FRANZ SCHUBERT: KESKENERÄINEN
korkealle, että sen ylittämiseen kului myöhemmiltä romantiikan mestareilta- kin vielä vuosikymmeniä. Teos avautuu synkein tunnelmin sinfoniakirjallisuudessa harvinaisessa sävellajissa, h-mollissa. Sinfonian ehdottomasti mieleenpainuvin episodi on valoisa sivuteema, joka on jälleen kaunis osoitus Schubertin synnynnäi- sestä kyvystä luoda tarttuvia melodioita. Sävelmä on saanut runsaasti uusio- käyttöä myös irrallaan alkuperäisestä yhteydestään. Avausosassa näyttäytyy myös Schuber- tin erehtymätön dramaturginen vaisto erilaisten sävyjen ja tunnetilojen vaihte- lun myötä. Allegro moderatossa asete- taan vastakkain tummuus ja valoisuus sekä synkkyys ja lohdullisuus. Andante con moto –osaa luonnehtivat hieman ripeämpi tempo ja kirkas duurisävellaji. Kaiken idyllin keskeltä poiketaan ajoit- tain dramaattisiin tunnelmiin kuin muis- tumana ensiosasta. Melodikko Schubert on tässäkin osassa parhaimmillaan kauniin klarinettiteeman parissa. Schubertin kahdeksatta sinfoniaa kutsutaan joskus ensimmäiseksi romanttiseksi sinfoniaksi, koska se tuo lyyrisiä sävyjä perinteisen sonaatti- muodon ankaraan rakenteeseen. Myös orkestraatiossa esiintyy tiettyjä soitin- kombinaatioita ja sointivärejä, jotka enteilevät jo myöhempää romantiikkaa. Pekka Miettinen
Loppuvuodesta 1822 Grazin musiikkiyh- distys myönsi Franz Schubertille (1897– 1828) kunniakirjan palkitakseen hänet siihenastisista saavutuksista säveltai- teen alalla. Kiitoksena tästä säveltäjä lähetti seuralle orkesteriteoksen, joka oli otsikoitu sinfoniaksi. Kaksi täydellistä osaa ja luonnoksia kolmanteen osaan sisältänyt käsikirjoitus päätyi sittem- min seuran johtotehtävissä toimineelle säveltäjä Anselm Hüttenbrennerille. Schubertin ystävänä tunnettu Hüttenb- renner viivytteli tuntemattomasta syystä teoksen esiintuomista. Kantaesityk- sensä sinfonia sai vasta 1865, miltei 40 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen. Suurta ihastusta herättäneen sinfonian kaksiosaisuutta ihmeteltiin jo ensikuu- lemalta. Sinfonian olisi pitänyt aikakau- den standardien mukaan sisältää neljä osaa. Niinpä tavaksi tuli lisätä teoksen loppuun musiikkia Schubertin muista sävellyksistä. Myöhemmin on todettu teoksen tulevan aivan hyvin toimeen kahdellakin osalla. Miksi vain kaksi osaa? Ajanpuuttesta ei voinut olla kyse, koska Schubertilla olisi ollut kuutisen vuotta elinaikaa jäljellä teoksen viimeistelemiseen. Spekulaatioita riittää, ja syitä on etsitty vaikkapa veneerisen taudin aiheut- tamasta masennuksesta: Schubert ei kenties halunnut palata teokseen, jonka syntyaikoihin hän tämän kohtalokkaan tartunnan sai. Itseluottamuksen puute on saattanut myös vaikuttaa. Schubertin kuuluisa aikalainen ja samassa kaupun- gissa majaillut Beethoven oli ehtinyt asettaa sinfoniamusiikin riman niin
Made with FlippingBook - Online magazine maker