Joulukuussa 1915 Sibelius juhli 50-vuo- tissyntymäpäiväänsä. Tuolloin häntä kohdeltiin kansallisena merkkihenkilönä: hänestä tehtiin lehtiartikkeleita, hänen kuvansa oli esillä kauppojen ikkunoissa, ja onnitteluita tuli laajalti. Sinfonian oli määrä olla valmis syntymäpäiväjuhlal- lisuuksiin mennessä, ja hän kamppaili pysyäkseen tavoitteessaan. Hän oli työskennellyt sinfonian parissa yli vuoden vaihtaen motiiveja viidennen ja vasta aluil- laan olevan kuudennen sinfonian välillä. Sibelius merkitsi päiväkirjaansa huhti- kuussa 1915: ”Näin tänään kymmentä vaille yksitoista 16 joutsenta. Suurimpia elämyksiäni! Herrajumala tuota kauneutta! Ne kiertelivät pitkään yläpuolellani. Katosi- vat auringon utuun välkehtivänä hopea- nauhana. Ääntely samaa puupuhallintyyp- piä kuin kurkien, mutta ilman tremoloa. … Luonnonmystiikkaa ja elämän tuskaa! Viidennen sinfonian finaaliteema.” Sinfonian lopullisessa versiossa säilyi vuoden 1916 version kolmiosainen muoto, jossa alkuperäiset ensimmäinen osa ja scherzo ovat nyt liitetty saumattomasti yhteen, ja scherzo kiihtyy asteittain ja kuitenkin jatkuvasti kohti sen sykäh- dyttävää huippukohtaa. Alkuperäinen temaattinen materiaali on nyt orkestroitu värikkäämmin ja yhdistelty huolellisemmin ja hienovaraisemmin, ja tämän johdosta jotkut motiivit ilmestyvät eri järjestyksessä. Teoksen rakenteellista tasapainoa on muutettu (vain harva vastustaisi termiä ”parannettu”) pidentämällä hidasta osaa ja leikkaamalla merkittävästi finaalin kestoa. Yksi sinfonian huomattavimmista piirteistä, lopun kuusi huolellisesti asetet- tua vasaraniskua, kuullaan nyt täydessä loistossaan (vuoden 1915 versiossa ne oli hämärretty jousitremololla). Andrew Barnett
on sen emotionaalinen ankkuri – sille on uskottu monet kauneimmista melo- dioista. Laajan ensiosan teemoista voi aistia pal- jon lämpöä, toisesta osasta löytyy veto- avaa herkkyyttä ja lyyrisyyttä. Finaalissa solistit ”pitävät yhdessä hauskaa”. Erään pienen pianokappaleen lisäksi Beetho- ven hyödynsi poloneesia ainoastaan tässä vauhdikkaassa osassa. Hannu Kivilä JEAN SIBELIUS: SINFONIA NRO 5 Sibeliuksen viides sinfonia työllisti säveltäjäänsä kaikkiaan viiden vuoden ajan, ja se on verrattomasti hänen tärkein teoksensa ensimmäisen maailmanso- dan ja kansalaissodan vuosilta. Mikään hänen muista sinfonioistaan ei käynyt läpi yhtä perusteellista korjausprosessia, monumentaalista taiteellista taistelua, jota Sibelius itse kuvasi ”painiksi Juma- lan kanssa”. Näihin aikoihin Sibelius etsi sinfonisessa musiikissaan uutta suuntaa, jonka mukaan muoto määräytyi enene- vässä määrin sisällön mukaan, säilyttäen samalla kuitenkin riittävästi perinteisiä piirteitä, jotta musiikki olisi helposti lähes- tyttävää niin esittäjille kuin yleisölle. Viides sinfonia kuultiin ensi kerran vuonna 1915, jolloin se koostui neljästä osasta. Sibelius ei kuitenkaan ollut tyytyväinen teokseen, ja korjattu, kolmi- osainen versio esitettiin vuonna 1916. Edelleen säveltäjä oli kuitenkin tyytymä- tön, ja nykyään normaalisti kuultu versio on vuodelta 1919.
Made with FlippingBook - Online magazine maker