juhlamenuettina, minkä jälkeen vaskien fanfaarit ovat merkkinä välijaksosta, jonka keskeinen rakenneosa on laulava jousimelodia. Osan lopussa, esiripun laskeutuessa, seuraa menuetin aineis- ton lyhyt kertaus. Balladi liittyy vuoden 1520 Tukholman verilöylyyn, ja sitä voidaan pitää poistetun neljännen näy- töksen musiikillisena korvikkeena, joka jätettiin pois näyttämöversiosta. Se on energinen kappale, joka antaa innosta- van lopun konserttisarjalle.
aikaisin kuin 1899 oli Sibelius vihjannut Adolf Paulille aikomuksistaan kirjoittaa tuonkaltainen kappale, ja seuraavassa kesäkuussa hän sai kirjeen ”X”:ltä kysyen: ”Uskaltaisiko tulevaisuudessa toivoa viulukonserttoa tai fantasiaa orkesterin kanssa?” ”X” osoittautui paroni Axel Carpelaniksi, josta tulisi myöhemmin säveltäjän läheinen ystävä ja uskottu sekä myös taloudellisen tuen järjestäjä. Sibelius näyttäisi aloittaneen toteuttaa unelmaansa kesällä 1902 viettäessään joitain aikoja Tvärminnessä Hangon lähellä. Silloin hänen luonaan vieraili Carpelan, joka kertoi innoissaan serkul- leen Lydia Rosengrenille säveltäjän tule- vista hankkeista: ”Lisäksi on 20 valmiina balettinumeroa, joista valitettavasti puuttuu teksti, ja viulukonsertto orkeste- rin kanssa ja suuri orkesterifantasia ovat luonnoksina.” Muutama viikko tämän jälkeen Sibelius itse vahvisti kirjeessään Aino-vaimolleen, että konsertto on työn alla. Vuonna 1903 ja alkuvuodesta 1904 hän työskenteli konserton parissa muiden hankkeiden ohessa keskittyen siihen lisääntyvällä intensiteetillä kuukausien edetessä. Hän oli pidättäytynyt yllättä- vän pitkään urallaan ennen tarttumis- taan konserttomuotoon. Ja kun hän ryhtyi konserttosäveltäjäksi, se tapahtui täysin purjein: kirjoittaen omalle instru- mentilleen (vaikkakin paljon yli omien teknisten valmiuksiensa), hän teki merkittävien mittasuhteiden teoksen, joka alkuperäisessä muodossaan on pituutensa puolesta vertailukelpoinen Tšaikovskin ja Brahmsin viulukonsert- tojen kanssa, eikä paljoa lyhyempi Beethovenin konserttoa.
JEAN SIBELIUS: VIULUKONSERTTO
Viulukonserton tarina sisältää sibeliaani- sen legendan ainekset: kuinka rahaton säveltäjä kamppaili vastustaakseen Helsingin kalliiden ravintoloiden hou- kutuksia tarpeeksi kauan saadakseen teoksen valmiiksi; kuinka epätoivoinen rahatilanne pakotti hänet antamaan teoksen ensiesityksen tunnustetun virtuoosin, alun perin lupauksen ensi- esityksestä saaneen Willy Burmesterin sijasta vähäpätöisemmälle soittajalle, Viktor Nováčekille; kuinka Nováče- kin virheelliset esitykset helmikuussa 1904 saivat Sibeliuksen korjaamaan konserttoa huomattavasti lyhentäen sitä ja poistaen joitain sen suurimmista teknisistä haasteista (vaikka se säilyikin erittäin vaikeana kappaleena soittaa); ja kuinka sen korjattu versio kantaesitettiin lokakuussa 1905 Berliinissä Karel Halířin ja Richard Straussin toimesta, minkä Burmester näki toisena loukkauksena taiteilijapersoonaansa kohtaan. Konserton tarina oli itse asiassa alka- nut jo monia vuosia aiemmin. Niinkin
Made with FlippingBook - Online magazine maker