LILI BOULANGER: D’UN MATIN DE PRINTEMPS Lili Boulanger’n (1893–1918) kuolema vain 24 vuoden iässä voidaan lukea yhdeksi 1900-luvun musiikin suurim- mista tragedioista. Keuhkotauti vaiensi vuosisadan alkupuolen omintakeisim- piin kuuluneen säveltäjän ennen hänen todellista murtautumistaan miespuo- listen kollegoiden hallitsemalle alalle. Voidaan myös ajatella naissäveltäjien tasa-arvoistumisen viivästyneen Boulan- ger’n ennenaikaisen poismenon vuoksi useita vuosikymmeniä, sen verran vahvaksi hänen panoksensa olisi saat- tanut muodostua. Näyttöä ennätti kertyä useiden merkkiteosten verran, ja voitto ensimmäisenä naisena Pariisin konser- vatorion Prix de Rome -kilpailussa 1913 tuotti hyvän lähtökohdan kansainväli- selle uralle. Muusikkosuvusta polveutunut Boulan- ger havaittiin poikkeukselliseksi kyvyksi jo parin vuoden iässä, Ensimmäisenä hänen absoluuttisen sävelkorvansa havaitsi perhetuttaviin lukeutunut Gab- riel Fauré. Molemmat vanhemmat olivat aktiivisia muusikoita. Isä Ernest, tunnettu säveltäjä, oli Lilin syntyessä 67-vuotias. Äiti, syntyperältään venäläinen ruhtina- tar Raïssa Mischetzky, teki uraa kont- ra-alttona. Kuusi vuotta vanhempi sisar Nadia tuli tunnetuksi urkurina ja kapelli- mestarina. Nadian kansainvälinen maine perustuu kuitenkin ennen muuta hänen toimintaansa sävellyksen opettajana. Oppilaiden joukosta löytyy isoja nimiä kuten Aaron Copland, Elliott Carter, Darius Milhaud ja Astor Piazzolla.
Kaksivuotiaana Lili Boulanger sairastui keuhkokuumeeseen, joka altisti hänet tuberkuloositartunnalle. Keuhkosairaus riudutti Liliä siinä määrin, että hän joutui olemaan ajoittain vuoteenomana. Vai- keuksista huolimatta Boulanger opiskeli Pariisissa musiikin teoriaa ja urkujensoit- toa. Hänelle olivat tuttuja myös piano, viulu, sello ja harppu. Prix de Romen jälkeen 1913 Boulanger vietti palkintoon kuuluneen bonuksen turvin aikaansa Rooman Villa Medicissä, kunnes alati heikkenevä terveys ja heinäkuussa 1914 puhjennut ensimmäinen maailmansota pakottivat hänet palaamaan Pariisiin. Sävellystyön ohella Boulanger toimi perustamassaan komiteassa, jonka tar- koituksena oli tukea sodassa taistelevia muusikoita henkisesti ja taloudellisesti. D’un matin de printemps (Kevätaa- musta) on rytmistä energiaa ja elinvoi- maa uhkuva sävellys, jonka monimut- kaiseen syntyhistoriaan kuuluvat useat eri versiot. Työ teoksen parissa alkoi keväällä 1917. Ensin syntyi versio viululle ja pianolle, sitten pianotriolle ja viimein orkesterille tammikuussa 1918. Kaikki säilyneet käsikirjoitukset ovat Nadia Boulanger’n käsialaa, koska Lilin kunto ei mitä ilmeisimmin sallinut enää oma- kätistä nuottikirjoitustyötä. Teos sivuaa tyylillisesti impressionismia, mutta myös espanjalaiset vaikutteet à la Manuel de Falla ovat ajoittain läsnä. Tekstuuri ohenee ajoittain kamarimusiikilliseksi hieman Mahlerin tapaan. Teoksen loppunousu johtaa yllättävään harppug- lissandoon, ja teos päättyy orkesterin loppuakordiin. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker