Kirkkolaiva nro 5/2018

2

yhä

ääkirjoitus 28.3.2018

30.3. Pitkäperjantai Jumalan Karitsa

Onneksi on eläkeläispappeja

Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Siksi tämä on suuri päivä kristikunnassa. Monissa kielissä se näkyy jo päivän nimessä. Useissa slaavilaiskielissä ja jopa su- kukielissämme unkarissa ja virossa käytetään nimityksiä, jotka merkitse- vät ’suuri perjantai’ (esim. vir. suur reede). Kristityn saamaa sovituksen lahjaa kuvastaa myös englannin ni- mitys Good Friday, ’hyvä perjantai’. Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ’pyhäksi perjantaiksi’ (esim. ransk. Vendredi saint). Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheelli- suus (kar -osa on vanhaa saksaa ja merkitsee ’surua’). Suomessa käytettävä nimitys pitkä- perjantai on käännöslaina ruotsista: l å ngfredag. ’Pitkää’ ilmaisevaa sanaa käytetään perjantain yhteydessä ylei- sesti vain Pohjoismaissa. Vanhoista läh- teistä käy ilmi, että ’pitkää’ on käytetty aiemmin myös anglosaksien keskuu- dessa (Long Friday). Pitkäperjantain raamatunteksteissä seurataan Golgatan tapahtumia ris- tiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuo- lemaan. Kello 15 voidaan viettää Jeesuksen kuolinhetken muistoa (ks. Jeesuksen kuolinhetken rukous- hetki Jumalanpalvelusten kirjassa). Pitkäperjantain iltajumalanpalvelus taas on perinteisesti omistettu Jeesuksen hautaamiselle, jolla Jumala on pyhit- tänyt meidänkin hautamme lepokam- mioksi. Liturginen väri: Musta Alkuvirsiä: 67 Tulkaa kaikki, katsokaatte 75 Jeesus, turva ainoa 78 Vieraalla maalla kaukana Päivän virsiä: 63 Oi rakkain Jeesukseni 66 Jeesusta nyt Golgatalle 68 Ristinpuussa Golgatalla 70 Kun katson ristin ihmettä 72 Nyt liehuu viiri Kuninkaan Päivän psalmi: Ps. 22:7-20 1. lukukappale: Jes. 53 (1. vk) 2. lukukappale: Hepr. 5: 7-10 (1. vk) tai Hepr. 10:12-20 Evankeliumi: Matt. 27:33-54 1.4. Pääsiäispäivä Kristus on ylösnoussut! Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seu- rakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen us- kon ydin ja perusta. Enkelin viesti saa- vuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voitta- nut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Liturginen väri: Valkoinen Alkuvirsiä: 84 Nyt se suuri päivä koitti 91 Pääsiäisen kirkas aamu koittaa

n Rovastikuntamme seurakunnista on kaikunut kysymyksiä siitä, miksi eläkeläispappeja yhä edelleen kut- sutaan remmiin. Kysymys on var- masti aiheellinen. Monessa seurakunnassamme jo eläkkeelle jääneet papit ovat hoi- taneet äkillisten tilapäistarpeiden lisäksi myös pitempiä, kuukausia kestäviä sijaisuuksia. Samaan ai- kaanhan uutisoidaan, että avoimiin seurakuntapastorin virkoihin hakee kymmeniä teologian maistereita. Lääninrovastin näkökulmasta on pakko lausua: ”Onneksi on eläke- läisiä, jotka ovat valmiita palvele- maan.” Ilman eläkeläispappeja meillä olisi lähes katastrofaalinen tilanne. Tämä hullunkuriselta näyttävä yh- tälö jo jäähdyttelemään siirtyneis- tä eläkeläisistä ja pitkästä jonosta työttömiä maistereita johtuu yksin- kertaisesti papin viran hankalasta täyttämisen menettelystä ja vielä hankalammista pappisvihkimyksen edellytyksistä. * * * Piispat ovat keskenään sopineet, et- tä pappisvihkimyksen ehtona on jo ennen vihkimystä saatu seurakun- nan kutsu vähintään puoli vuotta kestävästä viranhoitomääräyksestä. Tästä seuraa hankala yhtälö. Lyhyi- siin sijaisuuksiin ei voi saada ”tuo- retta pappia” suoraan pappisvihki- myksestä. SIksi alle kuusi kuukautta kestävät sijaisuudet on hoidettava muilla järjestelyillä. Lisäksi pappisvihkimyksiä on suh- teellisen harvoin. Omassa hiippa- kunnassamme edellinen oli mar- raskuun alussa. Seuraava on kesä-

