sesti tärkein. Beethovenin ratkaisu on nerokas: baritonin resitatiivi puhkeaa esiin rajun, riitasointuisen orkesteripur- kauksen jälkeen sanoilla ”O Freunde, nicht diese Töne” (Oi ystävät, ei tällai- sia säveliä). Finaalin kuuluisa hymni – sinänsä erittäin yksinkertainen sävelmä – vaati myös tavattoman määrän luonnoksia. Kuorofinaalilla varustettu teos valmistui helmikuussa 1824 ja kantaesitettiin Wie- nissä 7.5.1824. Beethoven ohjasi henki- lökohtaisesti kantaesityksen harjoituk- sia. Esityksen todellisuudessa johtanut kapellimestari Michael Umlauf kehoitti soittajia olemaan välittämättä kuuron säveltäjän viittailuista. Beethoven myös torjui kiukkuisesti laulajien pyynnöt osuuksiensa helpottamisesta, jolloin korkeimmat äänet yksinkertaisesti jätet- tiin laulamatta. Kantaesityksen lopussa partituuriinsa uppoutunut Beethoven ei kuullut jyliseviä suosionosoituksia. Yksi solisteista käänsi hänet ympäri, ja sävel- täjä sai nähdä salintäyteisen yleisön juhlinnan. Sinfonia alkaa kuin tyhjästä, hiljaisuus vain vähitellen korvautuu äänellä. Avos- ointiset kvintit jättävät avoimeksi duurin tai mollin mahdollisuuden. Beethovenin sinfonioissa kehityskaari tähtää finaaliin, joka on sinfonian osista tärkein. Yhdek- säs kohottaa tämän periaatteen uuteen potenssiin. Se on viidennen ohella kuu- luisimpia esimerkkejä teoksesta, jossa molli kääntyy duuriin riemuitsevassa voitonfinaalissa. Sinfonian osien voitaisiin ajatella heijastavan inhimillisten tunteiden kirjoa alun tragiikasta lopun musertavaan iloon ja optimismiin. Finaalin hymnitee- man annetaan kasvaa esiin vähitellen. Hymniin viitataan edeltävissä osissa hie- novaraisella tavalla, jolloin sen lopullinen esiintulo saavuttaa järisyttävän tehon.
Sinfonian maailmoja syleilevä, ylevän idealistinen sanoma liittyy Ranskan vallankumouksen jälkivaikutuksiin, Napoleonin sotiin, yksilön arvok- kuuteen, ihmiskunnan kärsimyksiin ja toivoon. Schilleriä ja Beethovenia yhdisti samankaltainen visio: ideana oli universaalinen veljeys, jonka tuottaman ilon avulla ihminen voi kohota elämi- sen tuskan yläpuolelle. Beethovenilla vastaavaa tematiikkaa oli esiintynyt jo aikaisemmin Eroica -sinfoniassa, jonka keskeinen sanoma on ihmisen vapau- tuminen tyranniasta taiteen kauneuden avulla. Yhdeksännessä sinfoniassa Beethoven ei ainoastaan yhdy Schillerin ilon ylistämiseen, vaan korostaa ihmi- sen pelastuvan uskomalla veljeyteen ja iloon. Sanomansa hän osoittaa koko ihmiskunnalle. Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet päättivät 1985 ottaa Beetho- venin 9. sinfonian finaalin hymnin EU:n viralliseksi hymniksi. Sen tarkoituksena on symbolisoida jäsenvaltioiden yhteisiä arvoja ja niiden erilaisuudesta kumpua- vaa yhteyttä. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker