Biohajoavista muoveista ratkaisu muovikriisiin – Päijät-Häme suunnannäyttäjänä
Työpajan osallistujat pohtivat biomuoviarvoketjujen mahdollisuuksia ja haasteita Päijät-Hämeessä. (Kuva: Katerina Medkova)
Voiko jätevesi tai metsäteollisuuden selluloosa ja ligniini olla tulevaisuuden biohajoavien muovien raaka-aineita, ja osaltaan ratkaista muoveihin liittyvää yhtä aikamme suurimmista ympäristöhaasteista? Kun fossiiliset raaka-aineet korvataan uusiutuvilla, ja nykyisin jätteeksi päätyvät sivuvirrat ja lopputuotteet pidetään mahdollisimman pitkään kierrossa, voi biohajoavat muovit muuttua ratkaisuksi hiilipitoiselle jätteelle.
Teksti: Riikka Savijärvi ja Mari Eronen , LAB-ammattikorkeakoulu sekä Merja Kontro , Helsingin yliopisto
Muovialan ja kiertotalouden toimijat kokoontuivat yhteen kes- kustelemaan orgaanisen materiaalin kierrätyksestä biomuovi- en raaka-aineeksi Lahden Tiedepuistolle 27.5.2025. Työpajas- sa visioitiin tulevaisuuden kiertotalousratkaisuja ja pohdittiin paikallisten biomuovien valmistuksen arvoketjujen merkitys- tä Päijät-Hämeelle. Jätevesi biohajoavien muovien raaka-aineena Jätevesiliete voidaan hydrolysoida haihtuviksi orgaanisiksi ras- vahapoiksi, jotka ovat sopiva hiililähde polyhydroksyalkanoaat- teja (PHA) solun sisälle varastorasvoina kerääville bakteereille. PHA:ien määrä voi hyvinkin olla 50-70 % biomassasta ja puhdis- tuksen jälkeen ne soveltuvat hyvin biohajoavien/kompostoita- vien muovien raaka-aineeksi. Ne ovat maitohapon lisäksi toinen bakteerien tuottama biomuovien raaka-aine. Tällä hetkellä PHA:- ta tuotetaan pääasiassa puhdasviljelmillä sokeriruko tai -juu- rikas jätteestä, mikä on kallista steriloiduissa bioreaktoreissa. Nyt on kehitetty pitkälle tuotantoprosessi, jossa hyödynnetään
jätevesilietteestä rikastettuja bakteereita PHA:n akkumulaatios- sa. Sekaviljelmillä ei tarvita kalliita steriloituja bioreaktoreita ja lopputuotteen hinta laskee huomattavasti. Helsingin yliopistos- sa on pilotointivaiheessa PHA:n tuottoprosessin kehittäminen. Biomuovista on moneksi Työpajassa esitettiin yhtenä keskeisenä mahdollisuutena bio- muovien käytön laajentamista erilaisiin tuotekategorioihin, eri- tyisesti korkean lisäarvon tuotteisiin. Näitä ovat esimerkiksi huonekalut, vaatteet ja ruumisarkut. Tällaisten tuotteiden pitkä käyttöikä tai symbolinen arvo voi myös perustella korkeammat kustannukset, mikä on nostettu yhdeksi pullonkaulaksi biomuo- vien valtavirtaistumiselle. Tällä hetkellä esimerkiksi biohajoa- vien muovien raaka-aineena käytettävien PHA:n tuotantokus- tannukset ovat merkittävästi korkeammat verrattuna vastaaviin fossiilisiin muoviraaka-aineisiin. Niiden tuotantokustannuksia voitaneen laskea merkittävästi, jos pystytään siirtymään puh- dasviljelmäbioreaktoreista sekaviljelmillä tuottoon. Metsäteol-
38 MUOVIPLAST 4–5/2025
Made with FlippingBook - Online magazine maker