KOLUMNI
Maailman meret ovat puhdistuneet muovista Ainakin jos on uskominen siihen miltä
sosiaalinen mediani näyttää ”Mä haluan siitä presidentin, kumpi lupaa tuoda muovipillit takaisin!” Näin tyttäreni 12-vuotias ystävä totesi varsin tahdikkaasti, mutta samalla täynnä epätoivoa vuonna 2020, kun Yhdysvalloissa käytiin silloista presidentinvaalitaistoa.
Muovipillit on korvattu paperipilleillä, mutta ainakaan kirjoittajan lähipiirissä ne eivät saa arvostusta. Käytössä onkin mieluummin kestopillit, jolloin paperipillit menevät käyttämättöminä kierrätykseen. Nähtäväksi jää milloin paperipilli valittaisiin vuoden turhakkeeksi.
Teksti ja kuvat: Esa Heritty, Sun NÄKYMÄ Oy
Tuo ”hädänhuuto” sai minussa aikaan monia ajatuksia. Päällim- mäisenä on jäänyt mieleen se, että oman muovikuplani ulkopuo- lellakin ajateltiin noin. Vahvempi tunne ja iso kysymys päässä- ni oli, että ketä muovidirektiivi palvelee, kun edes Z-sukupolven nuorimmat edustajat eivät ymmärrä sitä? On toki aidosti hieno ja tärkeä tavoite estää muovien pääty- minen luontoon, mutta millä keinoin, siitä voidaan olla montaa mieltä. Ihmisellä on taipumus ulkoistaa ongelmia ja mielestäni muovisodassakin on siitä hyvin pitkälti kyse. Muovien pääty- minen mereen ei ole tietenkään meidän ihmisten syy, vaan se on muovipillien ja varsinkin muovikassien syy? Sen sijaan, että panostaisimme valistukseen ja kannustaisimme ihmisiä ympäri maailman kantamaan vastuunsa, käytämme rahat mieluummin direktiiveihin, joiden maksaminen jää valtioiden sekä yritysten harteille ja lopputulos on korkeintaan keskinkertainen, mikä saa aikaan tyttäreni ystävän kaltaisia turhautuneita yksilöitä. Olin tammikuun lopulla messuilla työtehtävissä ja söin lou- naani töiden lomassa. Valmissalaatti oli maistuva, mutta puiset aterimet toivat siihen ikävän sivumaun. Kankeat käyttää, jää- vät kieleen kiinni ja maistuvat vielä puulta. Siinä syödessä poh- diskelin, että onko olemassa yhtään ratkaisua, missä muovidi- rektiivin seurauksena käyttöönotettu uusi vaihtoehto olisi ollut parempi - en ainakaan heti keksinyt. Tampereen Messukeskuksen lounaan yhteydessä, kuten aina silloin tällöin muutoinkin, pohdin ja muistelin, että miten me olemme päätyneet tähän tilanteeseen. Muovisota käynnistyi pari vuotta ennen koronaa, jolloin niin perinteiset mediat kuin sosiaalinenkin media täyttyi tunteisiin vetoavista kuvista, jois- sa muovi käytännössä demonisoitiin ja kiihkeimmät tahot vaa- tivatkin koko materiaalin totaalikieltoa. Lopulta korona päätti muovisodan. Ihan yhtä lailla, kuin Venä- jän hyökkäys Ukrainaan päätti koronan. Kuitenkin on fakta, että sen enempää korona ei hävinnyt keskuudestamme kuin ei myöskään muovit meristä. Vanha sanonta ”poissa silmistä, pois- sa mielestä” pätee tässä kohtaa täydellisesti. Mediaa ei ole syyttä kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi, sillä sen vaikutus ihmisten todellisuuden kuvaan on uskomattoman suuri. Samaan kategoriaan perinteisen median ohessa menee myös sosiaalinen media, niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä sii- nä mielessä, että se on periaatteessa riippumatonta ja lähes kai-
killa on siihen mahdollisuus osallistua. Negatiivista siinä mieles- sä, että se mahdollistaa sosiaalisen median hyödyntämisen myös moraalisesti arveluttavien tarkoitusperien edistämiseen. Ja vaikka periaatteessa sosiaalinen media on peili käyttäjis- tään, niin algoritmeilla pystytään vaikuttamaan hyvinkin vah- vasti siihen, millaista informaatiota siellä näytetään. Taustal- la olevien yritysten valta ja vastuu onkin todella merkittävä ja herättää syystäkin huolta keskuudessamme. Viha muovia kohtaan on laantunut eivätkä raflaavat kuvat koskettavine teksteineen ole enää esillä viikon pääuutisissa eikä se nouse myöskään esiin sosiaalisen median syötteissämme. Tein varta vasten useita hakuja eri sosiaalisen median alustoil- la tätä kirjoitusta varten ja ilokseni totesin muovinvastaisten julkaisujen määrän olevan jopa hämmentävän pieni. Esimer- kiksi Instagramissa kaksinaismerkityksen omaavalla #muovi- tontulevaisuus haulla tuloksissa kolmantena tuleva julkaisu on Muoviyhdistyksen julkaisema viime elokuulta. Ja vastaavanlai- sia tuloksia saa aikaiseksi, kun tekee hakuja englanninkielisillä hakusanoilla, kuten #plasticfree. Muovisota on siis laantunut, mutta muovit ovat edelleen maantieteellisesti osoitettavien ongelmakohtien merissä ja paperipillit Mäkkärissä - mutta muutoin onneksi käytössä on oikeat muovit oikeissa paikoissa.
Vuonna 2019 sosiaalisen median kuvavirrat olivat täynnä toinen toistaan raflaavampia ja tunteisiin vetoavia kuvia muoviroskan täyttämistä meristä ja kuolleista eläimistä. Nykyisin ainakaan kirjoittajan omassa some-kuplassa ei vastaavaa ole nähtävillä.
30 MUOVIPLAST 3/2025
Made with FlippingBook - Online magazine maker