JEAN SIBELIUS: SINFONIA NRO 7
senä ’helleeniläinen rondo’.” Kreikkalai- suutta hän koki etenkin pasuunoiden voimakkaissa kuoroissa. Vaikka paperilla teos on melko klas- sisesti neljäosainen, kuulijalle muoto ilmenee kuin yhtenä, silmien editse lipuvana maisemana tai jatkuvan kasvun ja kehittelyn parikymmenminuuttisena kiteytymänä. Kantaesityksessä teos kuultiinkin vapaamuotoisuuteen vihjai- levasti nimellä Fantasia sinfonica, mutta kustantajalle Sibelius lähetti teoksen sarjaan kuuluvana sinfoniana. Lopulta seitsemännen voidaan katsoa päättäneen Sibeliuksen koko sävel- lystuotannon – vain Tapiola ja Myrs- ky-musiikki ehtivät valmistua ennen kuin hiljaisuus laskeutui Ainolaan. Muutamia pikkukappaleita kyllä syntyi, mutta kahdeksannen sinfoniansa käsikirjoituk- sen hän päätti mieluummin polttaa kuin julkaista. Jaani Länsiö
Jean Sibeliuksen sinfonioista toinen ja viides lienevät suosituimmat ja esite- tyimmät, mutta musiikin harrastajien, tutkijoiden ja kriitikoiden kunnioitus kal- listuu melkein poikkeuksetta seitsemän- teen (1924). Se on paitsi taiteellisesti myös elämäkerrallisesti Sibeliuksen koko sinfonisen tuotannon huippu, joka jälkikäteen katsottuna tuntuu magneetin lailla vetäneen puoleensa jo 25 vuotta aiemmin valmistuneesta ensimmäisestä sinfoniasta lähtien. Seitsemäs syntyi muiden sinfonioi- den tavoin melko tahmeasti. Se muhi Sibeliuksen päässä jo viidettä sinfoniaa luonnostellessaan ja valmistui lomittain kuudennen sinfonian kanssa. Niinä vuosina Sibeliuksen terveys reistaili ja nuottikuva oli muuttunut epäselväksi käteen ilmestyneestä tärinästä. Vaivo- jaan hän lääkitsi runsaalla alkoholilla, ja inspiraatio löytyi toisinaan vain neste- mäisessä muodossa. Avioliittokin natisi murtumispisteessä. Soivaan lopputu- lokseen ei silti päätynyt ainuttakaan sattumanvaraista saati sekavaa säveltä, vaan seitsemännestä tuli Sibeliuksen viimeistellyin, paljain, muodoltaan ehjin ja orgaanisin teos. Sibelius oli jokaisella sinfoniallaan määritellyt teosmuotoa uusiksi, mutta seitsemännellä hän murtautui ulos klas- sisesta sonaattimuodosta lopullisesti. Jo vuonna 1918 hän kirjoitti ylös teoksen punaisen langan, joka ei tosin koskaan toteutunut sellaisenaan: ”VII sinfonia. Elämänriemua ja elinvoimaa, välillä appassionatoa. Kolme osaa – viimei-
Made with FlippingBook - Online magazine maker