KOLJONEN
Valitsemme oman suuntamme
T ätä kirjoittaessani Hormuzinsalmi on yhä kiinni. Yhdysvaltojen ja Iranin neuvottelut jatkuvat, mutta ilmassa on enemmän kysymysmerkkejä kuin vas- tauksia. Epävarmuus on poikkeuksellisen tiheää, ja juuri se on tämän hetken olennaisin viesti. Vaikeus ennustaa tulevaa ei kuitenkaan johdu vain tästä krii- sistä, vaikka se onkin kova ja laajavaikutteinen. Olemme kes- kellä laajaa geopoliittista muutosta, jossa sääntöpohjaista maa- ilmaa haastetaan ja pelisääntöjä kirjoitetaan uusiksi. Siksi “paluu vanhaan” on utopistinen ajatus: se maailma, johon totuimme, ei palaa, vaan muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Hormuzin sulkeutuminen on kuin verenkierron valtimon tukos. Kun yksi kapea kohta kartalla menee kiinni, vaikutus ei pysähdy siihen, vaan kiertää kaikkialle. Kyse ei ole vain ener- giakriisistä, vaan koko talouden toimintakyvystä. Lisäksi on syy- tä sanoa ääneen epämukava ajatus: tämä ei todennäköisesti ole kriisi, jolla olisi selkeä alku, keskikohta ja loppuratkaisu. Se on yksi ilmentymä valtasuhteiden murroksesta ja vastaavia häiri- öitä tulee todennäköisesti lisää. Siksi emme ole pelkässä suhdannekriisissä, vaan murrokses- sa. Meissä elää usein toive, että tämä olisi ohimenevä vaihe ja “normaali” palaisi. Ymmärrän toiveen, koska arki rakentuu jat- kuvuuden oletukselle. Mutta murros haastaa juuri tämän ole- tuksen. Epävarmuutta on tiedossa pitkään, ainakin tämän vuo- sikymmenen ajan. Se ei tarkoita, että kaikki olisi synkkää tai kasvu mahdotonta, vaan että kasvu vaatii aiempaa enemmän kykyä elää epävarmuudessa: resilienssiä, rohkeutta ja uudistu- miskykyä. Myös riskien luonne muuttuu. Aiemmin monet uhat olivat “pieni todennäköisyys, iso vaikutus” -poikkeamia. Nyt poikkea- mista on tullut normaali, ja kilpailukykyä mitataan sillä, kuka sopeutuu nopeimmin, rakentaa toimitusvarmuutta ja luo arvoa silloinkin, kun maailma ryskyy. Suomi on teollisuuden ja logistiikan näkökulmasta “saarival- tio”: pitkät etäisyydet, rajalliset reitit ja riippuvuus merikuljetuk- sista korostavat huoltovarmuuden tarvetta. Kun globaalit virrat häiriintyvät, se tuntuu täällä nopeasti. Siksi suomalaisen muovi-
teollisuuden on luotava nahkansa uudelleen, ja tunnistan muu- tamia kokonaisuuksia, joihin on keskityttävä. Ensinnäkin on vahvistettava arvoketjun resilienssiä hajauttamalla raaka-ainei- ta, reittejä ja markkinoita sekä rakentamalla vaihtoehtoisia toi- mintamalleja. On rakennettava yhteistyöverkostoja ja toimiala- kyvykkyyttä, koska arvoketju on verkko eikä yksittäisten yritys- ten summa. Ja on uudistuttava niin, että teknologia, data, jäljitet- tävyys ja todennettava vastuullisuus kytkeytyvät käytännön kil- pailuetuun ja asiakkaan riskin vähentämiseen. Meidän on myös rakennettava uusi supervoimamme, kenties maailman paras muovialan asiakaskokemus? Murros on uhka, mutta myös mahdollisuus. Suomen vahvuuk- sia ovat korkea luottamus ja ketteryys: pienessä maassa arvoket- ju voi olla nopea, ja uutta voidaan pilotoida ripeästi. Lisäksi muo- vit ovat kriittisiä materiaaleja huoltovarmuudessa ja vihreässä siirtymässä, ja kiertotaloudessa laatu, prosessihallinta ja jäljitet- tävyys voivat muodostaa aidon kilpailuedun. Samalla tarvitaan yhteinen ääni: pois puolustustaistelusta kohti arvon näyttämistä. Jos emme itse määrittele arvoamme, joku muu määrittelee meidät ongelman kautta. Siksi toimialan kannattaa viestiä yhtenäisemmin faktoihin nojaten, positiivi- sesti ja rakentavasti, mutta kenties myös tunteisiin vetoavasti. Muovi on arvokas siksi, mitä se mahdollistaa: keveyden, kestä- vyyden, energiatehokkuuden, hygienian, turvallisuuden ja toi- mivan logistiikan - ja monissa ratkaisuissa myös pienemmän kokonaiskuormituksen. Toivon tietenkin, että Hormuzinsalmi aukeaa ja jännitteet hel- pottavat. Mutta vaikka niin tapahtuisi huomenna, tämä oppitunti jää: maailma on siirtynyt aikaan, jossa murrokset eivät ole poik- keus, vaan osa toimintaympäristöä. Siksi kysymys ei ole “mil- loin palaamme normaaliin”, vaan: Miten rakennamme yrityk- sillemme ja toimialalle kyvyn menestyä uudessa normaalissa? Se vaatii resilienssiä. Se vaatii rohkeutta. Se vaatii uudistumis- ta. Ja ennen kaikkea se vaatii yhteistyötä yritysten välillä, arvo- ketjussa ja toimialana yhteisenä äänenä. Me emme voi valita maailman suuntaa. Mutta me voimme valita oman suuntamme.
Marko Koljonen toimitusjohtaja, Muoviteollisuus ry
3/2026 MUOVIPLAST 5
Made with FlippingBook - Online magazine maker