Pohjolan taikaa
KEVÄT 20 25
Käsiohjelma
SINFONIA LAHTI 75 VUOTTA & SIBELIUSTALO 25 VUOTTA
TE R VETUL O A SI N FONI A L A HDEN KON S ERTTII N !
Hiljaisuus nostaa musiikin siivilleen Klassisen musiikin laaja dynamiikka ulottuu hyvin hiljaisista jaksoista vaskien ja lyömäsoitinten pauhuun. Siksi sinfoniakonsertissa musiikille annetaan aina häiriötön mahdollisuus tavoittaa kuulijat eri puolilla salia. Rento keskittyneisyys on omiaan myös usein pitkien musiikillisten kaarien seuraamiseen. Kuvaaminen Kuvien ja lyhyiden videoiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on myös orkesterin etu, ja siksi kuvaaminen omaan käyttöön on sallittua aplodien aikana ja ennen ensimmäisen teoksen alkamista.
Muuna aikana kuvaaminen on kielletty. Kun jaat videoita tai kuvia voit käyttää tunnistetta #SinfoniaLahti! Aplodit oikeaan aikaan Aplodit ovat osa konsertin vakiintunutta koreografiaa. Lahdessa niillä on tapana toivottaa tervetulleeksi lavalle ensin orkesterin jäsenet, seuraavaksi konserttimestari ja viimeiseksi kapellimestari. Aplodit kuuluvat asiaan myös kunkin teoksen lopussa kapellimestarin laskettua kätensä. Uusien konserttikävijöiden on helppo seurata vakiokävijöiden esimerkkiä.
Kuva: Lahden kaupunki / Lassi Häkkinen
18.30 Sibeliustalo TORSTAI 3 /
4 25
POHJOLAN TAIKAA
Jessie Montgomery: Banner jousikvartetille ja orkesterille (Suomen ensiesitys)
8 min
Kalevi Aho: Viulukonsertto nro 2
32 min
Allegro Adagio Vivace, leggiero
väliaika
20 min
Ernst Pingoud: Prologi, sinfoninen runo
6 min
Jean Sibelius: Sinfonia nro 3 Allegro moderato Andantino con moto, quasi allegretto Moderato – Allegro (ma non tanto)
29 min
JESSIE MONTGOMERY: BANNER Jessie Montgomery (s. 1981) on arvos- tettu amerikkalainen säveltäjä, viulisti ja pedagogi. Hänen tuotannossaan kietoutuvat yhteen kansanmusiikki, improvisaatio, runous ja sosiaalinen tietoisuus. Tämä tekee Montgomerysta 2000-luvun amerikkalaisuuden välittö- män tulkin. Hänen teoksiaan on kuvattu ”myrskyisiksi, villin värikkäiksi ja elämää pursuaviksi”. Montgomeryn alati kasva- vaan tuotantoon kuuluu soolo-, kamari-, laulu- ja orkesteriteoksia. Montgomerylla on loppututkinnot Juil- liard Schoolista ja New Yorkin yliopis- tosta, ja hän on tällä hetkellä sävellyk- sen tohtorikoulutettavana Princetonin yliopistossa. Montgomery toimii myös viulunsoiton ja sävellyksen professo- rina The New School -yliopistossa New Yorkissa. Toukokuussa 2021 hän aloitti kolmivuotisen kautensa Chicagon sinfo- niaorkesterin nimikkosäveltäjänä. Banner on sävelletty juhlistamaan The Star Spangled Bannerin (”Tähtilippu”) 200-vuotispäivää. Kyseinen vanha juomalaulu julistettiin virallisesti Yhdys- valtain kansallislauluksi vuonna 1814 lakimies Francis Scott Keyn uudelleen sanoittamana. Soolojousikvartetille ja jousiorkeste- rille sävelletty Banner on rapsodia Star Spangled Bannerin teemasta. Säveltäjä kertoo: ”Olen hyödyntänyt musiikillisia ja historiallisia lähteitä eri maailman hymneistä ja isänmaallisista lauluista etsien vastausta kysymykseen: miltä 2000-luvun hymni kuulostaisi nykypäi- vän monikulttuurisessa ympäristössä?”
