EINOJUHANI RAUTAVAARA: CANTUS ARCTICUS
kia. Nauhan kokoaminen tapahtui säveltä- jän kotona, jossa hänellä oli käytettävissään kaksi magnetofonia eikä juuri muuta. Nau- haa on muokattu elektronisesti hyvin vä- hän; vain toisen osan tunturikiurun laulu kuullaan hidastettuna, jolloin sen alkuperäi- nen sävelkorkeus on laskenut samalla paril- la oktaavilla. Päätösosassa Joutsenet muut- tavat ääninauhaan luodaan suuri crescendo moninkertaistamalla päällekkäisäänityksin laulujoutsenten laulu, jolloin syntyy vaiku- telma, että joutsenten lukumäärä koko ajan kasvaa kasvamistaan. Cantus Arcticukseen sisältyy muutamia upeita musiikillisia tuokioita. Ensimmäisen osan Suo häikäisevä hetki on, kun aloittavien klarinettien ja huilujen luritusten jälkeen (nii- den esitysohjeena on: ”ajattele syksyä ja Tšaikovskia”) tapahtuu lintujen ensimmäinen sisääntulo, joka tuntuu poistavan kaikki sei- nät kuuntelemistilasta. Yksinkertaisuudes- saan erittäin kaunis on toinen osa, Melanko- lia — äärimmäisen surumielistä ja valittavaa tunturikiurua säestävät jousiston hellät, loh- duttavat mollisoinnut, ikään kuin etäisenä muistumana Sibeliuksen Tuonelan joutse- nesta. Vihdoin Joutsenet muuttavat -osaa vallitsee lähdön tunnelma, joka ei ole ahdis- tava, vaan siihen liittyy myös riemua, luon- non kiertokulun jatkuvuuden apoteoosia. Kalevi Aho
V uonna 1972 sävelletty Cantus Arcticus, konsertto linnuille ja orkesterille on Ei- nojuhani Rautavaaran (s. 1928) eniten soitettu orkesteriteos; ylipäänsä teos kuu- luu uuden suomalaisen musiikin kaikkein tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin sävellyk- siin. Cantus Arcticus on sävelletty Oulun yliopiston ensimmäiseen promootioon, ja promootiotilaisuudessa kantaesityksen joh- ti Stephen Portman, orkesterina oli Oulun kaupunginorkesteri. Sävellyksen kiehtovat, irreaaliset tunnel- mat syntyvät siitä, että orkesterin musiikki on sävelletty kontrapunktiksi ääninauhalta kuuluvalle pohjoisten lintujen laululle. Täl- lä tavoin linnut ja orkesteri ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, orkesterin sinänsä yksinkertainen musiikki kohoaa lin- tujen ansiosta aivan uusiin ulottuvuuksiin, musiikki tuntuu aukeavan konserttisalien ja kuunteluhuoneiden ulkopuolelle koko rajat- tomaan pohjoiseen luontoon. Sävellyksessä käytetyt arktiset linnu- näänet Rautavaara kopioi osittain Radion tehosteäänikokoelman linnunääninauhoi- tuksista. Satunnaisella Oulun matkallaan hän kävi Limingan soilla äänittämässä li- säksi muutamia ”lintukonferensseja” ja kur-
Made with FlippingBook - Online magazine maker