JEAN SIBELIUS: KUNINGAS KRISTIAN II Kokeiltuaan monia musiikin ja draaman yhdistelmiä aiemmin 1890-luvulla – sisältäen kuvaelmamusiikkia (Karelia), oopperaa (Neito tornissa) ja melodraa- maa (Metsänhaltija) – Jean Sibelius antoi vuonna 1898 ensimmäisen suuren panostuksensa teatterimusiikin tyyli- lajille partituurillaan Adolf Paulin viisi- näytöksiseen historialliseen draamaan Kuningas Kristian II. Pianisti, romaani- ja näytelmäkirjailija ja runoilija Adolf Paul (1863–1942) tapasi Sibeliuksen heidän molempien ollessa Helsingin musiikkiopiston oppilaina. Vuosisadan lopulla hänestä oli tullut Sibeliuksen taiteilijapiirin merkittävä jäsen. Kuningas Kristian II -näytelmä tapahtuu 1500-luvulla ja se kertoo Tans- kan, Norjan ja Ruotsin kuninkaan Kris- tian II:n (1481–1559) ja hänen hollantilai- sen, porvarissyntyisen rakastajattarensa Dyveken (”Pikku kyyhkynen”) tarinan. Adolf Paul sai näytelmänsä valmiiksi 20. maaliskuuta vuonna 1897 ja Sibelius sävelsi ensin neljä musiikkinumeroa – Elegian , Musetten , Menuetin ja Narrin laulun – Helsingin Ruotsalaisen Teat- terin ensi-iltaan 24. helmikuuta 1898. Sibelius johti itse, soittajat olivat Helsin- gin Filharmoonisen Seuran orkesterin muusikoita. Nämä neljä osaa on kirjoi- tettu pienelle orkesterille, jossa on kaksi huilua, kaksi klarinettia, kaksi fagottia, triangeli, harppu ja jouset. Kesällä 1898 Sibelius lisäsi musiikkiin ilmeisesti Adolf Paulin ehdotuksesta kolme pitempää ja kunnianhimoisempaa osaa: Nocturnen , Serenadin ja Balladin . Nämä kolme väli- soittoa vaativat suuremman orkesterin,
sillä niissä on mukana kaksinkertaiset puupuhaltimet, neljä käyrätorvea, kaksi trumpettia, kolme pasuunaa, lyömäsoit- timet ja jouset. Tuohon aikaan Sibelius oli edennyt jo pitkälle ensimmäisen sinfoniansa säveltämisessä, ja monet Nocturnen ja erityisesti Balladin aiheista muistuttavat sinfonian ensimmäisestä osasta ja finaalista. Sibelius valitsi Kuningas Kristian II -näytelmää varten säveltämästään seitsemästä kappaleesta viisi – eli osat Nocturne , Elegia , Musette , Serenadi ja Balladi – itsenäiseksi konserttisarjaksi ja muutti samalla niiden soittojärjestystä. Nocturne soitetaan ensimmäisen ja toi- sen näytöksen välissä. Leveät, laulavat melodiat tekevät musiikista lämmintä ja aurinkoista. Pelkästään jousille kirjoi- tettu Elegia esitettiin esiripun takaa alkusoitoksi näytelmään. Sävellaji on H-duuri ja Sibelius asettaa pidäkkeisen pääteeman vastakkain improvisaation kaltaisen selloaiheen kanssa. Koko toinen näytös tapahtuu Dyveken ja hänen äitinsä Siegbritin talossa; ennen kuin toisen kohtauksen esi- rippu nousee, katumusikantit soittavat Musetten Dyveken ikkunan alla. Adolf Paul halusi, että tämän kohdan ”vanha tanssi” soitettaisiin säkkipilleillä ja skalmeijalla – Sibelius loi tehokeinon käyttämällä fagottia ja klarinettia. Myö- hemmin tähän melodiaan yhdistettiin sanat ”Minä menen Kämpiin takaisin”, joilla helsinkiläiset halusivat kujeilla Sibeliuksen hienostohotelli Kämpissä usein pitämien pahamaineisten juomin- kien kustannuksella. Serenadi voi toimia kolmannen näytök- sen ensimmäisen kohtauksen alkusoit- tona, tai väliaikamusiikkina toisen ja kolmannen näytöksen välissä. Se alkaa
Made with FlippingBook - Online magazine maker