“Vuonna 2009 The Providence String Quartet ja Community MusicWorks tilasivat minulta teoksen Anthem: A tribute to the History of Barack Obama. Tuossa kappaleessa kudoin yhteen Star Spangled Bannerin teeman James Weldon Johnsonin sanoittamaan mus- tien kansallislauluun Lift Every Voice and Sing , jolla on sattumalta täsmälleen sama säkeistörakenne.” ” Banner jatkaa siitä, mihin Anthem jäi. Jousikvartetti tekee yhteistyötä orkes- terin kanssa, mutta asettuu ajoittain myös vastahankaan. Teoksen rakenne pohjautuu löyhästi perinteiseen mars- siorkesterimuotoon, jossa on useita vastakkaisia osia. Saman tradition puitteissa olen yrittänyt jäljitellä suurta vaskikuoroa teoksen lähestyessä trio-osan huipentumaa. Lukuisat muut amerikkalaiset kansanlaulut ja populaa- rimelodiat muodostavat keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa erilaisia teks- tuureja finaaliosiossa. Lopputuloksena on monikerroksinen päätösfanfaari.” Pekka Miettinen KALEVI AHO: VIULUKONSERTTO NRO 2 Ajatus toisen viulukonserton säveltä- misestä syntyi kesäkuussa 2010, jolloin eräs nuori, kansainvälisesti palkittu sak- salainen viulistitähti otti minuun yhteyttä ja kysyi, haluaisinko tehdä hänelle kon- serton. Kesällä 2012, kun olin jo valmis- tautumassa teoksen säveltämiseen, hän kuitenkin yllättäen luopui ajatuksesta kantaesittää uusi, hänelle omistettu viulukonsertto.
Pidin hanketta tämän jälkeen haudat- tuna, kunnes Elina Vähälä soitti minulle loppusyksyllä 2012. Elina oli eräältä saksalaiselta ystävältään kuullut viulu- konserttosuunnitelmani kariutumisesta ja ehdotti, että en hautaisi hanketta, vaan säveltäisin toisen viulukonser- ton tässä tapauksessa hänelle. Olin jo pitkään suunnitellut säveltäväni jotain myös Kymi Sinfoniettalle, josta sitten tuli konserton tilaaja. Viulu- tai sellokonserton säveltäminen on tavallista haasteellisempaa useasta syystä. Ensinnäkin merkittäviä kon- serttoja näille instrumenteille on jo niin monia, että ei ole helppo luoda uutta hyvää konserttoa kilpailemaan kaikkien vanhempien mestariteosten kanssa. Toi- seksi, jos haluaa säveltää todella idio- maattisesti viululle tai sellolle, vaarana on, että sävelkieli tulee kliseiseksi: alkaa liiaksi käyttää sellaisia kädelle hyvin istuvia kuvioita, joita näille soittimille sävelletty kirjallisuus on jo täynnä. Vuonna 1981 säveltämässäni 1. viulu- konsertossa ratkaisin ongelman siten, että solisti joutuu usein venyttämään kättään laajennettuihin otteisiin. Myös 2. viulukonsertossa esiintyy monesti laa- jennettuja otteita, ja samalla teoksessa on tavallista runsaammin kaksoisot- teita. Näin soolo-osuus soi kauttaal- taan normaalia täydemmin. Harjoittelin sävellystyön kestäessä ja teoksen valmistumisen jälkeenkin 2. konserton soolo-osuutta niin pitkään, että saatoin kirjoittaa soolo-osuuden kiperimpiin kohtiin myös kaikki sormitukset ja jousi- tukset. Teos on siten varsin viulistinen, vaikka se on samalla solistille erittäin vaativa. 1. konsertossani orkesterilla on monia suuria välisoittoja, ja sellaisia on myös
