RALPH VAUGHAN WILLIAMS: SERENADE TO MUSIC Ralph Vaughan Williamsia (1872–1958) on pidetty Elgarin ohella toisena englantilaisen musiikin ”renessanssin” keskeisenä edustajana. Hän oli hyvin tuottelias ja monipuolinen säveltäjä, jonka teosluettelo pitää sisällään muun muassa oopperoita, baletteja, yhdeksän sinfoniaa ynnä muita orkesterimusiikkia, konserttoja, kamarimusiikkia, ja niin edelleen. Hän toimi myös urkurina sekä aktiivisena kansanmusiikin kerääjänä. Säveltäjänä Vaughan Williamsin maine perustuu lähinnä orkesteriteoksiin, Serenaden ja Tallis-fantasian lisäksi varsinkin sinfonioihin, joita on viime vuo- sina kuultu ja levytetty varsin paljon. Serenadi musiikille valmistui vuonna 1938 kunnianosoituksena kapellimestari Sir Henry Woodille, joka tunnettiin mm. Lontoon Proms-konserttisarjan pitkä- aikaisena johtajana. Teos on kirjoitettu alun perin orkesterille ja kuudelletoista laulajalle, jotka esiintyvät sekä solisteina että myös kuorona. Sanat on mukau- tettu Shakespearen näytelmän Venet- sian kauppias viidennen näytöksen ensimmäiseen kohtaukseen sisältyvästä keskustelusta. Siinä musiikin kauneutta ja loistoa kuvaillaan ylevästi. Serenadi on yksi säveltäjän rakaste- tuimmista töistä, sen seesteinen sävel- kieli väreilee suloisuutta ja herkkyyttä. Teoksen ensiesitys kuultiin vuoden 1938 syksyllä Lontoon Royal Albert Hallissa Woodin johdolla, nyt kuultava orkesteri- versio pari vuotta myöhemmin. Sinfonia Lahden ohjelmissa teos on ensimmäistä kertaa. Hannu Kivilä
LUDWIG VAN BEETHOVEN:
KOLMOISKONSERTTO Ludwig van Beethovenin (1770–1827) kolmoiskonserttoa on pidetty ensimmäi- senä sävellyksenä juuri tälle kokoon- panolle. Se on myös ainoa konsertto, jonka hän sävelsi useammalle kuin yhdelle sooloinstrumentille. Teos syntyi vuosien 1803 ja 1804 aikoihin, jolloin Beethoven luonnosteli tai kirjoitti mm. Eroica -sinfoniaa ja Appassionata -so- naattiaan. Näihin kiihkeisiin ja vahva- tunnelmaisiin sävellyksiin verrattuna kolmoiskonsertosta tuli sävyltään pehmeämpi ja optimistisempi. Tähän ei vaikuttanut edes se, että Euroopassa elettiin tuolloin poliittisesti varsin levot- tomia aikoja. Vaikka kolmoiskonserton sävelkielestä löytyy paljon herkkyyttä, lyyrisyyttä ja mieleenpainuvia melo- dioita, on se silti saanut myös arvostelua osakseen. Erään kriitikon mielestä teok- sesta puuttui Beethovenin sinfonioiden dramaattista intensiteettiä sekä soolo- konserttojen loistokkuutta, ja jotkut ovat ihmetelleet varsin eriluonteisia ja vaati- mustasoltaan erilaisia soolo-osuuksia. Beethoven oli kirjoittanut piano-osuu- den tiettävästi oppilastaan, Itävallan arkkiherttua Rudolfia (1788–1831) varten. Hän oli nuori, lahjakas pianisti, mutta säveltäjä otti huomioon hänen vielä rajalliset tekniset taitonsa. Rudolf muis- tetaan myös Beethovenin läheisenä ystävänä ja suojelijana, jolle säveltäjä omisti useita merkittäviä teoksiaan. Kolmoiskonserton sello-osuus on ehkä teoksen vaativin ja painokkain. Erään aikalaiskriitikon mielestä sello
Made with FlippingBook - Online magazine maker