Jukka-Pekka Saraste, jonka jälkeen ylikapellimestarin ja taiteellisen johtajan pestiä ovat hoita- neet Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja vuoden 2021 syksystä lähtien Dalia Stasevska. Kaikki viisi edellä mainittua ovat toimineet myös kansainvälisen Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Syksyllä 2025 Sinfonia Lahden taiteel- lisena partnerina aloittaa kapellimestari Hannu Lintu, joka niin ikään toimii Sibeli- us-festivaalin taiteellisena johtajana. Hannu Kivilä

Hiljaisuus nostaa musiikin siivilleen Klassisen musiikin laaja dynamiikka ulottuu hyvin hiljaisista jaksoista vaskien ja lyömäsoitinten pauhuun. Siksi sinfoniakonsertissa musiikille annetaan aina häiriötön mahdollisuus tavoittaa kuulijat eri puolilla salia. Rento keskittyneisyys on omiaan myös usein pitkien musiikillisten kaarien seuraamiseen. Kuvaaminen Kuvien ja lyhyiden videoiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on myös orkesterin etu, ja siksi kuvaaminen omaan käyttöön on sallittua aplodien aikana ja ennen ensimmäisen teoksen alkamista. muassa Helsingin Juhlaviikoilla sekä eräiden Kalevi Ahon teosten kantaesi- tykset ja levytykset. Konserttimatkat maamme rajojen ulkopuolelle lisääntyi- vät huomattavasti: orkesteri konsertoi 90-luvulla niin Pietarissa, Tukholmassa, Tallinnassa, Hampurissa, Le Havressa, Granadassa, Birmighamissa, Tokiossa kuin New Yorkissa. Keväällä 1998 pää- tettiin lopullisesti pitkään pohdittavana olleen Sibeliustalon rakentamisesta, ja orkesteri pääsi uusiin tiloihin Vesijärven rannalle vuoden 2000 helmikuussa. Levytykset ja ulkomaankiertueet ovat jatkuneet vilkkaina myös uuden vuositu- hannen puolella. Uusista konserttikoh- teista mainittakoon Amsterdam, Berliini, Wien ja Lontoo sekä Euroopan ulkopuo- lella esimerkiksi Osaka, Peking, Shang- hai, Soul, Minneapolis, Buenos Aires ja Rio de Janeiro. Wienin kuulussa Musik- levytystoiminta sekä vierailtiin konser- toimassa Unkarissa saakka. Vuonna 1988 Söderblom ja Vänskä vaihtoivat tehtäviä edellisen jatkaessa päävie- railijana. Kokoonpanoa kasvatettiin vuosikymmenen vaihteessa edelleen perustamalla kuusi uutta puhallinsoit- tajan tointa, orkesterin saavuttaessa siten 59 hengen vahvuuden. 1990-lukua värittivät monet kansainvälisesti arvos- tetut äänilevypalkinnot, vierailut muun

Kuva: Lahden kaupunki / Lassi Häkkinen

S INF O NIA L AH DEN M U USI K OT Dalia Stasevska, ylikapellimestari I VIULU Mikaela Palmu, konserttimestari va Hannaliisa Pitkäpaasi, II konserttimestari ALTTOVIULU Kei Ito FAGOTTI B é la Mori va Essi Vartio Kjell Häggkvist

Yuki Kodama Oleg Larionov Anu Airas Katariina Ruokonen Riikka Lounamaa Lasse-Matti Laakso Jaakko Laivuori SELLO Sanna Palas Aino-Maija Riutamaa de Mata Ilkka Uurtimo

KÄYRÄTORVI Ilkka Puputti Mia Kari Pertti Kuusi Ale é is Routley va TRUMPETTI Bogdan Dekhtiaruk Veli-Pekka Kurjenniemi Sami Siikala PASUUNA Henrik Kolehmainen va

Andrew Ng Päivi Pöyry

Petri Kaskela Arja Kaskela Johanna Latvala Sofia Greus (Emil Peltola) Viivi Hakkarainen Totti Hakkarainen Maija Mustonen va Sirkku Helin va II VIULU Aleksi Trygg Seppo Linkola Anni-Kaisa Tikkala Lotta Svartström Anitta Engstrand Krista Jäänsola Laura Kokko Liis Marini Rimma Kozlova Eveliina Sipilä Pia Sundroos va

Antero Manninen Johannes Elfving Auroora Perttunen va Sara Viluksela va Bruno Lima va KONTRABASSO Timo Ahtinen Petri Lehto Sampo Lassila Anna Rinta-Rahko Taru Tiusanen va HUILU Outi Viitaniemi Eva Trygg Enna Puhakka OBOE Lasse Junttila Reiko Mori Jukka Hirvikangas KLARINETTI Eeva Mäenluoma Nora Niskanen Peter Bourne

Vesa Lehtinen Pasi Mäkinen TUUBA Harri Lidsle LYÖMÄSOITTIMET Juha Lauronen Touko Leinonen va

Osmo Vänskä kunniakapellimestari Kalevi Aho kunniasäveltäjä Joonas Kokkonen

(1921–1996) kunniajäsen

Sibeliustalo Ankkurikatu 7, 15140 Lahti sinfonialahti@lahti.fi sinfonialahti.fi

Tilaa uutiskirje & kausiesite

Liput

Lippu.fi Sibeliustalo Avoinna ti, ke ja pe klo 11–14 sekä to klo 11–19. Mikäli konserttipäivä on muu

kuin torstai, konsertin ovimyynti avautuu tuntia ennen konserttia.

Suurten juhlien kausi Sibeliustalossa Katso koko ohjelma sinfonialahti.fi

Sinfonisesti yhdessä:

Page 1 Page 2 Page 3 Page 4 Page 5 Page 6 Page 7 Page 8 Page 9 Page 10 Page 11 Page 12 Page 13 Page 14 Page 15 Page 16 Page 17 Page 18 Page 19 Page 20

sinfonialahti.fi

Made with FlippingBook - Online magazine maker