teos nähtiin ensimmäisen kerran Roo- massa 1890. Myös itsenäisenä orkesteri- kappaleena suurta suosiota saavuttanut Intermezzo soitetaan verho ylhäällä. Miljöönä on tyhjä kyläaukio ja tapahtu- ma-aikana pääsiäinen. Musiikki perus- tuu kyläkirkon sisältä aiemmin kuultuun hymniin kuvaten sekä maalaiselämän rauhaa että päähenkilöiden intensiivisiä yksilöllisiä tunteita ja ennakoi tarinan vääjäämätöntä traagista loppua. Wolfgang Amadeus Mozartin (1756– 1791) Taikahuilu on ooppera, jossa lukusymboliikka näyttelee tärkeää roolia. Erityisesti numero kolme toistuu teoksessa suorastaan itsepintaisen taajaan. Rooleissa esiintyy kolme naista, kolme poikaa, kolme pappia ja kolme orjaa. Koominen hahmo Papageno laskee kolmeen ennen itsemurhayritys- tään. Orkesterissa on kolme pasuunaa ja Es-duuriin sävelletyssä alkusoitossa kolme alennusmerkkiä. Taikahuilu-oop- peran alkusoitto paljastaa muitakin vapaamuurariyhteyksiä: hidas johdanto viittaa Sarastron ja hänen pappiensa juhlalliseen, maskuliiniseen julistukseen. Introa seuraava allegro liittyy hallitun fugeeraavasta rakenteestaan huolimatta Papagenon ja Papagenan huoletto- maan, hilpeään satumaailmaan. Alkusoi- ton puolivälissä juhlavat avaussoinnut palaavat. Niiden jälkeen allegro jatkuu kehitellen, hieman kiihkeämmissä ja levottomammissa tunnelmissa. Kertaus- jakso palauttaa tasapainon, esirippu nousee ja Mozartin viimeinen, syvälli- nen ja aidosti inhimillinen komedia on valmiina alkamaan. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker