Itsenäisyyspäiväkonsertti
SYKSY 20 25
Käsiohjelma
TE R VETUL O A SI N FONI A L A HDEN KON S ERTTII N !
Hiljaisuus nostaa musiikin siivilleen Klassisen musiikin laaja dynamiikka ulottuu hyvin hiljaisista jaksoista vaskien ja lyömäsoitinten pauhuun. Siksi sinfoniakonsertissa musiikille annetaan aina häiriötön mahdollisuus tavoittaa kuulijat eri puolilla salia. Rento keskittyneisyys on omiaan myös usein pitkien musiikillisten kaarien seuraamiseen. Kuvaaminen Kuvien ja lyhyiden videoiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on myös orkesterin etu, ja siksi kuvaaminen omaan käyttöön on sallittua aplodien aikana ja ennen ensimmäisen teoksen alkamista. Muuna aikana kuvaaminen on kielletty. Kun jaat videoita tai kuvia voit käyttää tunnistetta #SinfoniaLahti! Aplodit oikeaan aikaan Aplodit ovat osa konsertin vakiintunutta koreografiaa. Lahdessa niillä on tapana toivottaa tervetulleeksi lavalle ensin orkesterin jäsenet, seuraavaksi konserttimestari ja viimeiseksi kapellimestari. Aplodit kuuluvat asiaan myös kunkin teoksen lopussa kapellimestarin laskettua kätensä. Uusien konserttikävijöiden on helppo seurata vakiokävijöiden esimerkkiä.
Sisäkannen kuva: Antti Sihlman Etukannen kuvassa: Nora Niskanen, klarinetti Etukannen kuva: Jonas Lundqvist
La 6.12.2025 klo 15 Sibeliustalo ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI
Janne Nisonen, kapellimestari Otto Antikainen, viulu
Jean Sibelius: Kuningas Kristian II -sarja op. 27 11 min Nokturni Balladi
Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli op. 47 31 min Allegro moderato Adagio di molto Allegro ma non tanto
Jean Sibelius: Finlandia op. 26 8 min
Fredrik Pacius: Maamme 2 min
Konsertti katsottavissa kuukauden ajan orkesterin maksuttomassa SL ClassicLive -mobiilisovelluksessa sekä orkesterin verkkosivuilla.
Lue käsiohjelma verkossa
JEAN SIBELIUS: KUNINGAS KRISTIAN II Kokeiltuaan monia musiikin ja draaman yhdistelmiä aiemmin 1890-luvulla – sisältäen kuvaelmamusiikkia (Karelia), oopperaa (Neito tornissa) ja melodraa- maa (Metsänhaltija) – Jean Sibelius antoi vuonna 1898 ensimmäisen suuren panostuksensa teatterimusiikin tyyli- lajille partituurillaan Adolf Paulin viisi- näytöksiseen historialliseen draamaan Kuningas Kristian II. Pianisti, romaani- ja näytelmäkirjailija ja runoilija Adolf Paul (1863–1942) tapasi Sibeliuksen heidän molempien ollessa Helsingin musiikkiopiston oppilaina. Vuosisadan lopulla hänestä oli tullut Sibeliuksen taiteilijapiirin merkittävä jäsen. Kuningas Kristian II -näytelmä tapahtuu 1500-luvulla ja se kertoo Tans- kan, Norjan ja Ruotsin kuninkaan Kris- tian II:n (1481–1559) ja hänen hollantilai- sen, porvarissyntyisen rakastajattarensa Dyveken (”Pikku kyyhkynen”) tarinan. Adolf Paul sai näytelmänsä valmiiksi 20. maaliskuuta vuonna 1897 ja Sibelius sävelsi ensin neljä musiikkinumeroa – Elegian , Musetten , Menuetin ja Narrin laulun – Helsingin Ruotsalaisen Teat- terin ensi-iltaan 24. helmikuuta 1898. Sibelius johti itse, soittajat olivat Helsin- gin Filharmoonisen Seuran orkesterin muusikoita. Nämä neljä osaa on kirjoi- tettu pienelle orkesterille, jossa on kaksi huilua, kaksi klarinettia, kaksi fagottia, triangeli, harppu ja jouset. Kesällä 1898 Sibelius lisäsi musiikkiin ilmeisesti Adolf Paulin ehdotuksesta kolme pitempää ja kunnianhimoisempaa osaa: Nocturnen , Serenadin ja Balladin . Nämä kolme väli- soittoa vaativat suuremman orkesterin,
sillä niissä on mukana kaksinkertaiset puupuhaltimet, neljä käyrätorvea, kaksi trumpettia, kolme pasuunaa, lyömäsoit- timet ja jouset. Tuohon aikaan Sibelius oli edennyt jo pitkälle ensimmäisen sinfoniansa säveltämisessä, ja monet Nocturnen ja erityisesti Balladin aiheista muistuttavat sinfonian ensimmäisestä osasta ja finaalista. Sibelius valitsi Kuningas Kristian II -näytelmää varten säveltämästään seitsemästä kappaleesta viisi – eli osat Nocturne , Elegia , Musette , Serenadi ja Balladi – itsenäiseksi konserttisarjaksi ja muutti samalla niiden soittojärjestystä. Nocturne soitetaan ensimmäisen ja toi- sen näytöksen välissä. Leveät, laulavat melodiat tekevät musiikista lämmintä ja aurinkoista. Pelkästään jousille kirjoi- tettu Elegia esitettiin esiripun takaa alkusoitoksi näytelmään. Sävellaji on H-duuri ja Sibelius asettaa pidäkkeisen pääteeman vastakkain improvisaation kaltaisen selloaiheen kanssa. Koko toinen näytös tapahtuu Dyveken ja hänen äitinsä Siegbritin talossa; ennen kuin toisen kohtauksen esi- rippu nousee, katumusikantit soittavat Musetten Dyveken ikkunan alla. Adolf Paul halusi, että tämän kohdan ”vanha tanssi” soitettaisiin säkkipilleillä ja skalmeijalla – Sibelius loi tehokeinon käyttämällä fagottia ja klarinettia. Myö- hemmin tähän melodiaan yhdistettiin sanat ”Minä menen Kämpiin takaisin”, joilla helsinkiläiset halusivat kujeilla Sibeliuksen hienostohotelli Kämpissä usein pitämien pahamaineisten juomin- kien kustannuksella. Serenadi voi toimia kolmannen näytök- sen ensimmäisen kohtauksen alkusoit- tona, tai väliaikamusiikkina toisen ja kolmannen näytöksen välissä. Se alkaa
juhlamenuettina, minkä jälkeen vaskien fanfaarit ovat merkkinä välijaksosta, jonka keskeinen rakenneosa on laulava jousimelodia. Osan lopussa, esiripun laskeutuessa, seuraa menuetin aineis- ton lyhyt kertaus. Balladi liittyy vuoden 1520 Tukholman verilöylyyn, ja sitä voidaan pitää poistetun neljännen näy- töksen musiikillisena korvikkeena, joka jätettiin pois näyttämöversiosta. Se on energinen kappale, joka antaa innosta- van lopun konserttisarjalle.
aikaisin kuin 1899 oli Sibelius vihjannut Adolf Paulille aikomuksistaan kirjoittaa tuonkaltainen kappale, ja seuraavassa kesäkuussa hän sai kirjeen ”X”:ltä kysyen: ”Uskaltaisiko tulevaisuudessa toivoa viulukonserttoa tai fantasiaa orkesterin kanssa?” ”X” osoittautui paroni Axel Carpelaniksi, josta tulisi myöhemmin säveltäjän läheinen ystävä ja uskottu sekä myös taloudellisen tuen järjestäjä. Sibelius näyttäisi aloittaneen toteuttaa unelmaansa kesällä 1902 viettäessään joitain aikoja Tvärminnessä Hangon lähellä. Silloin hänen luonaan vieraili Carpelan, joka kertoi innoissaan serkul- leen Lydia Rosengrenille säveltäjän tule- vista hankkeista: ”Lisäksi on 20 valmiina balettinumeroa, joista valitettavasti puuttuu teksti, ja viulukonsertto orkeste- rin kanssa ja suuri orkesterifantasia ovat luonnoksina.” Muutama viikko tämän jälkeen Sibelius itse vahvisti kirjeessään Aino-vaimolleen, että konsertto on työn alla. Vuonna 1903 ja alkuvuodesta 1904 hän työskenteli konserton parissa muiden hankkeiden ohessa keskittyen siihen lisääntyvällä intensiteetillä kuukausien edetessä. Hän oli pidättäytynyt yllättä- vän pitkään urallaan ennen tarttumis- taan konserttomuotoon. Ja kun hän ryhtyi konserttosäveltäjäksi, se tapahtui täysin purjein: kirjoittaen omalle instru- mentilleen (vaikkakin paljon yli omien teknisten valmiuksiensa), hän teki merkittävien mittasuhteiden teoksen, joka alkuperäisessä muodossaan on pituutensa puolesta vertailukelpoinen Tšaikovskin ja Brahmsin viulukonsert- tojen kanssa, eikä paljoa lyhyempi Beethovenin konserttoa.
JEAN SIBELIUS: VIULUKONSERTTO
Viulukonserton tarina sisältää sibeliaani- sen legendan ainekset: kuinka rahaton säveltäjä kamppaili vastustaakseen Helsingin kalliiden ravintoloiden hou- kutuksia tarpeeksi kauan saadakseen teoksen valmiiksi; kuinka epätoivoinen rahatilanne pakotti hänet antamaan teoksen ensiesityksen tunnustetun virtuoosin, alun perin lupauksen ensi- esityksestä saaneen Willy Burmesterin sijasta vähäpätöisemmälle soittajalle, Viktor Nováčekille; kuinka Nováče- kin virheelliset esitykset helmikuussa 1904 saivat Sibeliuksen korjaamaan konserttoa huomattavasti lyhentäen sitä ja poistaen joitain sen suurimmista teknisistä haasteista (vaikka se säilyikin erittäin vaikeana kappaleena soittaa); ja kuinka sen korjattu versio kantaesitettiin lokakuussa 1905 Berliinissä Karel Halířin ja Richard Straussin toimesta, minkä Burmester näki toisena loukkauksena taiteilijapersoonaansa kohtaan. Konserton tarina oli itse asiassa alka- nut jo monia vuosia aiemmin. Niinkin
Viulukonserttoa voidaan pitää Sibeliuk- sen viimeisenä, kansallisromanttiseen tyyliin kirjoitettuna suurena orkesterite- oksena. Niin temaattisesti kuin tun- nelmansa puolesta sillä on enemmän yhteistä hänen myöhäiseltä 1880-luvulta peräisin olevien, lämpimän romanttisten kamarimusiikkiteostensa kuin symbolis- mista innoituksensa saaneiden 1890- luvun sävelrunojensa kanssa. Hidas osa on rikkaan ja jalon melo- dian sisältävä, ilmeikäs ja mietteliäs romanssi, kun taas finaalilla on maanlä- heinen, poloneesimainen luonne – joka tulee säveltäjän mukaan ”soittaa täy- dellisellä hallinnalla. Nopeasti, totta kai, mutta ei sen nopeammin kuin että se voidaan soittaa täydellisesti von oben.”
mässä. Sibelius johti itse kantaesityksen Ruotsalaisessa teatterissa Helsingissä 4.11.1899. Sanomalehtien päivien kuvaelmamu- siikki kuvasi kohtauksia aikajärjestyk- sessä Suomen historian eri vaiheista. Suuri finaali kuvaili 1800-luvun tapah- tumia ja oli alun perin nimeltään Suomi herää ( Finlandia -nimeä ehdotti Sibeliuk- selle Axel Carpelan, joka antoi hänelle pitkään tulevina vuosina korvaama- tonta apua ja kannustusta). Huolimatta kuvaelmamusiikin historiallisesta kuvakielestä, Sibelius ei ottanut mukaan mihinkään teemoihinsa perinteisiä melodioita tai kansanmusiikkia. Kysei- sen kuvaelman alkuperäinen sisältö oli Hufvudstadsbladetin mukaan seuraava: ”Synkeät vallat eivät ole onnistuneet panemaan kauheata uhkaustaan täytän- töön. Suomi herää. Historian lehtiä kir- joittavien aikakauden henkien joukosta nousee yksi, joka kertoo Aleksanteri II:n tarinaa. Tämän havahtumisen ajan muis- toja nousee esiin. Runotartaan kuunte- leva Runeberg, Snellman puhumassa herätyksen sanoja ylioppilaille, Lönnrot merkitsemässä muistiin kahden laulajan runoja, ensimmäisten valtiopäivien neljä puhemiestä, kansakoulu, ensimmäinen rautatieveturi.” Uudessa Suomettaressa julkaistu arvostelu kutsui Sibeliuksen kuvael- mamusiikkia ”erittäin arwokkaaksi”, ja – kuten Karelia-musiikin kohdalla kuusi vuotta myöhemmin – jotkut osat Sanomalehdistön päivien musiikista elvytettiin myöhemmin konserttikäyt- töön. Kokoelma teoksen osia esitettiin sinfoniakonsertissa niinkin aikaisin kuin 14.12.1899, ja kolme näistä korjattiin laajasti vuonna 1911 kuten ensimmäi- nen sarja teoksesta Scènes historiques op. 25. Tuohon aikaan Finlandia oli jo
JEAN SIBELIUS: FINLANDIA
Säveltäjän oma arvio teoksiensa arvosta ei välttämättä ole suorassa suhteensa yleisön reaktioihin. Kun Sibelius myi Valse tristensä vähäpätöisestä rahasum- masta, esimerkiksi, hän pystyi tuskin aavistamaan sen suosion tulevaisuu- dessa, ja hän oli yhtä lailla ihmeissään Finlandian nauttimasta valtavasta suosiosta; hän kutsui sitä vuonna 1911 jopa ”melko vähäpätöiseksi kappa- leeksi”. Finlandia on peräisin sarjasta isänmaallista kuvaelmamusiikkia, Sano- malehdistön päivien musiikkia , jonka tarkoituksena oli tukea vapaata lehdis- töä venäläisen sensuurin muuttuessa yhä räikeämmäksi. Suomi oli tuohon aikaan Venäjän valtakunnan autono- minen suuriruhtinaskunta, mutta sen itsemääräämisvalta oli asteittain häviä-
kuitenkin vahvasti vakiintunut itsenäi- senä ohjelmanumerona. Sibeliuksen oli tarvinnut tehdä vain vähäisiä korjauk- sia kuvaelmamusiikkiosan viimeiseen jaksoon luodakseen sen, josta on tullut yksi hänen suosituimmista ja säännölli-
simmin soitetuista teoksistaan. Teosesittelyt: Andrew Barnett
JANNE NISONEN Janne Nisonen kuuluu niihin suoma- laisiin muusikoihin, joiden viulistinky- vyistä on luontaisesti jalostunut ura kapellimestarina. Kokkolassa syntyneen Nisosen muusikkous alkoi kypsyä jo nel- jävuotiaana. Keski-Pohjanmaan konser- vatoriossa hän oppi taidemusiikin tyylin ja Kaustisen Näppäreissä kansanmusii- kin vapautuneen ilon. Teininä alkaneet viikottaiset tunnit Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla vaihtuivat pian kokoai- kaiseksi opiskeluksi ensin Helsingissä, sitten Edsberg-instituutissa Tukhol- massa. Nisonen valittiin vain 26-vuoti- aana suoraan koulunpenkiltä Tapiola Sinfoniettan konserttimestariksi, opetta- jansa Tero Latvalan työn jatkajaksi. Konserttimestarina Nisonen sai heti vas- tuuta myös orkesterin liidaajana, eli soit- tavana kapellimestarina. ”Se tuntui heti kiinnostavalta, vähän vaaralliseltakin”, Nisonen muistelee. Seuraava etappi oli Sibelius-Akatemian kapuluokka. ”Olin nuori mies, ja silloinhan kiinnostaa vain yksi asia: musiikki. Halusin laajentaa osaamistani instrumentista orkesteriin.” Nisonen oli tuskin saanut kapellimestari- diplomia käteensä, kun hänet jo pes- tattiin Pori Sinfoniettan ylikapellimesta-
