osa on scherzo -luonteinen Allegro, erään kuvauksen mukaan heltymätön ja armoton kuin tuhoisa pyörre – ilmei- sen osuva yritys Stalinin musiikilliseksi muotokuvaksi. Kolmas osa on siro tanssinomainen Allegretto, jota hallitsee säveltäjän musiikillinen monogrammi eli sävelet D, Es, C ja H. Sävelet ilmaan- tuvat osan itsepäiseksi sävelmotiiviksi ja katkaisevat myös neljännen osan keskivaiheen huipennuksen. Finaali alkaa puhaltimien autioilla sooloilla, mutta on yleisilmeeltään silti nopea ja riehakas. Se kontrastoituu vahvasti edeltäviin osiin, ja päättää perusilmeel- tään pessimistisen ja traagisen teoksen positiivisiin tunnelmiin. Kymmenes sinfonia on Šostakovitšin tasapainoisimpia luomuksia. Siinä yhdis- tyvät hallittu muoto ja voimakas dra- matiikka. Erik Tawaststjernan mielestä teos kuuluu säveltäjän täydellisimpiin: ”Hänen inhimillisyytensä ei tule missään esille näin monivivahteisena – kymme- nes on elämän sinfonia, Šostakovitšin, meidän kaikkien elämän”. Hannu Kivilä
Made with FlippingBook - Online magazine maker