2. konsertossa, mutta kuitenkin vähem- män. Vähän yli puolituntinen toinen konsertto on siten selkeämmin solistin hallitsema suurisuuntainen virtuoo- siteos. Pyrin soolo-osuudessa lisäksi siihen, että se tarjoaisi solistille riittävästi mahdollisuuksia myös oman tulkinnalli- sen näkemyksensä toteuttamiseen. Voimakaspiirteinen ensimmäinen osa (Allegro) alkaa lyhyehköllä orkesterin johdannolla, jota seuraa solistin väkevä ensimmäinen repliikki. Osan keski- vaiheilla on kadenssi, ja osa loppuu nopeaa strettaan. Hitaassa toisessa osassa (Adagio) solisti hallitsee tapahtumia vielä ensimmäistä osaa enemmän. Adagio alkaa samalla solistin avausmotiivilla kuin ensimmäi- nen osakin, mutta nyt tämä on luonteel- taan lyyrisempi ja laulavampi. Dramaat- tisen huipennuksen jälkeen osa hiljenee flageolettisäveliin ja lopulta sävelten ja hälyjen välisiin ”puoliääniin”. Kolmas osa (Vivace, leggiero) on taas luonteeltaan tanssillinen ja edellisiä kepeämpi. Lopussa tempo kiihtyy villiin, virtuoosiseen prestissimoon. Konsertto on sävelletty loppukesän ja alkusyksyn aikana 2015. Elina Vähälä kantaesitti teoksen Eugene Tziganen johtaman Kymi Sinfoniettan kanssa Kot- kassa 30.11.2016. Kalevi Aho
ERNEST PINGOUD: PROLOGI, SINFONINEN RUNO
Pingoud’n rohkea ja radikaali moderni sävelkieli oli järkytys helsinkiläiselle konserttiyleisölle ja arvostelijoille. Pin- goud’ta kiitettiin siitä, että hän hallitsi orkesterin ilmaisukeinot, mutta moitittiin äärimmäisyyksien tavoittelusta. Vastaan- otosta kuvastuu sisällissodan jälkeinen kiristynyt ilmapiiri Suomessa. Vastikään itsenäistyneessä Suomessa kansallisro- mantiikka oli edelleen hallitseva tyyli- virta. Nuiva suhtautuminen ja ahdas- mielinen, suvaitsematon ajanhenki masensivat Ernest Pingoud’n. Säveltäjänä Pingoud sijoittuu mielenkiin- toiseen siirtymävaiheeseen. Hän tuntuu hakevan tasapainoa sävellajitunnun ja vapaatonaalisuuden välimaastossa kumpaakin tarpeen tullen hyödyntäen. Pingoud’n rehevän moniaineksinen, värikäs tyyli on eräänlaista uusklassis- milla ryyditettyä ekspressionismia, mutta ilman atonaalisuutta. Pekka Miettinen
Suomen musiikin 1920-luvun moder- nismin kärkinimiin lukeutunut Ernest Pingoud edusti maamme säveltäjäkun- nassa harvinaista kosmopoliittisuutta. Pietarissa ja Saksassa laajasti kou- luttautunut, ranskalaisesta hugenot- tisuvusta isän puolelta polveutunut, äidinkielenään saksaa puhunut Pingoud emigroitui Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen 1918. Pingoud’n tär- kein sävellyksenopettaja oli saksalainen Max Reger, joka piti Pingoud’ta yhtenä lahjakkaimmista oppilaistaan. Erittäin suuri vaikutus hänen tyyliinsä on ollut myös venäläisen Aleksandr Skrjabinin musiikilla. Pingoud toimi aluksi musiikkikriitikkona ja opettajana Viipurissa ja Turussa. Hel- singin kaupunginorkesterin intendentti hänestä tuli 1924. Urbaania elämänme- noa ja erityisesti junia palvonut Pingoud päätti päivänsä heittäytymällä veturin alle Ruoholahdessa 1942. Prologue symphonique sai kantaesityk- sensä Pingoud’n ensimmäisessä sävel- lyskonsertissa 16. marraskuuta 1918. Tämä historiallinen konsertti oli virstan- pylväs suomalaisessa musiikissa: sen on katsottu merkinneen modernismin tuloa Suomeen. Kyseessä oli Pingoud’n ensimmäinen esiintyminen säveltäjänä Suomessa. Kantaesityksessä hän johti itse Helsingin kaupunginorkesteria. Konsertin ohjelmaa leimasivat kirjalliset aiheet ja symbolismi.
