takaisin Wieniin jatkamaan sävellystyö- tään ja viettämään aikaa ystäviensä ja muusikkokollegojensa kanssa. Haydn oli tässä vaiheessa jo hyvin tunnettu ja arvostettu musiikkimies ympäri Euroop- paa. Sinfonia nro 52 syntyi mahdollisesti syksyllä 1771. Se on yksi Haydnin yhdes- tätoista molli-sävellajiin kirjoitetusta sinfoniasta. Teos on yleisilmeeltään intensiivinen ja dramaattinen, joskin osien tunnelmissa on virkistävää vaih- telua. Sinfonian syntyaikoina oli vallalla etenkin kirjallisuudessa, mutta myös musiikissa Sturm und drang (Myrsky ja kiihko) –suuntaus. Haydnin sävelkie- lessä se merkitsi uudenlaista kokeilun- halua: aiemmin harvinaiset mollisävel- lajit yleistyivät, musiikkiin ilmestyi uutta paloa ja dramatiikkaa, ja kokonaisuus rakentui tasapainoisemmaksi. Hannu Kivilä DMITRI SOSTAKOVITS: SINFONIA NRO 10 Dmitri Šostakovitš (1906–1975) sävelsi kaikkiaan viisitoista sinfoniaa. Niihin kohdistui suuret poliittiset paineet, mikä näkyy sarjan epätasaisuutena ja joskus epätoivoisena tasapainoiluna sisäisten ja ulkoisten vaatimusten välillä. Šostakovitš kirjoittautui Pietarin kon- servatorioon kolmentoista ikäisenä, ja rehtori Aleksandr Glazunov kehotti häntä opiskelemaan nimenomaan sävellystä. Šostakovitšin opettaja oli Maksimilian Steinberg, joka oli ollut aikoinaan Rimski-Korsakovin lempiop- pilas, ja joka edelleen piti tiukasti kiinni
perinteistä. Šostakovitš suoritti sävellys- diplomin vuonna 1925 sittemmin suuren suosion saavuttaneella ensimmäisellä sinfoniallaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sinfoniasarja oli edennyt yhdeksänteen. Neuvostoliiton johtaja Josef Stalin edellytti ilman muuta, että Šostakovitš tekisi yhdeksännestään suuren voitonsinfonian mahtavin kuoro- hymnein, mutta säveltäjä oli sodan uhrit mielessään toista mieltä. Stalin raivostui kuultuaan kepeän ja häijyn ivallisen sinfonian. Säveltäjä totesi, että Stalinin parhaita tunteita oli loukattu: ”Ei ollut edes pahanpäiväistä omistusta. Vain pelkkää musiikkia, josta Stalin ei niin erityisemmin ymmärtänyt”. Stalin kuoli vuonna 1953. Suuri maa oli tullut tienhaaraan, ja tienhaarassa tunsi myös olevansa moni yksilö. Šosta- kovitš kirjoitti laajan kymmenennen sinfoniansa heti diktaattorin kuoleman jälkeen. Säveltäjä toteaa muistelmis- saan: ”Kuvasin Stalinia kymmenennessä sinfoniassa. Se kertoo Stalinista, Stalinin vuosista. Toinen osa, Allegro, on Stalinin musiikillinen muotokuva, noin karkeasti sanoen. Siihen sisältyy tietysti paljon muutakin, mutta tämä on pääasia”. Šostakovitšin musiikkia ei voi arvioida ilman, että ottaa huomioon hänen suhteensa neuvostoyhteiskuntaan ja nk. sosialistisen realismin vaatimuksiin. Myös kymmenes sinfonia herätti monen muun teoksen ohella kiihkeän keskuste- lun siitä, edustiko se parhaalla mahdolli- sella tavalla sosialistista realismia, mutta lopulta teos hyväksyttiin lähes yksimieli- sesti arvokkaaksi lisäksi Neuvostoliiton sinfoniakirjallisuuteen. Laaja ensimmäinen osa on sinfo- nian henkinen painopiste. Hitaana ja majesteettisena se avaa uusia näkyjä säveltäjän persoonallisuudesta. Toinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker