myös Lemminkäinen Tuonelassa –osan nel- jän nuotin motiivi. Partituurin teksti kertoo: ”Nääntyneenä jatkuvista sodista ja taisteluis- ta Lemminkäinen päättää palata kotiin. Hän muuntaa murheensa ja huolensa sotahevo- siksi ja lähtee matkaan. Seikkailurikkaan tai- paleen jälkeen hän vihdoin pääsee kotimaa- hansa, mistä löytää paikat, jotka ovat täynnä lapsuudenmuistoja.” Vuonna 1921 Sibelius kuvasi kappaleen luonnetta seuraavin sanoin: ”Minä tahtoisin enemmän ylpeyttä meihin suomalaisiin. Ei ’kai- ken kallella kypärin’! Mitä meillä on häpeämis- tä? Tämä ajatus käy läpi Lemminkäisen ko- tiinpaluun. Lemminkäinen vetää vertoja mille kreiville tahansa. Hän on ylimys, ehdottomasti ylimys!” Sibelius johti sarjan ensiesityksen Helsin- gin filharmonisen seuran orkesterin konser- tissa Helsingissä 13.4.1896. Huolimatta sä- veltäjän hermostuneisuudesta, joka aiheutti harjoituksissa jonkin verran hankaluuksia, teos sai hyvän vastaanoton. Vaikutusvaltai- nen kriitikko Karl Flodin ylisti Lemminkäinen ja saaren neidot –osaa ja kirjoitti: ”Ensimmäinen Lemminkäis-runoelma on kauttaaltaan moder- nilla kansainvälisellä pohjalla. Säveltäjän me- lodianmuodostus tuo siinä lähinnä mieleen Lisztin maneerin, ja Wagnerin ja Tshaikovskin vaikutusta on havaittavissa.” Muut sarjan osat eivät sen sijaan miellyttäneet häntä. Marraskuun 1. päivänä 1897 Sibelius esitti filharmonisen seuran orkesterin kanssa sar- jan uusitun version. Tuonelan joutsen ja Lem- minkäisen kotiinpaluu uusittiin jälleen 1900, jonka jälkeen ne kustannettiin seuraavana vuonna. Sarjan kaksi muuta kappaletta säi- lyivät koskemattomina lähes neljäkymmentä vuotta. Sibelius muokkasi kappaleet Lemmin- käinen ja saaren neidot sekä Lemminkäinen Tuonelassa lopulta vuonna 1939, mutta sota viivästytti niiden kustantamisen ja ne ilmestyi- vät vihdoin vuonna 1954. Andrew Barnett
– samoin kuin viimeisessä osassa Lemmin- käisen kotiinpaluu – Es-duuri. Sarjan molemmat keskiosat ovat synkkiä ja tunnelmallisia, mutta silti niiden luonne on hy- vin erilainen. Tuonelan joutsenessa on solisti- nen englannintorvi, jolla – poikkeavasti mui- hin Sibeliuksen sävelrunoihin nähden – on lähes soolokonserttoon verrattava solistinen osa. Orkestrointi on valtaosaltaan tummasä- vyinen – Sibelius on jättänyt pois huilut, kla- rinetit (paitsi bassoklarinetin) ja trumpetit, ja oboe esiintyy vain kahdesti voimistamassa englannintorvea. On myös huomattavaa, että kontrabassot soittavat vain 24 tahdissa. Harp- pu tuo lisäväriä, ja kun se soittaa yhtaikaises- ti jousten col legno – ja ppp -jaksojen kanssa, syntyy aavemainen sointi. Tätä erityislaatuista ja hyvin omaperäistä orkestroinnin esimerkkiä esitetään säännöllisesti itsenäisenä konsertti- kappaleena. Tuonelan joutsen on sujuva ja sauma- ton kun taas Lemminkäinen Tuonelassa on dramaattinen, ja siinä on suuria tempo- ja dynamiikkavaihteluita. Uloimmissa osiois- sa on laajoja jousitremolojaksoja, jotka luo- vat hellittämättömän aaltomaisen vaikutel- man ennakoiden Sibeliuksen Myrskyn (1925) alkusoittoa. Lisäksi teeman neliääninen mo- tiivi johdannaisineen nousee hyvin tärkeäksi. A-mollissa olevaan keskiosaan syntyy maa- ginen ilmapiiri, molto lento , kun jaetut jouset soittavat ppp lähes huomaamattoman pikku- rummun pärinän aikana. Sibelius varusti tä- män jakson luonnokset Tuonen tytin sanoilla; viittaus Kalevalan jaksoon, jossa Väinämöi- nen soudetaan Tuonelan joen yli, jakso, joka oli alun perin suunniteltu oopperaan Veneen luominen . Lemminkäinen haluaa tappaa Tuo- nelan joutsenen saadakseen Pohjolan tyttä- ren käden, mutta hän joutuu väijytyksen koh- teeksi ja hänet tapetaan, jonka jälkeen ruumis pilkotaan ja heitetään jokeen, mutta äidin tai- kavoima herättää hänet jälleen henkiin. Lemminkäisen kotiinpaluu ei pelkästään seuraa Kalevalan tarinaa, vaan siinä esiintyy
Made with FlippingBook - Online magazine maker