lema-aiheiset ja lohdutonta tunnelmaa kuvaavat teokset – oli suuressa muo- dissa. Veneen luomisen alkusoitosta tuli Lemminkäis-sarjan suosituin osa, Tuo- nelan joutsen . Tiedossa ei ole, kuinka paljon Sibelius teki siihen muutoksia. Helsingin yliopiston kirjastossa säilytet- tävien luonnosten perusteella tiedetään, että oopperan ja sarjan muiden osien välillä on läheisiä yhtäläisyyksiä. Lemminkäinen ja saaren neidot pohjau- tuu Kalevalan säkeisiin, joissa rohkea nuori Lemminkäinen purjehtii veneel- lään saareen, jonka miesväki ei ole paikalla. Hänellä on saaressa lemmen- seikkailuja nuorten neitojen kanssa, mutta hän joutuu pakenemaan miesten palatessa ja janotessa kostoa. Osan huipentuma tapahtuu vaikuttavan, pit- kän ja hallitun crescendon myötä. Osan pääsävellaji on – samoin kuin viimei- sessä osassa Lemminkäisen kotiinpaluu – Es-duuri. Sarjan molemmat keskiosat ovat synk- kiä ja tunnelmallisia, mutta silti niiden luonne on hyvin erilainen. Tuonelan joutsenessa on solistinen englannintorvi, jolla – poikkeavasti muihin Sibeliuksen sävelrunoihin nähden – on lähes soolo- konserttoon verrattava solistinen osa. Orkestrointi on valtaosaltaan tummasä- vyinen – Sibelius on jättänyt pois huilut, klarinetit (paitsi bassoklarinetin) ja trum- petit, ja oboe esiintyy vain kahdesti voi- mistamassa englannintorvea. On myös huomattavaa, että kontrabassot soittavat vain 24 tahdissa. Harppu tuo lisäväriä, ja kun se soittaa yhtaikaisesti jousten col legno – ja ppp -jaksojen kanssa, syntyy aavemainen sointi. Tätä erityislaatuista ja hyvin omaperäistä orkestroinnin esi- merkkiä esitetään säännöllisesti itsenäi- senä konserttikappaleena.
Tuonelan joutsen on sujuva ja saumaton kun taas Lemminkäinen Tuonelassa on dramaattinen, ja siinä on suuria tempo- ja dynamiikkavaihteluita. Uloimmissa osioissa on laajoja jousitremolojaksoja, jotka luovat hellittämättömän aaltomai- sen vaikutelman ennakoiden Sibeliuk- sen Myrskyn (1925) alkusoittoa. Lisäksi teeman neliääninen motiivi johdannaisi- neen nousee hyvin tärkeäksi. A-mollissa olevaan keskiosaan syntyy maaginen ilmapiiri, molto lento , kun jaetut jouset soittavat ppp lähes huomaamattoman pikkurummun pärinän aikana. Sibelius varusti tämän jakson luonnokset Tuonen tytin sanoilla; viittaus Kalevalan jaksoon, jossa Väinämöinen soudetaan Tuonelan joen yli, jakso, joka oli alun perin suun- niteltu oopperaan Veneen luominen . Lemminkäinen haluaa tappaa Tuonelan joutsenen saadakseen Pohjolan tyttären käden, mutta hän joutuu väijytyksen kohteeksi ja hänet tapetaan, jonka jälkeen ruumis pilkotaan ja heitetään jokeen, mutta äidin taikavoima herättää hänet jälleen henkiin. Lemminkäisen kotiinpaluu ei pelkäs- tään seuraa Kalevalan tarinaa, vaan siinä esiintyy myös Lemminkäinen Tuonelassa –osan neljän nuotin motiivi. Partituurin teksti kertoo: ”Nääntyneenä jatkuvista sodista ja taisteluista Lemmin- käinen päättää palata kotiin. Hän muun- taa murheensa ja huolensa sotahevo- siksi ja lähtee matkaan. Seikkailurikkaan taipaleen jälkeen hän vihdoin pääsee kotimaahansa, mistä löytää paikat, jotka ovat täynnä lapsuudenmuistoja.” Vuonna 1921 Sibelius kuvasi kappaleen luonnetta seuraavin sanoin: ”Minä tah- toisin enemmän ylpeyttä meihin suoma- laisiin. Ei ’kaiken kallella kypärin’! Mitä meillä on häpeämistä? Tämä ajatus käy
Made with FlippingBook - Online magazine maker