WOLFGANG AMADEUS MOZART: SINFONIA NRO 25 Mollisävellajit olivat harvinaisia 1700- luvun sinfoniakirjallisuudessa. Joseph Haydnin yli sadasta sinfoniasta molli oli pääsävellajina vain noin joka kym- menennessä. Wolfgang Amadeus Mozartilla (1756–1791) molliteokset olivat vieläkin harvinaisempia. Mozartin teos- luettelon 41 sinfoniasta vain kaksi on mollissa, ja molemmilla kerroilla valinta osui g-molliin. Mollisävellaji herättää näinkin duurivoit- toisessa joukossa otaksumia taustalla mahdollisesti piilevästä säveltäjän henkilökohtaisesta tragiikasta. Tällaista on Mozartin kohdalla vaikea osoittaa, koska ns. ”pienen” g-mollisinfonian K.183 sävellysajankohta sijoittuu hänen urallaan harvinaiseen suvantovaihee- seen. Teos on päivätty Salzburgissa 5.10.1773. ltalian-matkalta saman vuoden maaliskuussa palannut, kypsäksi taitei- lijaksi varttunut Mozart vietti rauhallista mutta erittäin tuotteliasta kautta, joka kesti aina syksyyn 1777. Teoksen taustaa pohtiessaan elämän- kerturi Wolfgang Hildesheimer viittaa Mozartin ltaliassa kokemaan ensimmäi- seen intohimoiseen rakkaustarinaan. Kyse on kuitenkin puhtaasta spekulaa- tiosta, sillä todisteet ovat varsin hei- veröisiä. Voidaan otaksua myös Sturm und Drang -otsikolla tunnetun esiro- manttisen taidesuunnan vaikuttaneen taustalla. Suuntaus vallitsi saksalaisessa kulttuuripiirissä samoihin aikoihin ja kos- ketti useita merkittäviä säveltäjiä, kuten Haydnia.
Sinfonia g-molli on rakenteeltaan tyyp- piesimerkki klassisesta sinfoniasta. Kuu- luisa, dramaattinen avaus muistetaan Milos Formanin Amadeus -elokuvan alkukuvista. Sitä seuraa raikas sivu- teema rinnakkaissävellajissa, ja kehittely on mozartmaisen kompakti. Sinfonia painottuu ensiosaan, mutta kokonaisuus on jossakin määrin erikoinen siksi, että finaali ei tällä kertaa ole kepeä jälki- ruoka, vaan sävyltään vakavahko. Pekka Miettinen FRANZ SCHUBERT: SINFONIA NRO 9 Franz Schubertin (1797–1828) nousujoh- teinen säveltäjänura katkesi lavantautiin loppuvuodesta 1828. Kasvussa olleesta maineesta huolimatta Schubertin tuo- tannosta vain murto-osa oli kustannettu hänen elinaikanaan, ja useimmiten pientä kertakorvausta vastaan. Schubertin julkaisemattomien käsikirjoi- tusten kokoelma oli päätynyt hänen vel- jensä Ferdinandin haltuun. Kymmenen vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen veli esitteli jäämistöä Wienissä vierailleelle Robert Schumannille, joka värikkäästi kuvaili penkoneensa pölyyntynyttä nuottipinoa ”innostuksesta vavisten”. Löydöksistä huomattavimpia oli aikai- semmin tuntematon C-duuri-sinfonia. Teoksen esitysmateriaali lähetettiin kiireesti Ferdinandin suostumuksella Leipzigiin Felix Mendelssohnille, jonka johtaman Gewandhaus-orkesterin kon- sertissa sinfonia esitettiin ensi kerran 21.3.1839. Myöhemmin yhdeksänneksi
Made with FlippingBook - Online magazine maker