Neljäs osa, Metal , käynnistyy sala- mannopeilla vibrafonikuvioilla, jotka joh- tavat surrealistiseen ja dystooppiseen äänimaisemaan. Tätä leimaa karibialai- sen steel drum -rummun aavemainen sointi. Lyhyt Intermezzo kokoaa tämän jälkeen teoksen uudelleen yhteen ja valmistaa kuulijan päätösosaa varten, Beat 2 :ta, jota leimaa suurten taiko-rum- pujen sisääntulo. Tämä huipentava osa kasvattaa jännitettä ja energiaa kohti räjähtävää loppua. A Savage Beat on Beethoven Orches- ter Bonnin, Wiener Konzerthaussin ja Luxembourg Philharmonian yhteistilaus, ja se on omistettu Vivi Vassilevalle. Sauli Zinovjev JOHANNES BRAHMS: SINFONIA NRO 1 Johannes Brahmsin (1833–1897) ensimmäiset orkesteriteokset, piano- konsertto d-molli sekä kaksi serenadia, syntyivät 1850-luvun jälkipuoliskolla, jolloin säveltäjä sai myös ensimmäiset kokemuksensa orkesterityöskente- lystä johtaessaan muutaman vuoden ajan Detmoldin pienehköä hoviorkeste- ria. Vaikka Brahms pitkän uransa aikana kirjoittikin suhteellisen vähän orkes- terimusiikkia, on siitä silti tullut hänen tunnetuinta tuotantoaan. Sinfonikkona Brahms ei ollut kehittyvä etsijä tai kokei- lija, vaan heti esikoissinfoniasta lähtien hän oli valmis mestari. Hänen neljä sin- foniaansa ovat vahvasti yksilöllisiä, joten niistä on vaikea löytää tyylin ja ilmaisun syventymistä ja kypsymistä.
Neljästä sinfoniasta ensimmäisellä on poikkeuksellisen laaja syntyhistoria. Sen vanhimmat luonnokset ovat peräisin jo vuodelta 1854, mutta ne päätyivät tiettävästi d-molli-pianokonserton mate- riaaliksi. Ensimmäinen osa oli valmis noin kymmenen vuotta myöhemmin, mutta vasta 1874–76, saatuaan ensin valmiiksi Haydn-muunnelmansa, Brahms muokkasi sinfonian likipitäen lopulliseen muotoonsa. Perusteellinen hiominen ei mennyt hukkaan, sillä teoksesta tuli kaikkien aikojen ehkäpä kypsin ja hienoin esikoissinfonia. Kantaesitys- paikkakunnaksi Brahms valitsi hyvästä orkesterista tunnetun Karlsruhen, jossa sinfonia kuultiin ensikerran vuoden 1876 marraskuussa. Tämän jälkeen sävel- täjä muokkasi ja korjasi vielä teoksen väliosia. Eri yhteydessä on ihmetelty, mikä mahtoi saada Brahmsin pidättäytymään niin pitkäksi ajaksi sinfonian julkaisemi- sesta. Syiksi on lueteltu mm. voimakas itsekritiikki, perinteiden painolasti sekä Beethoven, jonka yhdeksää sinfoniaa Brahms kunnioitti suuresti. Hän totesi- kin, ettei sinfonian säveltäminen ollut leikintekoa Beethovenin jälkeen, ja kuuli omien sanojensa mukaan aina ”jätti- läisen” askeleet takanaan. Erkki Sal- menhaaran mielestä ”kukaan sinfonian säveltäjä ei ole Beethovenin jälkeen voinut jättää huomioimatta sitä esiku- vaa, jonka Beethoven loi yhdeksällä sinfoniallaan. Vielä tänä päivänäkin Beethovenin saavuttama klassisten ja romanttisten aineksien synteesi – klas- sisuus syvemmässä, universaalissa ja epähistoriallisessa mielessä – on sinfo- nisen ajattelun tyyleistä ja aikakausista riippumaton ylittämätön ihanne”. Demo- ninen ensiosa ja voittoisa finaali jatka- vat selvästi suuren esikuvan perintöä. Esimerkiksi finaalin teema johdannon
Made with FlippingBook - Online magazine maker