pääsävellajia, e-mollia, Sibelius käytti myös ensimmäisessä sinfoniassaan . Avausteemassa, joka on kuultavissa myös finaalin lopussa, on bruckner- maista sulavuutta; Sibelius oli kuul- lut Brucknerin kolmannen sinfonian Wienissä. Ensimmäisessä osassa usein käytetyt triolit ja pizzicatokuviot ovat tyypillisiä varhaiselle Sibeliukselle. Sibelius ei pyri musiikillaan seuraamaan Kalevalan kertomusta ensimmäisessä eikä toisessa osassa Kullervon nuoruus . Erik Tawaststjernan mukaan säveltäjä nimitti rondo-muotoista toista osaa keh- tolauluksi muunnelmineen, joiden tun- nevoima kasvaa loppua kohden. Useat osan temaattisista ideoista muistuttavat runonlaulun tyyliä, ja nämä teemat luovat kontrastin pastoraaliluonteisten teemojen kanssa. Laajassa kolmannessa osassa, Kullervo ja hänen sisarensa , joka on kestoltaan pidempi kuin koko seitsemäs sinfonia , Sibelius liittää mukaan kaksi solistia sekä mieskuoron. Ensimmäinen jakso osasta on kirjoitettu 5/4-tahtilajissa, jonka rytmiä usein tava- taan perinteisessä runonlaulannassa. Orkesterin soittaman johdantojakson jälkeen kuoro, usein unisonona, kertoo Kullervon matkasta reessä. Baritoni- ja mezzosopraanosolisti esittävät sarjan lyhyitä dialogeja Kullervon ja matkoil- laan tapaamien neitojen välillä. Kolman- nen neidon kohdalla hän viimein onnis- tuu viettely-yrityksessään ja houkuttelee tämän rekeensä. Sitten paljastuu totuus: neito on Kullervon kauan kadoksissa ollut sisar, jonka dramaattinen resita- tiivisoolo kertoo hänen siihenastisen elämänsä vaiheista.
Neljäs osa Kullervon sotaanlähtö , joka on jälleen kirjoitettu pelkälle orkeste- rille, on eloisa scherzo. Huolimatta tem- pomerkinnästä alla marcia värikkäästi orkestroitu osa on täynnä vaikeaselkoi- sia rytmejä ja synkopointia. Sibelius ei tässäkään osassa yritä seurata musii- kissaan Kalevalan tarinaa yksityiskoh- taisesti, vaikka musiikillisessa kudel- massa onkin mukana joitakin sotaisia fanfaareita. Viimeiset tahdit voisi tulkita Kullervon voiton kuvaamiseksi, kun hän tuhoaa Untamon suvun. Viides osa, Kullervon kuolema , on kir- joitettu kuorolle ja orkesterille. Temaat- tiset kaiut aiemmista osista, varsinkin ensimmäisestä, ovat selvimmin kuulta- vissa. Osassa on hellittämätöntä kiihkoa ja kasvavaa voimaa, jolle ei löydy vertaa Sibeliuksen teoksissa. Sibelius erottaa viimeisen kohtauksen, jossa Kullervo asettaa miekkansa maa- han ja lävistää itsensä, pitkällä tauolla. Psykologisesti tämä tauko, joka melkein katkaisee osan kahtia, tulee hetkellä, jolloin Kullervon traaginen päätös tulee peruuttamattomaksi. Taukoa seuraava kuorokohtaus on sävelkieleltään erittäin intensiivinen. Tätä seuraa rauhallisempi instrumentaalijakso, jota voisi luon- nehtia retrospektiiviseksi, melkeinpä kaihoisaksi luonteeltaan, ennen kohta- lokasta, mutta kuitenkin majesteettista loppucodaa. Kriitikko Karl Flodin totesi arvostelus- saan: ”Jean Sibeliuksella on oma säve- lensä… ja siitä hän luo oman musiik- kinsa ja meidän musiikkimme.” Andrew Barnett
Made with FlippingBook - Online magazine maker