JEAN SIBELIUS: KULLERVO Kullervo kantaesitettiin Helsingin yliopis- ton juhlasalissa 28. huhtikuuta 1892. Konsertti oli ilmeisen suuri menestys; sali oli täynnä, ja säveltäjä, pedagogi Axel Törnudd kuvaili esitystä: ”Se oli kuin tuliwuorenpurkaus.” Helsingin orkesteriyhdistyksen orkeste- riin palkattiin ylimääräisiä soittajia näin laajaa teosta varten. Kantaesityksessä lauloivat Emmy Ackté (1850–1924) ja Abraham Ojanperä (1856–1916). Noin neljänkymmenen laulajan vahvuinen mieskuoro koostui Helsingin Lukkari- koulun kuoron sekä Ylioppilaskunnan Laulajien jäsenistä. Tämän viisiosaisen teoksen myötä Sibelius löi itsensä lopullisesti läpi orkesterisäveltäjänä. Pitkä, uskalias ja vaikeaselkoinen teos järkytti varmasti ensi-iltayleisöä saman verran kuin se ihastutti. Voidaan olettaa, että Sibelius aloitti työskentelyn Kullervon parissa Wie- nissä keväällä 1891. Morsiamelleen Aino Järnefeltille hän kirjoitti 20. huhtikuuta: ”Nykyään ovat kaikki minun tunnelmani Kalevalasta varastettuja. – Minä alan saada sinfoniani selkiintymään”, viitaten ideaan 6/4 rytmissä ja F-duurissa – josta muotoutui Kullervon ensimmäisen osan pääteema. Lukuisat teemat ja motiivit Kullervossa osoittavat runolaulujen vaikutuksen, vaikka sävelmiä sellaisenaan ei olekaan lainattu.
Vaikka Kullervoa ei julkaistukaan Sibe- liuksen elinaikana, hänen ei kuitenkaan annettu unohtaa teosta, Jo niin aikaisin kuin 1892, hän sovitti Kullervon valituk- sen yksinlauluksi baritonille ja pianolle. Vuoden 1913 huhtikuussa päivätyssä kirjeessään tanskalaiselle kriitikolle Gunnar Hauchille Sibelius jopa vihjasi piakkoin julkaisevansa teoksen. Runsaat yhdeksän kuukautta Sibe- liuksen kuoleman jälkeen, Sibelius-vii- kon aikana 12.6.1958, hänen vävynsä Jussi Jalas johti ensimmäisen kerran 1900-luvulla Kullervon kokonaisuudes- saan Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa kutsuvierasyleisölle ja seuraavana päivänä uudelleen kaikille avoimessa sinfoniakonsertissa. Ennen Kullervoa Sibelius oli kirjoitta- nut ainoastaan kaksi orkesteriteosta: Alkusoiton e-molli ja Balettikohtauksen . Sibelius ei toisaalta ollut mikään aloitte- lija suurten muotojen käsittelyssä. Siinä suuressa määrässä kamarimusiikkia, joka syntyi Sibeliuksen opiskeluvuosien aikana ei ollut pelkästään muotohar- joituksia ja karaktäärikappaleita, vaan myös viulusonaatteja, jousikvartettoja, lukuisia pianotrioja sekä viisiosainen pianokvintetto g-molli . Miksi Kullervo sitten teki sellaisen vaiku- tuksen ja ohjasi ratkaisevasti Sibeliuk- sen luovan energian kohti orkesterille säveltämistä? Osa Kullervon viehätyk- sestä johtui epäilemättä sen aiheesta ja kalevalaisesta tekstistä. Kullervo on traaginen ja epäonninen hahmo, joka lopulta heittäytyy omaan miekkaansa. Sibeliuksen Kullervo alkaa sonaattimuo- toon kirjoitetulla Johdannolla. Osan
Made with FlippingBook - Online magazine maker