sessa sopimuksella, että tuore pastori si-

kuussa ja sitä seuraava meneekin piispanvaihdoksen takia jo vuoden 2019 puolelle. Pahimmillaan pitkäänkin sijaisuu- teen joutuu odottamaan uutta vi- ranhaltijaa lähes vuoden. Periaat- teessa on mahdollista, että jo sovit- tu sijainen on hakenut papin virkaa useamman eri hiippakunnan seura- kunnista ja silloin, kun hänen pitäi- si tulla vihkimykseen valmistavalle kurssille Ouluun hän ilmoittaakin, että ottaa viran vastaan vaikkapa Lapualta. * * * Pitkässä juoksussa syntynyt tilanne on seurakunnille erittäin vahingol- linen. Tarvitsemme seurakuntiin motivoituneita nuoria pappeja jatka- maan sitä kutsumusta, jota edeltävät pappissukupolvet ovat hoitaneet. Mikäli näin syntynyttä ristiriitais- ta tilannetta ei hoideta pikaisesti kuntoon, meillä on edessämme Ruotsin-tauti – papit loppuvat ei- kä virkoihin ole edes hakijoita, kun vihkimykseen liittyvä hallinnollinen prosessi on liian vaikea. Nuoret hakeutuvat yksinkertaises- ti muille aloille. Kirkolla ei ole va- raa leimautua nuoria, työelämään valmistautuvia teologeja syrjiväksi työnantajaksi. Sillä on tuhoisat seu- raukset. * * * Pikainen ensiapu olisi saatavilla jo pienellä käytännön järjestelyllä. Jo- kaisessa vihkimyksessä vihittäisiin muutama pappi reserviin, vaikkapa tuomiorovastin tai lääninrovastien henkilökohtaisiksi apulaisiksi sellai-

toutuu puolen vuoden ajan palve- lemaan niissä seurakunnissa, joissa tarvitaan. Tämähän tarkoittaisi pätkäpappeu- teen sitoutumista, mutta samalla se tarjoaisi mahdollisuuden hakea pi- dempää pestiä heti, kun sellainen vapautuu. Toinen mahdollisuus oli- si vikaarijärjestelmä, jossa ennen varsinaista pappisvihkimystä olisi mahdollisuus harjoitella piispan siu- nauksella kaikkia papin tehtäviä ko- keneempien pappien ohjauksessa. * * * Molemmat järjestelyt nostaisivat lisäksi piispojen profiilia papin vir- kaan hakeutuvien valitsemisessa. Piispalla ja tuomiokapitulilla olisi mahdollisuus parhaat ja motivoitu- neimmat reserviin tai vikaareiksi. Tä- mä helpottaisi myös seurakuntien työtä siinä vaiheessa, kun haetaan pappia pysyvään virkaan. Nykyjärjestelmä hakumenette- lyineen ja haastatteluineen on ää- rimmäisen kuormittava sellaisten seurakuntien kirkkoherroille, joissa on usein vaihdoksia seurakuntapas- torin viroissa. Onneksi on eläkeläispappeja. Mutta eläkeläisetkin väsyvät, jos pe- rusasiaa ei saada kuntoon.

* * *

Siunattua pääsiäisaikaa. Kristus on ylösnoussut!

