LOTTA WENNÄKOSKI: VIULUKONSERTTO
Konserton ensimmäinen osa О чем — поэты, любовники, полководцы? (So what have you to say, O poet, general, lover?) vil- jelee prosodiasta inspiroituneita puheen- omaisia esitysohjeita, kuten esimerkiksi parlando eli puhuen ja sussurrando eli kuis- katen. Toinen osa Word Stress viittaa sekä suomeen että harrastamaani unkariin, joissa kummassakin sanojen paino on aina ensim- mäisellä tavulla. Tämän osan taustalla pil- kottaa myös eräs kansanlaulusovitukseni ja sitä kautta oma suhteeni viulunsoittoon, jo- ta nuoruusvuosina opiskelin lyhyesti nimen- omaan Unkarissa. Prosodia-asioita pohdiskellessa mieleeni myös nousi kohtaus Ingmar Bergmanin elo- kuvasta Viskningar och rop (Huutoja ja kuis- kauksia) . Kahden siskoksen välille avautuu puheyhteys vuosien vaikenemisen jälkeen, ja hetki on täynnä latausta ja lohtua. Ber- gman vaimentaa puheen kuulumattomiin ja nostaa tilalle Sarabande-osan Bachin 5. soolosellosarjasta. Konserttoni tunteikas ja melankolinen kolmas osa onkin nimeltään Prosody (BWV 1011 & Bergman) , ja sen mu- siikissa on kuultavissa kaikuja Bachin Sara- banden materiaalista. Olen omistanut osan kesäkuussa 2023 menehtyneen entisen opettajani Kaija Saariahon muistolle. Lotta Wennäkoski
S ana ”prosodia” viittaa puhutun kielen musiikillisiin ominaisuuksiin: rytmiin, sä- velkorkeuteen, painotuksiin ja tauotuk- siin. Eikö musiikin siis itse asiassa voi ajatel- la olevan juuri prosodiaa eli puhetta ilman semanttista ulottuvuutta? Tämä kiehtova ajatus on ollut viulukonserttoni lähtökohta- na, ja otsikko Prosoidia on sanan alkuperäi- nen, kreikankielinen versio. Konserton ovat yhdessä tilanneet BBC:n sinfoniaorkesteri, Sinfonia Lahti sekä Norrlandsoperan. Ha- luan lämpimästi kiittää solisti Ilja Gringoltsia yhteistyöstä sekä tilauksen että soolo-osuu- den muotoutumisen suhteen. Aloin suunnitella konserttoani kevääl- lä 2022, jolloin Venäjä oli vähän aiemmin brutaalisti hyökännyt naapuriinsa Ukrai- naan. Sota aiheutti - ja aiheuttaa yhä edel- leen - minussa suurta surua, avuttomuut- ta ja turhautumista. Valitsinkin konserttoni motoksi pasifistisen säkeen venäläisen Ma- rina Tsvetajevan kynästä. Sanat on kirjoitet- tu ensimmäisen maailmansodan riehuessa 1915: ”(—) Ei pidä ihmisen ihmistä vastaan taistella,/ maan päällä missään!/ Katso- kaa: on ilta; katsokaa: on jo kohta yö./ Mis- tä siis puhutte, runoilijat, kenraalit, rakas- tavaiset? (—)”
Made with FlippingBook - Online magazine maker