Viulukonserttoa voidaan pitää Sibeliuk- sen viimeisenä, kansallisromanttiseen tyyliin kirjoitettuna suurena orkesterite- oksena. Niin temaattisesti kuin tun- nelmansa puolesta sillä on enemmän yhteistä hänen myöhäiseltä 1880-luvulta peräisin olevien, lämpimän romanttisten kamarimusiikkiteostensa kuin symbolis- mista innoituksensa saaneiden 1890- luvun sävelrunojensa kanssa. Hidas osa on rikkaan ja jalon melo- dian sisältävä, ilmeikäs ja mietteliäs romanssi, kun taas finaalilla on maanlä- heinen, poloneesimainen luonne – joka tulee säveltäjän mukaan ”soittaa täy- dellisellä hallinnalla. Nopeasti, totta kai, mutta ei sen nopeammin kuin että se voidaan soittaa täydellisesti von oben.”
mässä. Sibelius johti itse kantaesityksen Ruotsalaisessa teatterissa Helsingissä 4.11.1899. Sanomalehtien päivien kuvaelmamu- siikki kuvasi kohtauksia aikajärjestyk- sessä Suomen historian eri vaiheista. Suuri finaali kuvaili 1800-luvun tapah- tumia ja oli alun perin nimeltään Suomi herää ( Finlandia -nimeä ehdotti Sibeliuk- selle Axel Carpelan, joka antoi hänelle pitkään tulevina vuosina korvaama- tonta apua ja kannustusta). Huolimatta kuvaelmamusiikin historiallisesta kuvakielestä, Sibelius ei ottanut mukaan mihinkään teemoihinsa perinteisiä melodioita tai kansanmusiikkia. Kysei- sen kuvaelman alkuperäinen sisältö oli Hufvudstadsbladetin mukaan seuraava: ”Synkeät vallat eivät ole onnistuneet panemaan kauheata uhkaustaan täytän- töön. Suomi herää. Historian lehtiä kir- joittavien aikakauden henkien joukosta nousee yksi, joka kertoo Aleksanteri II:n tarinaa. Tämän havahtumisen ajan muis- toja nousee esiin. Runotartaan kuunte- leva Runeberg, Snellman puhumassa herätyksen sanoja ylioppilaille, Lönnrot merkitsemässä muistiin kahden laulajan runoja, ensimmäisten valtiopäivien neljä puhemiestä, kansakoulu, ensimmäinen rautatieveturi.” Uudessa Suomettaressa julkaistu arvostelu kutsui Sibeliuksen kuvael- mamusiikkia ”erittäin arwokkaaksi”, ja – kuten Karelia-musiikin kohdalla kuusi vuotta myöhemmin – jotkut osat Sanomalehdistön päivien musiikista elvytettiin myöhemmin konserttikäyt- töön. Kokoelma teoksen osia esitettiin sinfoniakonsertissa niinkin aikaisin kuin 14.12.1899, ja kolme näistä korjattiin laajasti vuonna 1911 kuten ensimmäi- nen sarja teoksesta Scènes historiques op. 25. Tuohon aikaan Finlandia oli jo
JEAN SIBELIUS: FINLANDIA
Säveltäjän oma arvio teoksiensa arvosta ei välttämättä ole suorassa suhteensa yleisön reaktioihin. Kun Sibelius myi Valse tristensä vähäpätöisestä rahasum- masta, esimerkiksi, hän pystyi tuskin aavistamaan sen suosion tulevaisuu- dessa, ja hän oli yhtä lailla ihmeissään Finlandian nauttimasta valtavasta suosiosta; hän kutsui sitä vuonna 1911 jopa ”melko vähäpätöiseksi kappa- leeksi”. Finlandia on peräisin sarjasta isänmaallista kuvaelmamusiikkia, Sano- malehdistön päivien musiikkia , jonka tarkoituksena oli tukea vapaata lehdis- töä venäläisen sensuurin muuttuessa yhä räikeämmäksi. Suomi oli tuohon aikaan Venäjän valtakunnan autono- minen suuriruhtinaskunta, mutta sen itsemääräämisvalta oli asteittain häviä-
Made with FlippingBook - Online magazine maker