FRANZ SCHUBERT: OKTETTO Alkuvuodesta 1824 Franz Schubert (1797–1828) teki kokeiluja instrumentaa- limusiikin parissa jättäen laulut hetkeksi syrjään. Tuloksena oli kaksi mestarillista jousikvartettoa, Rosamunde ja Tyttö ja kuolema . Samoihin aikoihin valmistui myös tilausteos Oktetto D.803 jousik- vartetille, kontrabassolle, klarinetille, fagotille ja käyrätorvelle. Okteton tilasi kreivi Ferdinand von Troyer, keisari Leopold II:n nuorimman veljen arkkiherttua Rudolfin talouden- hoitaja. Kreivi von Troyer, entinen Beet- hovenin oppilas, oli pätevä harrasteli- jaklarinetisti, ja okteton klarinettiosuus on luonnollisesti hänelle räätälöity. Taus- ta-ajatuksena oli tilata sisarteos Beet- hovenin septetolle op. 20. Schubert lisäsi omaan teokseensa kakkosviulun, täydentäen septeton oktetoksi. Schubert säilytti Beethovenin kuusiosai- sen, 1700-luvun serenadiin perustuneen rakenteen. Yhteistä ovat myös molem- pien ääriosien hitaat johdannot, menue- tin ja scherzon rinnastus sekä neljännen osan variaatiomuoto. Pisteelliset rytmit ovat tärkeässä roolissa tämän pitkän teoksen elävöittämisessä, erityisesti avausosassa. Kaksi seuraavaa osaa vievät meidät metsästysscherzon maailmasta wieniläisen kahvilan tunnel- miin huolettomien muunnelmien myötä. Finaaliallegron riemukasta pääteemaa edeltää muutama odottamaton varjostus.
Teoksen esitys- ja julkaisuhistoria muistuttaa useiden Schubertin teosten kohtaloa: ensiesitys yksityisesti 1824 ja julkisesti 1827, ensipainatus typistettynä versiona postuumisti 1850-luvulla ja täydellisenä vasta 1880-luvulla. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker