JEAN SIBELIUS: LEMMINKÄIS-SARJA Kun Sibeliuksen kolmaskymmenes syntymäpäivä lähestyi, oli vielä epävar- maa, millaiseksi hänen säveltäjänuransa oli muotoutumassa. Kullervo oli yhdellä iskulla nostanut hänet suomalaisten orkesterisäveltäjien kärkijoukkoon, ase- maan, jonka vakiinnuttivat vielä sellaiset orkesteriteokset, kuten Satu , Karelia ja Metsänhaltija . Mutta mitä seuraisi tämän jälkeen? Sinfonioita, lisää kamarimusiik- kia vai kenties ooppera? Nuori säveltäjä sai tuohon aikaan monia vaikutteita, joista erityisesti kaksi ansait- see tulla mainituksi. Toinen on kan- salliseepos Kalevala, jota Sibelius luki opiskeluaikoinaan ja joka antoi hänelle innoitusta koko hänen säveltäjäuransa ajaksi. Toinen oli Wagnerin musiikki. Kun Sibelius muutti Helsinkiin 1885, hänestä tuli Faltinin johtaman Helsingin yliopis- ton orkesterin jäsen. Otaksuttavasti Sibelius sai ensikosketuksensa Wagne- rin musiikkiin juuri Faltinin ja opettajansa Wegeliuksen välityksellä. Sibelius kuuli Tannhäuserin ja Nürn- bergin mestarilaulajat Berliinin Kunin- kaallisessa oopperassa 1890. Hänen ensireaktionsa tähän musiikkiin oli häm- mentynyt: ”Oli sisimmissäni semmoinen sekamelska pettymystä, ihmetystä, rie- mua ym.” (kirje Wegeliukselle). Seuraa- vien vuosien aikana hän tuli kuulemaan useimmat Wagnerin keskeiset teokset Wienissä, Bayreuthissa ja Münchenissä. Kesällä 1893 – vaikuttuneena Wagnerin ajatuksista ja toisaalta viehättyneenä houkutuksesta voittaa 2000 markkaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
julistamassa oopperakilpailussa – hän aloitti työskentelyn oman kokonaistaide- teoksensa ( Gesamtkunstwerk ) parissa. Kyseessä oli Kalevala-aiheinen ooppera Veneen luominen . Sibeliuksen kaavaileman oopperan päähenkilö oli Väinämöinen, runoniekka ja taikuri. Hän suunnitteli oopperaan mm. kohtausta, jossa Väinö menee Tuonelaan pyytämään veneen veistosa- noja Tuonettarelta. Sibelius työskenteli alkusoiton parissa loppukesästä 1893, ja tuntuu pitäneen Veneen luomista vireillä aina elokuuhun 1894, jolloin työskentely sen parissa laantui. Myöhemmässä elämänvaiheessaan Sibelius tahtoi kiistää Wagnerin musiikin vaikuttaneen häneen. Lopulta hän myös kirjoitti ainoan oopperansa, yksinäytök- sisen Neito tornissa Rafael Hertzbergin tekstiin, 1896. Sibeliuksen hylättyyn oopperaan uhraama vaivannäkö ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan. Useat musii- killiset ideat siirtyivät neliosaiseen Lemminkäis-sarjaan orkesterille. Sarja, joka on jollain lailla saanut kimmokkeen Wagnerista, keskittyy toiseen Kalevalan sankariin, huimapäiseen nuoreen Lem- minkäiseen, jota voi verrata sellaisiin sankareihin kuin Don Juan, Siegfried tai Akilles. Lemminkäis-sarjassa – toi- sin kuin samoihin aikoihin sävelletyssä Metsänhaltijassa – Sibelius ei seuraa kerrottuja tapahtumia uskollisesti vaan keskittyy sen sijaan luomaan tarinan yleistunnelmaa. Sibeliuksen teosta on myös syytä tarkastella ottaen huomioon Helsingin taiteellinen ilmapiiri, jossa symbolismi – esimerkiksi sellaisten taitelijoiden kuin Arnold Böcklinin ja Magnus Enckellin joutsen-, vesi- ja kuo-
Made with FlippingBook - Online magazine maker