PJOTR TSAIKOVSKI: VIULUKONSERTTO D-DUURI
tava ja yritettävä löytää uusi solisti Aue- rin tilalle. Konserton kantaesitti 4.12.1881 Wienissä Joseph Brodsky, jolle Tšaiko- vski myöhemmin teoksen omisti. Konserton saama vastaanotto oli hyytävä. Vaikutusvaltainen kriitikko Eduard Hanslick oli aivan erityisen ilkeä kommenteissaan viitaten konserton venäläiseen paikallisväriin ja -tuoksuun alatyylisessä arviossaan. Hanslickin mukaan tämä musiikki suorastaan ”löyhkäsi korvissa”. Ensiosan lopussa viulu ”pieksettiin mustaksi ja siniseksi”. Samansuuntaisia, joskaan ei aivan yhtä töykeitä arvioita esittivät muutkin johta- vat kriitikot. Tšaikovskin viulukonsertto on nykyisin yksi lajityypin rakastetuimmista teok- sista. Se alkoi hitaasti mutta varmasti vallata jalansijaa johtavien viuluvirtuoo- sien ohjelmistossa 1800-luvun lopulta lähtien. Jopa Leopold Auer äityi kehumaan Tšai- kovskia myöntäen olleensa väärässä konserton suhteen. Hän otti teoksen rnyöhemmin ohjelmistoonsa esittäen sitä erinomaisella menestyksellä. Tsai- kovski kuoli yllättäen 1893, ja Auerin tunnustus ehti tavoittaa säveltäjän vielä hänen eläessään. Viulukonserton tyr- männeen Hanslickin ylistävä arvio Tsai- kovskin kuudennesta, ”Pateettisesta” sinfoniasta sen sijaan ei ehtinyt. Pekka Miettinen
Pjotr lljitš Tšaikovski (1840–1893) mat- kusti 1878 Sveitsiin, Genevenjärven ran- nalla sijaitsevaan Clarensiin toipumaan kulissiavioliittonsa rikkoutumisesta johtuneesta hermoromahduksesta. Matka oli tarkoitettu lepoa ja rauhoittu- mista varten, mutta ajatuksena oli lisäksi tarttua työhön heti henkisen kunnon salliessa. Tšaikovski hyödynsi Clarensin edullista sijaintia tehden matkoja ltaliaan, Pariisiin ja Wieniin. Palattuaan tällaiselta mat- kalta hän sai mieluisan vieraan kotoa Moskovasta. Tulija oli viulisti Josif Kotek, Tšaikovskin entinen sävellysoppilas konservatorion ajoilta. Herrat soittivat yhdessä erilaisia duettoja viululle ja pianolle, ja tämä on saattanut toimia alkusysäyksenä viulukonserton säveltä- miselle. Tšaikovski ei itse soittanut viulua ja tarvitsi Kotekin neuvoja solistiosuuden työstämisessä. Sävellysprosessi oli tavattoman nopea. Koko työhön soi- tinnusta myöten kului vain kuukausi, vaikka Tšaikovski sävelsi teokseen peräti kaksi erilaista hidasta osaa. Kotekista ei tullut konserton kantaesittä- jää. Tšaikovski ajatteli tarvitsevansa teh- tävään tunnetun kansainvälisen nimen ja kääntyi maineikkaimman mahdollisen viulistin, Leopold Auerin puoleen luva- ten omistaa teoksen hänelle. Auer kui- tenkin ilmoitti teoksen olevan mahdoton soittaa. Konserttiohjelmaan maaliskuulle 1879 merkitty kantaesitys oli peruutet-
Made with FlippingBook - Online magazine maker