CLAUDE DEBUSSY: RAPSODIA KLARINETILLE JA ORKESTERILLE Vuonna 1909 Claude Debussy (1862– 1918) nimitettiin Pariisin konservatorion ylimmän neuvoston jäseneksi. Tässä tehtävässä häntä pyydettiin sävel- tämään kaksi kappaletta klarinetille vuoden 1910 loppututkintoihin. Tilausten myötä syntyivät Premiere Rhapsodie ja lyhyempi Petit Pièce . Debussy oli tyyty- väinen erityisesti rapsodiaan, ja ilmoitti kustantajalleen teoksen olevan yksi miellyttävimmistä, mitä hän oli koskaan kirjoittanut. Rutiininomaiseen tutkinto- käyttöön ajatellusta sävellyksestä on tullut yksi nykypäivän rakastetuimmista ja soitetuimmista klarinettiteoksista. Debussyn musiikkia leimaa hänen poikkeuksellinen sointiväriaistinsa. Hänen lähestymistavassaan orkesteria vaimennettiin nostamalla etusijalle puu- puhaltimet. Vaskipuhaltimia puolestaan hillittiin usein sordinoinnilla. Debussy käytti myös jousistoa mielellään jaettuna muodostaen niistä eräänlaisen soivan kehän muiden soittimien ympärille. Debussy ei yleensä mellastanut fortella vaan viljeli enemmän pianissimoa ja pianoa hiljentäen tällä tavoin musiikin yleisvolyymiä. Klarinettirapsodian 206 tahdista fortea esiintyy vain noin kol- messakymmenessä. Debussyn Rapsodia oli alun perin sävelletty klarinetille ja pianolle. Tuore orkesteriversio (1910) kantaesitettiin ensin Venäjällä ja viimein Pariisissa toukokuussa 1919. Rapsodia vaatii esit- täjältään täydellistä soittimen hallintaa;
instrumentin eri rekistereitä hyödynne- tään tässä teoksessa kaikessa sointi- ja ilmaisuvoimassaan. Pekka Miettinen JOHN ADAMS: FRENZY Frenzy (suom. ”vimma” tai ”kiihko”) on yksiosainen sinfonia. Kahdenkymme- nen minuutin kestoinen teos mahduttaa sisäänsä moni-ilmeisen mutta yhtenäi- sen sinfonisen rakenteen. Nimestään huolimatta Frenzy on vilkasliikkeinen ja ulospäinsuuntautunut säästen maanisen energiansa loppuhetkiin. Frenzyn muihin teoksiini verrattuna erilaiseksi tekee sen lähes pakkomiel- teinen keskittyminen pienten, eloisien motiivien kehittelyyn ja muunteluun. Niitä nousee esiin eri muodoissa läpi koko teoksen. Tällainen motiivien klassinen kehittely – saksalainen termi Durchführung on tuttu useimmille muusikoille – eroaa aiempien, minima- lismista vaikutteita saaneiden teosteni asteittaisesta ”muutos toiston kautta” -tekniikasta. Valmistuttuaan Frenzy paljastui sävel- täjänsä suureksi yllätykseksi kahden erilaisen lähestymistavan yhdistelmäksi. Teoksen rytminen tapahtumahorisontti on edelleen olennaisesti sykkeen ohjaama, kun taas toisaalta sen melo- dinen maailma kertoo muodonmuutok- sesta ja ideoiden ”kehittymisestä”. Avaustahdeissa on kaksi vastakkaista elettä: puhaltimien pisteellinen ”tatu- ointiaihe” sekä ylempien jousien roteva teema. Molemmat ideat toistuvat läpi teoksen, aina tavalla tai toisella muuttu-
Made with FlippingBook - Online magazine maker