ANTONIN DVORAK: SELLOKONSERTTO
muutamiin harvoihin. Sinfonioita syntyi sittemmin melko tasaiseen tahtiin, mutta sellokonserton säveltämiseen Dvořák paneutui seuraavan kerran vasta New Yorkissa. Hän oli nimittäin pitkään ollut sitä mieltä, että sello on kyllä ihan- teellinen soitin sinfoniaorkesterissa ja kamarimusiikissa, mutta ei välttämättä sovelias kamppailemaan solistina suuren romanttisen orkesterin edessä. Yhtensä innoituksen lähteenä uuteen konserttoon mainitaan irlantilais-amerik- kalaisen sellisti-kapellimestari-säveltäjä Victor Herbertin toinen sellokonsertto, jonka Dvořák kuuli pian Yhdysvaltoihin asetuttuaan ja joka teki häneen heti suuren vaikutuksen. Nyt Dvořák viimein vakuuttui, että on mahdollista kirjoittaa konsertto, jossa sello ja suuri orkesteri ovat toimivassa soinnillisessa tasapai- nossa keskenään. Uuden sellokonserton sävellystyö käynnistyi marraskuussa 1894, ja teos valmistui lopullista, Prahassa tapah- tunutta viimeistelyä lukuun ottamatta ennätysajassa heti seuraavan vuoden huhtikuussa. Ensimmäisen kerran se kuultiin maaliskuussa 1896 Lontoossa, jolloin säveltäjän johtaman esityksen solistina taituroi Leo Stern. Dvořák omisti konserttonsa maanmiehelleen Hanus Wihanille, kuuluisan böömiläisen jousikvarteton perustajalle, joka oli jo vuosia aiemmin ehdottanut hyvälle ystä- välleen konserton säveltämistä. Jossain määrin rapsodisluonteinen h-molli-konsertto on kiistatta Dvořákin parhaimpia ja menestyneimpiä sävel- lyksiä. Se on yksinkertaisesti sanottuna erinomaisen ”kaunopuheinen” teos, johon avarakatseinen, sellon mahdol- lisuudet tarkkaan tutkinut säveltäjä on kirjoittanut erityisen hyvin istuvan soolo-osuuden. Hän vuodatti siihen
Antonín Dvořák (1841–1904) oli alun perin alttoviulisti, joka musisoi pitkään mm. Prahalaisen teatterin orkesteri- montussa. Myöhemmin hän aktivoitui etenkin säveltäjänä ja urkurina, ja siirtyi lopulta opettajaksi Prahan arvostettuun konservatorioon. Hän ehti elämänsä aikana myös johtaa paljon lähinnä omia teoksiaan eri puolella Eurooppaa, mm. Englannissa ja Venäjällä. Vuonna 1891 Dvořák sai kutsun saapua New Yor- kiin ja vastaanottaa siellä kansallisen konservatorion rehtorin virka. Tovin mietittyään Dvořák päätyi muuttoon Atlantin taakse, olihan houkuttimena mm. huomattavasti suurempi palkka kuin mitä Prahan konservatoriolla oli tarjottavanaan. Dvořák viihtyi Yhdysvalloissa kaikkiaan noin kaksi ja puoli vuotta. Hän saavutti suuren suosion niin opettajana kuin kapellimestarinakin. Sävellyksiä syntyi edelleen tasaiseen tahtiin päätyön vaa- timista kiireistä huolimatta. Amerikoissa kirjoitetuista mainittakoon mm. yhdek- säs sinfonia (”uudesta maailmasta”), sellokonsertto h-molli, jousikvartetto F-duuri, kvintetto Es, sonatiini viululle ja pianolle jne. Koti-ikävä alkoi kuiten- kin vaivata yhä enemmän, ja lopulta Dvořákin oli palattava takaisin Prahaan hoitamaan vanhaa sävellyksenopettajan virkaansa. Dvořák oli säveltänyt jo vuonna 1865 muun muassa kaksi ensimmäistä sinfo- niaansa ja A-duuri-sellokonserton. Näitä teoksia ei julkaistu pitkiin aikoihin, ja vaihtelevan vastaanoton saaneiden esi- tysten lukumäärätkin jäivät ainoastaan
Made with FlippingBook - Online magazine maker