GIUSEPPE VERDI: REQUIEM
nauksensa Verdi ryhtyi työstämään tätä jättiläismäistä urakkaa. Verdin Requiem ilmaisee enemmän- kin henkilökohtaista surua kuin syvää uskonnollisuutta. Samaa sävyä on Johannes Brahmsin Ein deutsches Requiemissa . Kumpikaan säveltäjistä ei ollut erityisen harras uskovainen. Verdin teos ilmentää murhetta, menetystä, vihaa ja tuomiopäivän pelkoa; se myös anoo sekä ikuista rauhaa kuolleille että lohtua sureville. Verdin Requiem on tarkoitettu konsert- tilavalle, ei niinkään palvontamenoihin. Teoksen oopperatyylinen lähestymis- tapa on varsin dramaattinen, eikä se sovellu liturgisen kaavan määrittele- mään jumalanpalveluskäyttöön. Sielun- messussa ei myöskään ole normaalista messusta poiketen vakiorakennetta; säveltäjä valitsee itse, mitä tekstejä haluaa käyttää. Kapellimestari Hans von Bülow kutsui Verdin teosta oopperaksi kirkollisessa valepuvussa. Yksikään toinen requiem tuskin yltää samaan näyttävyyteen ja jännitteisyyteen. Teoksen tunnesisällöt ja niiden vaihtelut ovat kuin suoraan peräisin suurimuotoisesta ja mahtiponti- sesta ”grand operasta.” Verdi aloittaa Requieminsa sielunmes- sun vakioavaussäkeellä ”Requiem aeternam dona eis, Domine”, jonka kuoro ja orkesteri esittävät sotto voce , puoliääneen. Neljä solistia liittyy kuo- roon ja orkesteriin muhkeassa Kyrie eleisonissa , jonka levollinen tunnelma on omiaan tekemään seuraavasta Dies iraesta entistäkin uhkaavamman. Tämä erittäin tehokas musiikkikappale on saa-
Gioacchino Rossinin poistuttua manan majoille marraskuussa 1868 syntyi idea kunnioittaa oopperan suuren mestarin muistoa kollektiivisella sävelteoksella. Giuseppe Verdin (1813–1901) kehitte- lemän projektin tavoitteena oli kerätä 12 johtavalta italialaissäveltäjältä osuus yhteiseen sielunmessuun. Ajatuksena oli, että jokainen säveltäjä osallistuu hankkeeseen paitsi taiteellisella, myös taloudellisella panoksella. Suunnitelma kariutui sittemmin logistisista, poliitti- sista ja ekonomisista syistä. Yhteissä- vellys saatiin kuitenkin kyhättyä kokoon. ”Messa per Rossini” esitettiin ensi kertaa 120 vuotta myöhemmin, 1988. Verdin panos epäonniseen yhteismes- suun - osa Libera me - ilmestyi Ricordin kustantamana 1873. Näihin aikoihin, vuosina 1869–1873 Verdin oli pitänyt kiireisenä työ Aidan parissa. Työn alla oli myös hänen ainoa kamarimusiikkite- oksensa, jousikvartetto e-molli. Vasta huomattavan italialaisen kirjaili- jan ja patriootin Alessandro Manzonin kuolema 1874 sai Verdin palamaan sielunmessun aihepiiriin. Suunnitel- man mukaan uusi, kokonaan Verdin säveltämä teos oli määrä esittää tasan vuoden kuluttua kirjailijan kuolinpäi- västä. Säveltäjä itse tarjoutui hoitamaan nuottien kopioinnin omalla kustannuk- sellaan ja johtamaan kantaesityksen kir- kossa. Projekti oli alusta alkaen mittava: esityskoneistoon kuuluisivat suurkuoro ja -orkesteri sekä 4–5 solistia. Milanon pormestarin annettua hankkeelle siu-
Made with FlippingBook - Online magazine maker