GABRIEL FAURÉ: PELLÉAS ET MELISANDE Maansa johtaviin muusikoihin lukeutu- nut ranskalainen Gabriel Fauré (1845– 1924) vastaanotti työkiireistään huoli- matta 1898 tilauksen kirjoittaa musiikkia Maurice Maeterlinckin symbolistiseen näytelmään Pelléas et Mélisande . Kyseessä oli näytelmän ensimmäinen englanninkielinen tuotanto Lontoossa. Sävellystyön aikataulu oli harvinaisen kireä. Vaimolleen lähettämässään kirjeessä Fauré kertoi: ”Minun on vielä raadettava Mélisanden parissa, kun tulen kotiin. Minulla on tuskin puolitoista kuukautta aikaa kirjoittaa kaikki tuo musiikki. Osa siitä on kylläkin jo pak- sussa kallossani!” Kaikessa kiireessä Fauré päätyi kierrät- tämään aiempia sävellyksiään. Pelleas’n megahitti, kuuluisa Sicilienne lienee alun perin liittynyt Moliéren komediaan Porvari aatelismiehenä , johon Fauré oli kirjoittanut näyttämömusiikin. Sävellys- luonnosten sovittaminen pienelle teatte- riyhtyeelle jäi Faurén oppilaan Charles Koechlinin huoleksi. Myöhemmin Fauré palasi Pelleas’n pariin ja laati oman orkestraationsa täydelle orkesterille. Pelléas ja Mélisande rakentuu tuhoon tuomitun triangelidraaman ympärille. Se kertoo tarinan nuoresta, kauniista tytöstä, joka menee naimisiin, mutta rakastuu toiseen ja kuolee. Näytelmän miljöönä on vanha rauniolinna ja tiheä metsä, ja se kuvaa tilannetta, jossa “ihmiset eivät ymmärrä itseään, toisiaan eivätkä ympäröivää maailmaa”. Faurén musiikki on eleganttia, sees- teistä ja taianomaista. Preludi on hyvin
aistillinen, mutta sisältää myös traagisia aavistuksia. Toinen osa, Fileuse kuvaa jousikuvioineen Mélisandea rukin ääressä. Sicilienne herättää mielikuvia lähteestä, johon Mélisande on kadotta- nut vihkisormuksensa. Sarjan päättävä Mélisanden kuolema on juhlallinen hautajaiskulkue. Pelléas et Mélisande alkuperäisessä näytelmämuodossaan ei koskaan saavuttanut suurta menestystä lavalla, mutta se on innoittanut useita merkittä- viä säveltäjiä. Heihin lukeutuvat Gabriel Fauré ja Jean Sibelius näyttämömusii- killaan, Arnold Schönberg sinfonisella runollaan ja Claude Debussy ainoalla oopperallaan. Pekka Miettinen FRANCIS POULENC: KONSERTTO KAHDELLE PIANOLLE Francis Poulenc (1899–1963) kuului 1920-luvun Ranskassa mainetta niittä- neeseen radikaaliin Les Six -säveltä- jäkuusikkoon. Ryhmän asenteelle oli ominaista päättäväinen antiromantiikka sekä ajoittainen pilanteko kaikista hyvistä musiikillisista tavoista. Heidän musiikkiaan luonnehtivat kuivakas hen- kevyys ja ilmaisun suorasukaisuus. Ryh- män henkisenä esikuvana oli Erik Satie (1866–1925), jonka ironia ja älyllisyys vaikuttivat vahvasti. Myös Igor Stravins- kyn vaikutus tuntui, sillä Les Six -sävel- täjät yhdistivät Stravinskyn urbaaniuden Satien satiirisuuteen. Les Six -ryhmän lyyrikoksi nimetyn Francis Poulencin tuotannon pääosa oli
Made with FlippingBook - Online magazine maker