JEAN SIBELIUS: SINFONIA NRO 3
Syyskuussa 1904, jolloin Sibelius muutti Järvenpäähän, suunnitelmat hänen kol- matta sinfoniaansa varten alkoivat juuri saada muotoaan. Maaliskuun 1. päivänä 1906 hän kirjoitti Axel Carpelanille, että sinfonia oli lähes valmis luvaten joh- taa sen Kuninkaallisen filharmonisen seuran konsertissa Lontoossa keväällä 1907. Lontoon-konserttia piti kuitenkin lykätä, ja lopulta hän sai viimeisteltyä teoksen juuri ajoissa johtaakseen sen Helsingissä 25.9.1907. Osa sinfoniaan suunnitellusta temaattisesta materiaa-
lista päätyi lopulta laajaan valikoimaan muita teoksia, mm. Kyllikki -pianosarjaan ja Voces intimae -jousikvartettoon. Käänteisesti jotkut ideat ovat taas joh- dettu valmistumatta jääneistä teoksista: kalevalaisperäisestä sävelrunosta Luon- nottaren teemaan (josta kehittyi lopulta Pohjolan tytär ) ja Marjatta -nimisestä oratoriosta. Tässä vaiheessa uraansa, säveltäen mm. näyttämömusiikin Joutsikki , opuk- sen 50 kuusi laulua ja sinfonisen runon Öinen ratsastus ja auringonnousu , Sibe- lius oli siirtymässä pois romanttisesta tyylistä kohti suurempaa selkeyttä sekä muodon ja sonoriteetin säästeliäisyyttä. Näin ollen kolmas sinfonia välttelee tietoisesti esim. Skrjabinin Ekstaasin runoelman (1905–08) tai Mahlerin kahdeksannen sinfonian (1906–07) ylenpalttisuutta. Sen sijaan sinfonian avaava sellojen ja kontrabassojen lyhyt, säännöllinen ja rytmiltään kurinalainen teema määrittää tunnelman teokselle, joka suosii tiiviimpää, taloudellisem- paa ”klassista” tyyliä – ei neoklassista pastissia vaan lähempänä Sibeliuksen ystävän Ferruccio Busonin esittelemää käsitettä ”junge Klassizität” (”nuori klassistisuus”, joka halusi mennä etääm- mälle 1800-luvun ohjelmallisista pyrki- myksistä lähestyen Bachin ja Mozartin melodioita ja absoluuttista musiikkia). Muotonsa puolesta osa on yhtä hyvin järjestetty ja helppo seurattava kuin wieniläisklassisen sinfonian avausosa, ja tämä tuo mieleen Sibeliuksen lausuman: ”Mielestäni Mozartin allegro on sinfo- nian osan täydellisin esikuva. Ajatelkaa sen ihmeellistä yhtenäisyyttä ja kokonai- suutta! Se on kuin keskeytymätön virta, jossa mikään ei ole silmiinpistävää eikä vaikuta häiritsevästi muuhun.”
Hitaan osan näennäinen yksinkertaisuus kätkee sisäänsä ammattitaidon suuren hienostuneisuuden. Sen teemaa – jota Carpelan kuvasi ”ihmeelliseksi, kuin lapsen rukous” – toistetaan jatkuvasti ja hypnoottisesti sekä muunnellaan tässä muunnelma- ja rondo-muodon hybridissä. Finaali yhdistää scherzon ja finaalin tehtävät yhdeksi kokonaisuu- deksi. Sibelius itse kuvasi osaa ”ajatuk- sen kristallisoitumiseksi kaaoksesta”. ”Scherzossa” on monia lyhyitä motii- veja, ja niitä yhdistellään ja rinnastetaan näennäisen loputtomin yhdistelmin. Lopuksi ilmestyy jalo marssiteema, ensin tunnustelevasti ja sitten vakuutta- vasti selloilla. Kuten hitaassa osassakin, tätä teemaa toistetaan ja muunnetaan jatkuvasti, ja se hallitsee sinfonian loppuosaa ja lisääntyy intensiteetissään koko matkan teoksen loppuun asti. Andrew Barnett
OSMO VÄNSKÄ Osmo Vänskä (s. 1953) on yksi tunne- tuimmista ja palkituimmista suomalai- sista kapellimestareista maailmalla. Hän on niittänyt mainetta jo vuosikym- menien ajan kiehtovilla tulkinnoillaan hyvin laajasta repertuaarista. Vänskä on kunniakapellimestari Sinfonia Lahden lisäksi myös Minnesota Orchestrassa ja Islannin sinfoniaorkesterissa. Hän toimi Soulin filharmonisen orkesterin taiteel- lisena johtajana vuosina 2020–2023 ja johtaa edelleen orkestereita ympäri maailmaa. Yhteistyö Sinfonia Lahden kanssa alkoi jo vuonna 1985, ja Vänskä täytti ylikapellimestarin saappaat vuodet 1988–2008. Tänä iltana Vänskä johtaa Sibeliustalossa moniulotteisen ohjel- man, mikä palauttaa mieleen hänen ja Sinfonia Lahden väliset hedelmälliset yhteistyön vuodet. Yksi merkittävimmistä taipaleista Väns- kän uralla oli hänen toimensa Minnesota Orchestran taiteellisena johtajana 19 vuoden ajan, kesään 2022 asti. Koho- kohtia tuolta ajalta ovat esimerkiksi viisi Euroopan kiertuetta, historiallinen esiintyminen Kuubassa vuonna 2015 ja Nelson Mandelan satavuotisjuhlan kun- niaksi järjestetty kiertue Etelä-Afrikassa vuonna 2018. Vänskä jatkaa yhteistyötään Curtis Institute of Music Symphony Orchestran kanssa pitämällä mestarikursseja kapellimestareille ja tekemällä kiertueita Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Vänskän levytykset BIS-levy-yhtiön kanssa ovat erittäin arvostettuja. Hän on levyttänyt esimerkiksi kaikki Mahlerin,
Beethovenin ja Sibeliuksen sinfoniat Minnesota Orchestran kanssa. Useat kyseisistä levytyksistä ovat olleet Gram- my-ehdokkaina, ja Sibeliuksen ensim- mäisen ja neljännen sinfonian levytys ylsi Grammyn voittoon vuonna 2013. Vänskä aloitti uransa klarinetistina ja toimi klarinetin äänenjohtajana Hel- singin kaupunginorkesterissa, kunnes aloitti orkesterinjohdon opinnot Taide- yliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän voitti ensimmäisen palkinnon Ranskan kansainvälisessä Besançon-kilpailussa nuorille kapellimestareille vuonna 1982 – ja loppu on historiaa. Elle Palmu
TAMI POHJOLA ”Tami Pohjola lienee Pekka Kuusistosta seuraava johtava viulukykymme ja hän tulkitsi hyvin integroidun soolo-osuu- den kaikella mahdollisella soinnillisella hienostuneisuudella ja ilmaisullisella herkkyydellä.” (Mats Liljeroos, Hufvuds- tadsbladet 11.4.2018) Suomen lupaavimpiin lahjakkuuksiin kuuluva Tami Pohjola (s. 1996) aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana ja opis- keli Espoon musiikkiopistossa Grazyna Zeranska-Gebertin oppilaana. Hän jatkoi opintojaan Réka Szilvayn johdolla Sibe- lius-Akatemiassa ja sittemmin Münche- nin musiikki- ja teatterikorkeakoulussa Mi-kyung Leen luokalla sekä Sveitsissä Haute École de Musique Valais’ssa opettajanaan Janine Jansen. Pohjola voitti kansainvälisen Young Musician -kilpailun Virossa vuonna 2009 ja toisen palkinnon Juhani Heino- nen -viulukilpailussa ensin nuorempien sarjassa (2009) ja myöhemmin vanhem- pien sarjassa (2012). Vuonna 2015 hän voitti Kuopion viulukilpailun ja kan- sainvälisen Dinu Lipatti -viulukilpailun vuonna 2019. Sinfonia Lahden lisäksi Pohjola on esiin- tynyt Suomessa solistina muun muassa Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Tampere Filhar- monian, Tapiola Sinfoniettan ja Kes- ki-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa. Ulkomailla hän on toiminut solistina esimerkiksi Latvian kansallisen sinfo- niaorkesterin, Nagoyan filharmonisen orkesterin ja Manchesterin The Hallé -orkesterin edessä. Hän on työskennel- lyt samalla useiden huippukapellimes-
tarien, kuten Jörg Widmannin, Mikko Franckin, Klaus Mäkelän, Sakari Oramon ja Nicholas Collonin kanssa. Kamarimusiikin saloja Pohjola on päässyt avaamaan esimerkiksi Kuhmon Kamarimusiikin, International Music Seminar Prussia Coven ja Mantova Chamber Music Festivalin yleisöille. Pohjola soittaa Suomen Kulttuurirahas- ton lainaamalla vuoden 1754 Guadagni-
ni-viululla. Elle Palmu
TE R VETUL O A SI N FONI A L A HDEN KON S ERTTII N ! SINFONIA LAHTI Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina poh- jaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kun- niasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa. Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkia- reenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin filhar- moniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkes- terin konserttivierailut ovat suuntautu- neet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Ver- katehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla. Sinfonia Lahti aloitti säännölliset kon- serttilähetykset internetissä ensimmäi- senä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaa- tio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaa- tiopalkinnon vuonna 2018.