riksi vuosiksi 2016–2018. ”Liidaajan ja kapellimestarin työtä määrittää sama muusikkous, mutta kapellimestarina on paljon tietoisempi kehonsa liikkeiden välittymisestä toiminnaksi.” Itsenäisyyspäivän ja Suomalaisen musiikin päivän konserteissa Nisonen debytoi Sinfonia Lahden kapellimesta- rina. ”Sibeliuksen johtaminen suomalai- sena Suomessa, Itsenäisyyspäivänä ja Sibeliuksen päivänä on hyvin erityistä”, Nisonen sanoo. Etenkin hän odottaa viulukonserttoa, jonka hän itse opet- teli 16-vuotiaana. ”Se on konserttojen aatelia, jonka jokainen tuntee. Nuorena partituuria katsoi eri silmin ja huolehti lähinnä sormituksista ja soundista. Kapellimestarina minun on unohdettava omat selkärankafiilikseni ja miten soit- taisin sen itse. Nyt tehtäväni on palvella viulistia.” Jaani Länsiö
OTTO ANTIKAINEN Tämän vuoden Sibelius-viulukilpai- lun finaalissa yleisön hurmannut Otto Antikainen (s. 1999, Oulu) palaa Sinfonia Lahden eteen juhlakonsertin merkeissä. Saamme nauttia Sibeliuksen rakastetun viulukonserton syvistä ja säihkyvistä tunnelmista Antikaisen mukaansatem- paavan tulkinnan siivittäminä. Antikainen on voittanut aiemmin esimerkiksi Juhani Heinonen -viulukil- pailun (2016) ja yltänyt kansainvälisen Menuhin-viulukilpailun semifinaaliin Genevessä (2018), missä hän sai myös erikoispalkinnon parhaasta kamarimus- iikkiosuudesta. Lisäksi hän on voittanut kolmannen palkinnon Kuopion viulukil- pailussa (2020) ja saanut erikoispalkin- non Carl Flesch -viulukilpailussa Unka- rissa (2023). Antikainen on esiintynyt solistina muun muassa Radion sinfoniaorkesterin nuorten solistien konsertissa sekä Kes- ki-Pohjanmaan Kamariorkesterin, Joen- suun kaupunginorkesterin ja Kuopion kaupunginorkesterin kanssa. Kamari- muusikkona hän on päässyt loistamaan esimerkiksi Kuhmon Kamarimusiikissa, Hauhon Musiikkijuhlilla, Tampere Cham- ber Musicissa sekä Gstaad New Year Music -festivaalilla. Antikainen on suorittanut kandidaa- tintutkinnon Berliinin Hochschule für Musik Hanns Eislerissä Antje Weithaa- sin ohjauksella ja jatkaa nyt opintojaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Cecilia Zilliacuksen johdolla. Hän soittaa Suomen Kulttuurirahaston lainaamalla Giovanni Battista Guadagnini -viululla vuodelta 1760. Elle Palmu
SINFONIA LAHTI Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri. Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonsert- tien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akus- tiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt. Vakituisina kapellimestareinaan orkes- terilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä Dalia Stasevska, jonka nelivuotinen kausi päättyi kevääseen 2025. Syksystä 2025 orkesterin taiteellisena partne- rina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloitti kapellimestari Hannu Lintu. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier. Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levy- tystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kulta- levyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat,
orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina poh- jaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kun- niasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa. Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkia- reenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin filhar- moniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkes- terin konserttivierailut ovat suuntautu- neet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Ver- katehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla. Sinfonia Lahti aloitti säännölliset kon- serttilähetykset internetissä ensim- mäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaa- tio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaa- tiopalkinnon vuonna 2018.
