elämästä. Natural History -teoksessaan Weir luo neljä vertauskuvallista koh- tausta, joihin on helppo eläytyä sävel- kielen sadunomaisen romanttisuuden ja nostalgisuuden myötä. Lahdessa Weirin musiikkia kuullaan nyt ensikertaa. Hannu Kivilä ANDREA TARRODI: WILDWOOD Andrea Tarrodi (s. 1981) on Tukholmassa asuva ruotsalainen säveltäjä. Hän aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana ja kiinnostui säveltämisestä pian sen jälkeen. Tarrodi opiskeli Tukholman Kungliga Musikhö- gskolanissa suorittaen sävellysloppu- tukinnon 2009. Hänen läpimurtonaan voidaan pitää voittoa Uppsalan sävel- lyskilpailussa 2010 orkesteriteoksella Zephyros. Kilpailumenestystä seurasi voittajateoksen ja myös uudempien orkesterikappaleiden jatkuvia esityksiä eri puolilla maailmaa. Tarrodi kirjoittaa monenlaisille kokoonpanoille ja on erityisen kiinnostunut ihmisäänestä ja orkesterista. Vuonna 2019 The Irish Times -lehden haastattelussa Tarrodi totesi, että hänen mielestään musikaalinen taivas olisi ”oma orkesteri todella suuressa kon- serttisalissa”. Hän kirjoittaa mieluiten juuri orkesterimusiikkia, koska käytet- tävissä on niin laajat mahdollisuudet eri sointikombinaatioihin. Tarrodin sävellyksiä on myös muovan- nut luontainen synestesia eli kyky yhdis- tää erilaisia säveliä ja sointuja väreihin.
Hän kertoi vuonna 2020: ”Suhtaudun musiikkiin visuaalisesti. Teen luonnok- sia ja piirustuksia musiikin muodosta ennen sen kirjoittamista ja teen sitten aina maalauksen tai kuvituksen partituu- reihin, kun saan ne valmiiksi.” Tarrodin omasta mielestä hänen musiikkinsa on tonaalista. Hän on myös pannut merkille ihmisten pitävän sitä usein tyyliltään impressionistisena. Tarrodi sävelsi Wildwoodin orkesterille 2016 Tukholman kuninkaalliselle filhar- moniselle orkesterille. Tämän illan esitys on teoksen Suomen ensiesitys. Tarrodi itse kuvailee teostaan seuraavasti: ”Wildwood sai inspiraationsa puista, erityisesti tammista. Niiden juuret kas- vavat syvälle maahan oksien ulottuessa taivaalle.” Wildwoodissa väriä ja tekstuuria alati vaihtava kenttä soi musiikin taustalla miltei koko ajan, kaventuen paikoitellen vain yhdeksi säveleksi. Tämän raken- nelman kannattelemina pääsevät esiin Wildwoodin päämelodiat toistuen eri episodien aikana monissa hahmoissa, kerrostettuina ja sontiväreiltään muuttu- neina. Hahmoltaan nämä aihelmat ovat tonaalisia; myös ajoittaiset duurisävyt viittaavat samaan suuntaan. Siirtymät taitteesta toiseen ovat hienovaraisia, jyrkkiä leikkauksia tai isoja aksentteja vältellään. Upeasti soiva, laajahko Wildwood tarjoaa useita komeita nousuja ja huipennuksia ja jopa ”sibeliaanisen” jousitremolotaitteen. Aihepiiri sivuaa toki Tapiolaa , vaikkakin teoksen lähes- tymistapa ja sointimaailma on päivitetty nykypäivään. Lopputulos on kiinnostava ja tuore. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker