JEAN SIBELIUS: LEMMINKÄIS-SARJA
veneen veistosanoja Tuonettarelta. Sibelius työskenteli alkusoiton parissa loppukesästä 1893, ja tuntuu pitäneen Veneen luomista vi- reillä aina elokuuhun 1894, jolloin työskentely sen parissa laantui. Myöhemmässä elämänvaiheessaan Si- belius tahtoi kiistää Wagnerin musiikin vai- kuttaneen häneen. Lopulta hän myös kirjoit- ti ainoan oopperansa, yksinäytöksisen Neito tornissa Rafael Hertzbergin tekstiin, 1896. Sibeliuksen hylättyyn oopperaan uhraa- ma vaivannäkö ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan. Useat musiikilliset ideat siirtyivät ne- liosaiseen Lemminkäis-sarjaan orkesterille. Sarja, joka on jollain lailla saanut kimmokkeen Wagnerista, keskittyy toiseen Kalevalan sanka- riin, huimapäiseen nuoreen Lemminkäiseen, jota voi verrata sellaisiin sankareihin kuin Don Juan, Siegfried tai Akilles. Lemminkäis-sarjas- sa – toisin kuin samoihin aikoihin sävelletyssä Metsänhaltijassa – Sibelius ei seuraa kerrottu- ja tapahtumia uskollisesti vaan keskittyy sen sijaan luomaan tarinan yleistunnelmaa. Sibe- liuksen teosta on myös syytä tarkastella ottaen huomioon Helsingin taiteellinen ilmapiiri, jos- sa symbolismi – esimerkiksi sellaisten taitelijoi- den kuin Arnold Böcklinin ja Magnus Enckellin joutsen-, vesi- ja kuolema-aiheiset ja lohduton- ta tunnelmaa kuvaavat teokset – oli suuressa muodissa. Veneen luomisen alkusoitosta tu- li Lemminkäis-sarjan suosituin osa, Tuonelan joutsen . Tiedossa ei ole, kuinka paljon Sibelius teki siihen muutoksia. Helsingin yliopiston kir- jastossa säilytettävien luonnosten perusteel- la tiedetään, että oopperan ja sarjan muiden osien välillä on läheisiä yhtäläisyyksiä. Lemminkäinen ja saaren neidot pohjautuu Kalevalan säkeisiin, joissa rohkea nuori Lem- minkäinen purjehtii veneellään saareen, jon- ka miesväki ei ole paikalla. Hänellä on saa- ressa lemmenseikkailuja nuorten neitojen kanssa, mutta hän joutuu pakenemaan mies- ten palatessa ja janotessa kostoa. Osan hui- pentuma tapahtuu vaikuttavan, pitkän ja hal- litun crescendon myötä. Osan pääsävellaji on
K un Sibeliuksen kolmaskymmenes syn- tymäpäivä lähestyi, oli vielä epävarmaa, millaiseksi hänen säveltäjänuransa oli muotoutumassa. Kullervo oli yhdellä iskulla nostanut hänet suomalaisten orkesterisävel- täjien kärkijoukkoon, asemaan, jonka vakiin- nuttivat vielä sellaiset orkesteriteokset, kuten Satu, Karelia ja Metsänhaltija . Mutta mitä seu- raisi tämän jälkeen? Sinfonioita, lisää kamari- musiikkia vai kenties ooppera? Nuori säveltäjä sai tuohon aikaan monia vaikutteita, joista erityisesti kaksi ansaitsee tulla mainituksi. Toinen on kansalliseepos Ka- levala, jota Sibelius luki opiskeluaikoinaan ja joka antoi hänelle innoitusta koko hänen sä- veltäjäuransa ajaksi. Toinen oli Wagnerin mu- siikki. Kun Sibelius muutti Helsinkiin 1885, hänestä tuli Faltinin johtaman Helsingin yli- opiston orkesterin jäsen. Otaksuttavasti Sibe- lius sai ensikosketuksensa Wagnerin musiik- kiin juuri Faltinin ja opettajansa Wegeliuksen välityksellä. Sibelius kuuli Tannhäuserin ja Nürnbergin mestarilaulajat Berliinin Kuninkaallisessa oop- perassa 1890. Hänen ensireaktionsa tähän musiikkiin oli hämmentynyt: ”Oli sisimmissäni semmoinen sekamelska pettymystä, ihmetys- tä, riemua ym.” (kirje Wegeliukselle). Seuraavi- en vuosien aikana hän tuli kuulemaan useim- mat Wagnerin keskeiset teokset Wienissä, Bayreuthissa ja Münchenissä. Kesällä 1893 – vaikuttuneena Wagnerin ajatuksista ja toisaal- ta viehättyneenä houkutuksesta voittaa 2000 markkaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julistamassa oopperakilpailussa – hän aloitti työskentelyn oman kokonaistaideteoksensa (Gesamtkunstwerk) parissa. Kyseessä oli Ka- levala-aiheinen ooppera Veneen luominen . Sibeliuksen kaavaileman oopperan pää- henkilö oli Väinämöinen, runoniekka ja taiku- ri. Hän suunnitteli oopperaan mm. kohtaus- ta, jossa Väinö menee Tuonelaan pyytämään
Made with FlippingBook - Online magazine maker