Süssmayr hyödynsi orkestraatioissaan pääosin Stadlerin ja Eyblerin kaavailuja. Viimeisessä osassa hän kertasi Mozartin avausosan musiikin, mikä Constanzen mukaan oli ollut säveltäjän itsensä idea. Süssmayrin kannalta haastavinta oli toki säveltää kokonaan itsenäisesti Sanc- tus, Benedictus ja Agnus Dei . Tämän tehtävän edessä pätevämmiltäkin kollegoilta - kuten Eybleriltä - oli men- nyt sisu kaulaan. Eybler oli tehnyt hyviä orkestraatioehdotuksia Requiemiin, mutta luopunut leikistä parin tahdin jälkeen yritettyään melko avuttomasti täydentää Lacrymosaa. Süssmayrilla sen sijaan riitti kanttia ja päättäväisyyttä. Hän sai Requiemin viimeisteltyä vuoden 1792 loppuun mennessä. Süssmayrin säveltämien osuuksien laatutasosta vallitsee runsaasti mielipiteitä, joskin Agnus Deitä pidetään niistä onnistu- neimpana. Luovutettaessa Süssmayrin kirjoitta- maa ja täydentämää partituuria kreivi Walseggille ei esitetty minkäänlaista selvitystä säveltäjien osuuksista. Teosta pidettiin pitkään kokonaan Mozartin säveltämänä, joskin lähipiiri oli toki tietoinen teoksen alkuperästä. Sekaannusta lisäsi vielä kreivi Walseg- gin omistaman partituurin katoaminen miltei 50 vuodeksi. Se löytyi uudelleen vasta 1839, ja tutkijoiden onneksi myös Mozartin keskeneräiset käsikirjoitukset ovat säilyneet; molemmat ovat visusti tallessa Itävallan kansalliskirjastossa Wienissä. Käsikirjoituksia vertailemalla on voitu osoittaa, mikä osuus kuuluu kenellekin. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksin- kertainen, koska mestari ja oppilas kävivät runsaasti keskusteluja työn alla olleesta teoksesta ja soittivat keskenään
stemmoja läpi. Todennäköisesti Mozart esitteli Süssmayrille niitä ideoitaan, joita hän ei vielä ollut ennättänyt pistää paperille, ja näitä ajatuksia Süssmayr lie- nee hyödyntänyt omassa osuudessaan. Joka tapauksessa teos heijastelee kes- keisiltä osiltaan Mozartin suurenmoista luomisvoimaa. Illan konsertissa kuultava versio perus- tuu paitsi Süssmayriin, myös saksalaisen alttoviulistin ja musiikkitieteilijän Franz Beyerin (1922–2018) revisioon vuodelta 1971. On sanottu, että Beyer toimitti Requiemin kuivapesuun ja tahranpois- toon. Oman kertomansa mukaan hänen päämääränsä oli korjata Süssmayrin ilmiselvät virheet ja värittää teos soitin- nuksen osalta Mozartin oman paletin mukaiseksi. Ilmeisenä esikuvana on toi- minut ainoa Mozartin loppuunsaattama osa, Requiem aeternam . Beyerin versio on nykyisin laajalti hyväksytty ja vakiin- nuttamassa asemansa, mistä todistavat useiden huippunimien levytykset ja
konserttiesitykset. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker