CLAUDE DEBUSSY: RAPSODIA SAKSOFONILLE, VERSIO OBOELLE JA ENGLANNINTORVELLE Bostonilainen taiteen mesenaatti ja amatöörisaksofonisti Elise Hall tilasi 1901 Claude Debussyltä (1862–1918) teoksen saksofonille ja orkesterille ja maksoi avokätisesti koko palkkion ennakolta. Debussy otti tilauksen vastaan, törsäsi rahat saman tien ja ”unohti” koko teostilauksen. Hän oli ollut kiireinen valmistellessaan oopperansa Pelléas et Mélisande ensi-iltaa, mutta ei silti ollut syyskuuhun 1902 mennessä edes luon- nostellut tilattua teosta. Debussy yritti lepytellä tilaustaan seuraavana vuonna kyselemään saapunutta amerikkalais- rouvaa signeeratulla kappaleella Pelléas et Mélisanden vokaalipartituuria. Mikään ei kuitenkaan auttanut, työhön oli ryhdyttävä. Puurtaminen rapsodiaksi otsikoidun teoksen parissa – oudolle soittimelle ja ilman inspiraatiota – oli Debussylle todellista tervan juontia. Kirjeenvaihdossaan ystävilleen hän alkoi silti vähitellen sulaa: ”Yritän etsiä omaperäisiä sointiyhdistelmiä tämän erikoisen soittimen esiin tuomiseksi.” Kävi ilmi, että vääntö rapsodian parissa vapautti Debussyn patoutuneen luomis- voiman. Kesällä 1903 hän viimeisteli rap- sodian partisellin - neljä nuottiviivastoa orkestrointiohjeineen – ja sävelsi Soirée
dans Grenaden , suunnitteli Images – sarjaa ja luonnosteli teosta La Mer . Rapsodian viimeistelystä puuttui enää orkestraatio, mutta jostain syystä se jäi Debussyltä tekemättä. Hän uskoi tehtä- vän säveltäjä Jean Roger-Ducasselle, ja teos kantaesitettiin toukokuussa 1919. Tilaaja, rouva Hall ei nopeasti edenneen kuuroutumisensa vuoksi koskaan pääs- syt esittämään teosta, ja ennen ensiesi- tystä säveltäjä itsekin ehti siirtyä ajasta ikuisuuteen. Rapsodia on sovitettu moneen kertaan uudelleen. Monet sovittajat ovat tehneet versioita, jotka antavat saksofonille – tai englannintorvelle - virtuoosisemman roolin siirtämällä sille alun perin orkeste- rille tarkoitettua melodista materiaalia. Lyhyen, tunnelmallisen johdannon jälkeen solisti esittelee melankolisen teeman, joka tarjoaa aineksia teoksen kahdelle päämotiiville. Moniaineksinen rapsodia sisältää vaikutelmia Debussyn suuresti ihailemista ”maurilaisista” laulu- melodioista. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker