myös koko joukon hienoimpia melodioi- taan. Normaalista konserttokäytännöstä poikkeavaa on se, ettei teos sisällä perinteistä säestyksetöntä kadenssia solistin taituriominaisuuksien esittelyä varten. Huomio kiinnittyy myös orkeste- rin kokoonpanoon, joka sisältää sellaisia ”läpitunkevia” soittimia kuin pikkolo- huilun, triangelin, kolme pasuunaa ja tuuban. Dvořák suosii kuitenkin paljon solistin ja orkesterin vuoropuhelua, eikä juurikaan aseta täyttä orkesteria ja selloa vastakkain. Kun Brahms näki partituurin, hän totesi: ”Jos olisin tiennyt, että sellolla saa tällaista aikaan, olisin säveltänyt konserton jo aikoja sitten!” Hannu Kivilä MODEST MUSORGSKI: NÄYTTELYKUVIA Modest Musorgski (1839–1881) ei tunne- tusti ollut kaikkein vakaimpia persoonal- lisuuksia. Hän vajosi vaikeaan masen- nukseen ja rappiotilaan kuultuaan ystävänsä, arkkitehti Viktor Hartmannin (1834–1873) kuolemasta. Hartmannin ja Musorgskin yhteinen tuttava Vladimir Stasov ajatteli voivansa piristää Musor- gskia työllistämällä häntä jollakin Hart- mannin muistoa kunnioittavalla tavalla. Stasov järjesti 1874 näyttelyn, jossa oli esillä Hartmannin maalauksia, piirroksia ja arkkitehtuuriluonnoksia. Muistosä- vellyksen tekeminen jäi Musorgskin osuudeksi. Säveltäjä oli työkunnossa vasta usei- den kuukausien kuluttua. Hän päätyi sommittelemaan näyttelyyn liittyvän
pianosarjan. Teoksen sisältö muodos- tuu Hartmannin maalauksia ja piirrok- sia kuvailevista kappaleista ja niiden lomaan sijoittuvista kävelyjaksoista. Musorgski kuvaa itseään ja näyttelyn herättämiä tunnelmia kävellessään teok- selta toiselle. Taideteokset on esitetty tavattoman kuvausvoimaisen ja mieliku- vituksellisen musiikin keinoin. Näyttelykuvien pianotekstuuri on varsin orkestraalista, mikä on inspiroi- nut lukuisia sovittajia. Maurice Ravelin orkesteriversio (1922) on sovituksista ylivoimaisesti menestyksekkäin ja ainoa, joka on säilyttänyt paikkansa vakio-oh- jelmistossa. Suomalaisista sovituksista tunnetuin on Leo Funtekin orkestrointi, sekin vuodelta 1922. Näyttelykuvia on vaihtelevalla menestyksellä versioitu mm. uruille, vaskiyhtyeelle, matalille jousille (Ilkka Pälli) ja kitaralle, unohta- matta erilaisia elektronisia versioita ja rock-sovituksia. Hartmannin arkkitehtuurille kävi huo- nommin. Hänen suunnitelmistaan toteu- tuivat ainoastaan väliaikaisiksi tarkoi- tetut messupaviljongit tai myyntikojut. Nykyisin Hartmannin nimi tunnetaan yksinomaan Musorgskin Näyttelykuvien ansiosta. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker