kaa ja ääninauhaa. Saariaho on saanut esim. kollegansa Magnus Lindbergin tavoin kansainvälistä menestystä jo 1980-luvulta lähtien muun muassa esikoisoopperallaan L’Amour de loin (2000). Kaija Saariahon viimeiseksi jäänyt sävellys, trumpettikonsertto Hush , sai alkunsa jazztrumpetisti Verneri Pohjolan tiedustellessa säveltäjältä uutta teosta trumpetille ja orkesterille. Hän sai ensin kieltävän vastuksen – Saariaho vetosi mm. alkuvuodesta 2021 diagnosoituun aivokasvaimeen ja levon tarpeeseen. Asia jäi kuitenkin kytemään, ja vihdoin vuoden 2022 alkupuolella Saariaho ilmoitti haluavansa kirjoittaa hänelle konserton. Innoittajana lienee ollut Pohjolan sointitajun lisäksi mm. se, että improvisoidessaan hän käyttää hyvin monenlaisia äänentuottotapoja. Yleen- säkin se, että jazztrumpetisti Verneri Pohjola tuntui tulevan täysin toisenlai- sesta musiikillisesta maailmasta, teki Saariahon mielestä sävellystyön lähtö- kohdista mielenkiintoisen. Säveltäjä on myös todennut, että ”jokainen konsertto on tavallaan muotokuva solistista, jolle se on kirjoitettu.” Konsertto sisältää jännittäviä, mieliku- vitusrikkaita sointivärejä, ja sitä voisikin kuvailla huikeaksi matkaksi sointien sfääreihin. Saariaho tutkii teoksessaan trumpetin ilmaisun kaikkia rajoja, ja pai- koin soolosoitin sulautuu osaksi orkes- terin värimaailmaa. Kolmannessa osassa voi kuulla magneettikuvauslaitteen rytmistä äänimaisemaa, vaikka muuten teoksen rytmiikka on melko hienova- raista. Säveltäjän muihin konserttoihin verrattuna tekniset vaatimukset solistille ovat vähemmän korostettuja.
Pohjola on kuvaillut konserttoa vah- vatunnelmaiseksi ja riipaisevaksi: ”Tulkitsen teoksen kertovan Saariahon elämän viimeisistä vaiheista, siitä, miten haurasta ja rajallista elämä on. Siinä ovat läsnä ihmisen elämän merkitys ja tarkoitus”. Säveltäjä on valottanut konserton taus- toja: ”Koska soolotrumpetilla oli tärkeä rooli viulukonsertossani Graal Théâtre (1994), joka oli ensimmäinen konsert- toni, innostuin palaamaan tuohon materiaaliin viimeisessä konsertossani. Sain inspiraation myös toisenlaisesta uudelleenvierailusta, Aleksi Barrièren tekstistä Not a Knight , joka on kirjoitettu vuonna 2018 Graal Théâtreen puhut- tavaksi eräänlaisena valaistuna margi- naalina musiikkiin. HUSH in ja sen neljän osan nimet tulevat tästä tekstistä, jossa Graal-legendat resonoivat henkilökoh- taisena ja kollektiivisena pyrkimyksenä tehdä musiikkia ja jättää jälki hiljaisuu- teen”. Konsertto valmistui noin vuodessa. Viimeiset nuotit Saariaho saneli hyvälle ystävälleen, sellisti Anssi Karttuselle, joka kirjoitti ne muistiin. Konsertto oli valmis huhtikuussa 2023, ja säveltäjä menehtyi Pariisissa kesäkuun alussa. Kantaesitys kuultiin Helsingin Juhla- viikoilla elokuussa. Verneri Pohjolan kanssa musisoi Susanna Mälkin johtama Radion Sinfoniaorkesteri. Säveltäjä omisti teoksen perheelleen, ja sen osat vielä erikseen teoksen ensiesittäjälle, miehelleen, sekä kahdelle lääkärilleen. Partituurin lopussa on kiitos Anssi Kart- tuselle. Hannu Kivilä
Made with FlippingBook - Online magazine maker