EINOJUHANI RAUTAVAARA: CANTUS ARCTICUS
laulu kuullaan hidastettuna, jolloin sen alkuperäinen sävelkorkeus on laskenut samalla parilla oktaavilla. Päätösosassa Joutsenet muuttavat ääninauhaan luodaan suuri crescendo moninkertais- tamalla päällekkäisäänityksin laulujout- senten laulu, jolloin syntyy vaikutelma, että joutsenten lukumäärä koko ajan kasvaa kasvamistaan. Cantus Arcticukseen sisältyy muutamia upeita musiikillisia tuokioita. Ensim- mäisen osan Suo häikäisevä hetki on, kun aloittavien klarinettien ja huilujen luritusten jälkeen (niiden esitysohjeena on: ”ajattele syksyä ja Tšaikovskia”) tapahtuu lintujen ensimmäinen sisään- tulo, joka tuntuu poistavan kaikki seinät kuuntelemistilasta. Yksinkertaisuu- dessaan erittäin kaunis on toinen osa, Melankolia — äärimmäisen surumielistä ja valittavaa tunturikiurua säestävät jou- siston hellät, lohduttavat mollisoinnut, ikään kuin etäisenä muistumana Sibe- liuksen Tuonelan joutsenesta. Vihdoin Joutsenet muuttavat -osaa vallitsee lähdön tunnelma, joka ei ole ahdistava, vaan siihen liittyy myös riemua, luonnon kiertokulun jatkuvuuden apoteoosia. Kalevi Aho
Vuonna 1972 sävelletty Cantus Arcti- cus, konsertto linnuille ja orkesterille on Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) eniten soitettu orkesteriteos; ylipäänsä teos kuuluu uuden suomalaisen musiikin kaikkein tunnetuimpiin ja rakastetuim- piin sävellyksiin. Cantus Arcticus on sävelletty Oulun yliopiston ensimmäi- seen promootioon, ja promootiotilai- suudessa kantaesityksen johti Stephen Portman, orkesterina oli Oulun kaupun- ginorkesteri. Sävellyksen kiehtovat, irreaaliset tun- nelmat syntyvät siitä, että orkesterin musiikki on sävelletty kontrapunktiksi ääninauhalta kuuluvalle pohjoisten lintujen laululle. Tällä tavoin linnut ja orkesteri ovat jatkuvassa vuorovaiku- tuksessa keskenään, orkesterin sinänsä yksinkertainen musiikki kohoaa lintujen ansiosta aivan uusiin ulottuvuuksiin, musiikki tuntuu aukeavan konserttisa- lien ja kuunteluhuoneiden ulkopuolelle koko rajattomaan pohjoiseen luontoon. Sävellyksessä käytetyt arktiset lin- nunäänet Rautavaara kopioi osittain Radion tehosteäänikokoelman linnu- nääninauhoituksista. Satunnaisella Oulun matkallaan hän kävi Limingan soilla äänittämässä lisäksi muutamia ”lintukonferensseja” ja kurkia. Nauhan kokoaminen tapahtui säveltäjän kotona, jossa hänellä oli käytettävissään kaksi magnetofonia eikä juuri muuta. Nau- haa on muokattu elektronisesti hyvin vähän; vain toisen osan tunturikiurun
Made with FlippingBook - Online magazine maker