S INF ON IA L AH DEN J OUL U
JO U LUN I HM EM AA -joulukonsertti KE 17 / 12 / 2025 KLO 13 & 18.30 SIBELIUSTALO
RUUT KIISKI, kapellimestari LAULUPUU-KUORO
TO 18 / 12 / 2025 KLO 16.30 & 18 & 19.30 SIBELIUSTALO L U MIUK KO -elokuvakonsertti
RUUT KIISKI, kapellimestari
S INF O NIA L AH DEN M U USI K OT
Hannu Lintu, taiteellinen partneri ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja
I VIULU Iidamari Ahonen, konserttimestari va ( Mikaela Palmu, vuorotteleva konserttimestari) Hannaliisa Pitkäpaasi, II konserttimestari
KLARINETTI Eeva Mäenluoma Nora Niskanen Peter Bourne FAGOTTI Eli Holmes Essi Vartio Kjell Häggkvist
ALTTOVIULU Kei Ito Yuki Kodama Oleg Larionov Anu Airas Riikka Lounamaa
Katariina Ruokonen Lasse-Matti Laakso Jaakko Laivuori SELLO Sanna Palas soolosello va Aino-Maija Riutamaa de Mata Ilkka Uurtimo
Andrew Ng Päivi Pöyry
Petri Kaskela Arja Kaskela Johanna Latvala
KÄYRÄTORVI Ilkka Puputti (Mia Kari) Pertti Kuusi Marian Strandenius va Alexis Routley va TRUMPETTI Bogdan Dekhtiaruk Veli-Pekka Kurjenniemi Sami Siikala PASUUNA Kaspar-Oskar Kramp
Sofia Greus Emil Peltola
Antero Manninen Johannes Elfving Fransien Paananen Bruno Lima va KONTRABASSO Xingyuan Weng Timo Ahtinen Petri Lehto Sampo Lassila Anna Rinta-Rahko Severi Huhdanpää va HUILU Outi Viitaniemi Eva Trygg Enna Puhakka OBOE Lasse Junttila Reiko Mori Jukka Hirvikangas
Viivi Hakkarainen Totti Hakkarainen Hanna Teukku va II VIULU Aleksi Trygg Mathieu Garguillo va Anni-Kaisa Tikkala Seppo Linkola Lotta Svartström Krista Jäänsola (Laura Kokko) Liis Marini Rimma Kozlova Eveliina Sipilä Maija Mustonen va
Vesa Lehtinen Pasi Mäkinen TUUBA Harri Lidsle
PATARUMMUT Juha Lauronen LYÖMÄSOITTIMET Elmeri Uusikorpi
Sinfonia Lahdelle lahjoitetut arvosoittimet Santo Serafin -viulu, omistaja LähiTapiola (Mikaela Palmu) Nicolo Gagliano -viulu, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö (Hannaliisa Pitkäpaasi) Nicolo Gagliano -viulu, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö (Aleksi Trygg) Thomas Kennedy -sello, omistaja Satu, Eija ja Tuija Rajamäen soitinsäätiö) (Aino-Maija Riutamaa de Mata) Giovanni Battista Guadagnini -kontrabasso, omistajat yksityishenkilöitä (Xingyuan Weng) Kiitämme lahjoittajia soitinten lainaamisesta Sinfonia Lahden käyttöön.
Sibeliustalo Ankkurikatu 7, 15140 Lahti sinfonialahti@lahti.fi sinfonialahti.fi
Tilaa uutiskirje & kausiesite
Lippu.fi Sibeliustalo Avoinna ti, ke ja pe klo 11–14 sekä to klo 11–19. Mikäli konserttipäivä on muu
Liput
kuin torstai, konsertin ovimyynti avautuu tuntia ennen konserttia.
SINFONIA LAHTI SIBELIUSTALOSSA Katso koko ohjelma sinfonialahti.fi
Sinfonisesti yhdessä:
Page 1 Page 2 Page 3 Page 4 Page 5 Page 6 Page 7 Page 8 Page 9 Page 10 Page 11 Page 12Made with FlippingBook - Online magazine maker