MATTI SALMINEN Ylitornion kirkkoherra ja lääninrovasti

H

artaus

Valoa pimeässä

n Pitkäperjantaina alttari on peitetty mustalla liinalla. Viisi verenpunaista ruusua muistut- taa Jeesuksen haavoista. Myös orjantappurakruunu on asetettu alttarille. Urut ovat hiljaa. Jeesus on kuollut. Pimeys on tullut. Maa on vavahdellut, ja ih- miset ovat pelästyneet. Väliverho on ratkennut kahtia, ja Jeesuksen murhaajat pohtivat, tuliko sitten- kin tehtyä väärä päätös, annettua väärä tuomio. Jeesuksen ruumis on puettu puhtaaseen pellavavaatteeseen ja suljettu hautakammioon. Magda- lan Maria ja se toinen Maria istu- vat hautaa vastapäätä. Äänet ovat

vaimenneet. Vain tuuli suhisee ja lennättää hiekkaa hiljaa. * * * Jos kertomus päättyisi tähän, pitkäperjantai olisi päivä vailla toivoa. Tuijottaisimme alttarin ruusuja ja piikkikruunua pelon lamauttamina. Risti symboloisi kuoleman kauheutta. Musta liina peittäisi alttarin tästä eteenpäin, joka päivä, kuukaudesta toiseen. Mutta pitkäperjantain odotuk- sessa me aavistamme, että kaikki ei ollut tässä. Pimeästä, ristin ta- kaa, pilkistää aurinko. Ihan pian, pääsiäisaamuna, sen valo jo häi-

käisee katseen. Tämä kertomus ei pääty pimeyteen! * * * Ihan pian, pääsisäisaamuna, en- kelit tuovat viestin: ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Älkää pelätkö. Ihan pian Jeesuksen lempeä ääni kysyy Magdalan Marialta: miksi itket. Koska pimeän keskeltä loistaa valo, meidän ei pitkäperjantai- nakaan, mustiin puettua alttaria katsellessamme, tarvitse tuntea pelkoa. Surun keskellä on toivo. Pääsiäisaamun vuoksi risti

ei ole meille kuoleman merk- ki, vaan uskon, turvan ja armon symboli. Pääsiäisaamun vuoksi me saamme kirkkovuoden pi- meimpänäkin päivänä tuntea Jeesuksen kohdistavan meihin lempeän katseensa ja kuulla hä- nen kysyvän: miksi itket.

101 Oi nouse, aurinkomme 105 Aurinkomme ylösnousi Päivän virsiä: 85 Nyt ylistämme Jumalaa

92 On Kristus noussut kuolleista 96 Kuoleman kahleet murtanut Päivän psalmi: Ps. 118:15-23 (24) 1. lukukappale: Hoos. 6:1-3 (1. vuosikerta) tai Jes. 25:8-9 2. lukukappale: 1. Kor. 5:6-8 Evankeliumi: Matt. 28:1-8

EEVA-KAISA HEIKURA Kirjoittaja on pastori ja viestintä- päällikkö Kirkon viestinnässä

KIRKKOLAIVA • Kemi-Tornion rovastikunnan viiden seurakunnan lehti. Osoitteeton tilaus joka kotiin • 23. vuosikerta • N etissä : www.kirkkolaiva-lehti.fi  • Kaikki aineisto lehteen sähköpostilla: sata.vayla@gmail.com • Sata-Väylä Oy, Katajaranta, 96400 Rovaniemi • T oimittaja : Paavo Vänninen Kemi 0405636222, paavo.vanninen@pp.inet.fi • T oimitussihteeri : Tuomo Korteniemi 0400560605, tuomo.korteniemi@gmail.com • P äätoimittaja : Sanna Komulainen, sanna.komulainen@evl.fi • K ustantaja : Sata-Väylä Oy • P ainatus : Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani • J akelu : P-S Suorajakelu ja posti • Jos lehti ei tullut, soita 040 762 7271 ja jätä viesti • Ilmestyy keskiviikkoisin/torstaisin pääasiassa kerran kuukaudessa • Seuraava nro 18.4.2018

Made with <A HREF="https://blog.flippingbook.com/" TITLE="">FlippingBook</A> Learn more on our blog