SAULI ZINOVJEV: FADE OUT
LUDWIG VAN BEETHOVEN: SINFONIA NRO 9
Viime aikoina uusia sävelteoksia on usein kehystetty poliittisin tai muuten ulkomusiikillisin agendoin, mikä voi lukita teoksen merkityksen jo ennen sen kuulemista. Äärimmillään itse kuun- telukokemus ei enää tuo lisäarvoa etu- käteen määritellylle viestille. Tällainen ilmiö kumpuaa useista syistä: säveltäjien halusta ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, pyrkimyksestä luoda kuulijalle kontakti- pintaa ulkomusiikillisten aiheiden kautta sekä siitä, että helposti kuvailtava ja lokeroitava teos on usein markkinoita- vampi kuin sellainen, jonka merkitys on jätetty täysin kuulijan tulkittavaksi. Minulle on kuitenkin tärkeää, että musiikki voi seistä omilla jaloillaan ja avautua kuulijalle monitulkintaisesti ilman ennalta määrättyä selitysmallia. Monet suuret merkkiteokset ovat hyvä esimerkki tästä ja ovat säilyneet ajan- kohtaisina ehkä juuri siksi, että niiden merkitys ei ole sidottu yhteen aikaan tai sanomaan. Vuonna 2025 säveltämäni noin 20-minuuttinen orkesteriteos Fade Out on kirjoitettu tämän ajatuksen hen- gessä: se ei julista, vaan kutsuu mukaan tilaan, jossa ei ole oikeaa eikä väärää. Sauli Zinovjev
Yhdeksännen sinfonian pitkällisen syn- tyhistorian voidaan ajatella kattaneen Ludwig van Beethovenin (1770–1827) koko aktiivisen säveltäjänuran. On ole- massa viitteitä, joiden mukaan Beetho- ven olisi ilmaissut kiinnostusta säveltää Friedrich Schillerin (1759–1805) vuonna 1785 kirjoittaman runoelman Oodi ilolle jo tuoreeltaan Bonnin nuoruusvuosi- naan. Seuraavan kerran asia mainitaan vuonna 1793, ja vuosien 1798–1799 luonnoksissa Beethoven sävelittää Schillerin oodin katkelmia. Tämän jäl- keen runoelma jäi pitkäksi aikaa sivuun. Kirjeessään kustantaja Breitkopfille Beethoven mainitsee 1812 kolme uutta sinfoniaa (nrot 7, 8, ja 9), joista viimeinen olisi d-mollissa. Seitsemäs ja kahdeksas sinfonia näkivät päivänvalon 1812, mutta yhdeksäs antoi odottaa itseään. Vasta vapauduttuaan Missa Solemniksen ja Diabelli-muunnelmien sävellystyöstä 1823 Beethoven saattoi ryhtyä työs- tämään teosta täyspainoisesti. Hän oli luonnostellut teosta jo 1815, ja nyt lisävauhtia antoi Lontoon filharmonisen seuran tilaus. Alkuperäiseen suunnitel- maan kuului instrumentaalinen päätös- osa. Vokaaliosuuden sisällyttäminen finaaliin syntyi äkillisenä ideana, ja käyttämättä jäänyt Schillerin oodi sopi tekstiksi paremmin kuin hyvin. Ihmisäänen käyttö sinfoniassa osoit- tautui ongelmalliseksi. Keskeinen probleema oli finaalin vokaaliosuuden sisääntulon sommitteleminen, koska hetki tulisi olemaan sinfonian ylivoimai-
Made with FlippingBook - Online magazine maker