Hiljaisuus nostaa musiikin siivilleen Klassisen musiikin laaja dynamiikka ulottuu hyvin hiljaisista jaksoista vaskien ja lyömäsoitinten pauhuun. Siksi sinfoniakonsertissa musiikille annetaan aina häiriötön mahdollisuus tavoittaa kuulijat eri puolilla salia. Rento keskittyneisyys on omiaan myös usein pitkien musiikillisten kaarien seuraamiseen. Kuvaaminen Kuvien ja lyhyiden videoiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on myös orkesterin etu, ja siksi kuvaaminen omaan käyttöön on sallittua aplodien aikana ja ennen ensimmäisen teoksen alkamista. Muuna aikana kuvaaminen on kielletty. Kun jaat videoita tai kuvia voit käyttää tunnistetta #SinfoniaLahti! Aplodit oikeaan aikaan Aplodit ovat osa konsertin vakiintunutta Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levy- tystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kulta- levyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonsert- tien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akus- tiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt. Vakituisina kapellimestareinaan orkes- terilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä Dalia Stasevska, jonka nelivuotinen kausi päättyy kevääseen 2025. Syksyllä 2025 orkesterin taiteellisena partnerina aloit- taa kapellimestari Hannu Lintu. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festi- vaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksa- laiskapellimestari Anja Bihlmaier.
koreografiaa. Lahdessa niillä on tapana toivottaa tervetulleeksi lavalle ensin orkesterin jäsenet, seuraavaksi konserttimestari ja viimeiseksi kapellimestari. Aplodit kuuluvat asiaan myös kunkin teoksen lopussa kapellimestarin laskettua kätensä. Uusien konserttikävijöiden on helppo seurata vakiokävijöiden esimerkkiä.
Kuva: Lahden kaupunki / Lassi Häkkinen
S INF O NIA L AH DEN M U USI K OT Dalia Stasevska, ylikapellimestari I VIULU Mikaela Palmu, konserttimestari va Hannaliisa Pitkäpaasi, II konserttimestari ALTTOVIULU Kei Ito
FAGOTTI Samuel Rouleau va Essi Vartio Kjell Häggkvist
Yuki Kodama Oleg Larionov Anu Airas Katariina Ruokonen Riikka Lounamaa Lasse-Matti Laakso Jaakko Laivuori SELLO Sanna Palas Aino-Maija Riutamaa de Mata Ilkka Uurtimo
KÄYRÄTORVI Ilkka Puputti Mia Kari Pertti Kuusi Ale x is Routley va TRUMPETTI Bogdan Dekhtiaruk Veli-Pekka Kurjenniemi Sami Siikala PASUUNA Henrik Kolehmainen va
Andrew Ng Päivi Pöyry
Petri Kaskela Arja Kaskela Johanna Latvala
Sofia Greus Emil Peltola
Antero Manninen Johannes Elfving Auroora Perttunen va Sara Viluksela va Bruno Lima va KONTRABASSO X ingyuan W eng va Timo Ahtinen Petri Lehto Sampo Lassila Anna Rinta-Rahko Severi Huhdanpää va HUILU Outi Viitaniemi Eva Trygg Enna Puhakka OBOE Lasse Junttila Reiko Mori Jukka Hirvikangas KLARINETTI Eeva Mäenluoma Nora Niskanen Peter Bourne
Viivi Hakkarainen Totti Hakkarainen Maija Mustonen va II VIULU Aleksi Trygg Sebastian Sil é n va Seppo Linkola Anni-Kaisa Tikkala Lotta Svartström (Anitta Engstrand) Krista Jäänsola Laura Kokko Liis Marini Rimma Kozlova Eveliina Sipilä Ingrid Riutamaa va
Vesa Lehtinen Pasi Mäkinen TUUBA Harri Lidsle LYÖMÄSOITTIMET Juha Lauronen Mar c us Ström va
Osmo Vänskä kunniakapellimestari Kalevi Aho kunniasäveltäjä Joonas Kokkonen
(1921–1996) kunniajäsen
Sibeliustalo Ankkurikatu 7, 15140 Lahti sinfonialahti@lahti.fi sinfonialahti.fi
Tilaa uutiskirje & kausiesite
Liput
Lippu.fi Sibeliustalo Avoinna ti, ke ja pe klo 11–14 sekä to klo 11–19. Mikäli konserttipäivä on muu
kuin torstai, konsertin ovimyynti avautuu tuntia ennen konserttia.
Suurten juhlien kausi Sibeliustalossa Katso koko ohjelma sinfonialahti.fi
Sinfonisesti yhdessä:
Page 1 Page 2 Page 3 Page 4 Page 5 Page 6 Page 7 Page 8 Page 9 Page 10 Page 11 Page 12Made with FlippingBook - Online magazine maker