Hajottavatko koulutetut sienet muovia?
Teksti: Esa Toukoniitty, Marja-Leena Åkerman, Miriam Thapamagar, Smarika Adhikari, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuvat: Smarika Adhikari
Kaikki muovi kiertää – aluekokeiluilla käytäntöön -hankkeessa pyritään lisäämään muovin kiertoa sekä kehittämään uusiomuovin markkinoita. Hankkeen toteuttajina toimii muovialan osaajia Uudenmaan ja Päijät- Hämeen alueelta. Hankkeen tavoitteena on etsiä ja kokeilla uusia ratkaisuja muovin kiertoon etenkin niiden muovien osalta, jotka eivät nykyään päädy kiertoon. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama, ja mukana ovat Espoon kaupunki, VTT, HSY, LAB-ammattikorkeakoulu, Salpakierto Oy, Muovipoli Oy, Muoviyhdistys ry ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Johdanto Halusimme hankkeessa tutkia, saadaanko sienet hajottamaan kont- rolloiduissa olosuhteissa muoveja, mikä edustaisi uutta kiertotalou- den hiilikiertoa, jossa muovin hiili palautuisi sienen itiöemän kautta ihmisravinnoksi. Voidaanko muovi hajottaa ja saada hyödynnettyä ruokasienien kasvatuksessa hiilen lähteenä? Kirjallisuuden mukaan useat sienet pystyvät hajottamaan teollisesti valmistettuja polymeere- jä ja muoveja laboratorio-olosuhteissa (Viite 1). Kirjallisuudesta löytyy myös viitteitä siitä että, jotkin ruokasienilajikkeet pystyvät hyödyntä- mään muovien hiiltä kasvuunsa esim. Pleurotus abalones, Pleurotus ostreatus ja Agaricus bisporus lajikkeet (Viite 2). Sienikasvatustutkimukseen valittiin hajottajasieniä, jotka luon- nossa hajottavat orgaanista ainesta. Tässä artikkelissa esitetyt ko- keet Metropolian Urbanfarmlab-oppimisympäristössä ovat jatkoa Muoviplast 6/2023 lehdessä julkaistuihin alustaviin tutkimuksiin, jois- sa keskityttiin hakemaan sienen kasvulle suotuisia olosuhteita kolmel- la eri sienilajikkeella. Jatkotutkimuksiin valikoitui näistä lajikkeista osterivinokas (Pleurotus ostreatus) koska sen kasvatukset onnistuivat parhaiten ja se tuotti myös itiöemiä. Kasvatuksiin käytettiin LE-PE muovisia sienikasvatuspusseja, jotka sisälsivät olkipellettiä 0–100 %. Ensimmäisen tutkimuksen myötä opittiin, että sienirihmaston kasvat- taminen on aikaa vievää ja haasteellista mm. kontaminaatioiden ja olosuhteiden (kosteus, lämpötila, CO2-pitoisuus ja valomäärä/vrk) vai- kutuksille. Tavoitteena oli saada itiöemiä eikä pelkästään sienirihmas- toa, joten kasvatuksia piti jatkaa melko pitkään (tyypillisesti 1–3 kk). Tutkimuksessa haimme vastauksia mm. siihen pystymmekö ha- vaitsemaan muovin hajoamista tai rakenteen ja ominaisuuksien muut- tumista käyttäen valomikroskopiaa, elektronimikroskopia ja FTIR- spektroskopiaa. Kirjallisuudessa on tyypillisesti käytetty pyyhkäisye- lektronimikroskopiaa (SEM) ja FTIR-tekniikoita tutkittaessa sienten
Kuva 1. Mikromuovi osterivinokasnäytteessä SEM
Kuva 2. Mikromuovi osterivinokasnäytteessä SEM
14 MUOVIPLAST 5/2024
Made with FlippingBook - Online magazine maker