neina ja silti tunnistettavina. Hitaan osan sijaan musiikin pinta yksin- kertaisesti rauhoittuu; tiheys ja voima antavat tilaa keveydelle ja läpinäkyvyy- delle. Syke on edelleen läsnä, mutta nyt sitä kannattelee kahden harpun ja celestan ilmava kombinaatio. Jouset luovat lyyrisen melodian, joka leijuu niiden yläpuolella. Viimeinen osa vastaa todellakin teoksen otsikkoa. Osaa leimaavat vimmaiset, pompahtelevat jousikuviot, vaskipu- haltimien tsunamiaallot ja hullun lailla kipittävät puupuhaltimet. Frenzy on omistettu pitkäaikaiselle ystävälleni Simon Rattlelle, joka johti kantaesityksen Lontoon sinfoniaorkes- terin kanssa maaliskuussa 2024. John Adams suom. Pekka Miettinen GABRIELLA SMITH: TUMBLEBIRD CONTRAILS Amerikkalainen Gabriella Smith (s. 1991) on kansainvälinen nouseva tähti nykysäveltäjien joukossa. Teini-ikäisenä hän oli erittäin kiinnostunut biologi- asta, ekologiasta ja luonnonsuojelusta. Viulunsoiton Smith aloitti seitsemänvuo- tiaana ja säveltämisen pian sen jälkeen. Hänen mentorinaan toimi myöhemmin John Adams osana nuorten säveltäjien opinto-ohjelmaa Berkeleyssä. Smith suoritti Philadelphiassa musiikin kandi- daatin tutkinnon pääaineenaan sävel- lys vuonna 2013. Jatko-opintoja Smith
suoritti Princetonin yliopistossa ja on sittemmin asunut Marseillessa, Oslossa ja USA:n Seattlessa. Smith nauttii vaelta- misesta, retkeilystä, lintujen tarkkailusta ja vedenalaisten äänitysten tekemisestä hydrofonilla. Sävellyksestään Tumblebird Contrails hän kertoo seuraavaa: ”Teos on saanut inspiraationsa ainutkertaisesta hetkestä, jonka koin reppureissatessani kansal- lispuisto Point Reyesissa Kaliforniassa. Istuin merenrannan hiekassa ja kuun- telin valtameren hallusinatorisia ääniä: lokkien kaklatusta, aaltojen pauhua, lähestyvien maininkien kohinaa ja hie- kan sirinää laskevan vuoroveden myötä. Kuulin rannan äänimaailmassa jatku- vaa asteittaista muutosta ja siirtymistä kiinteästä sävelkorkeudesta hälyyn, melodiasta sointikenttään ja selkeästä pulssista sykkeettömyyteen. Katse- lin kahden korpin leikkivän tuulessa, pyöriskelevän (engl. tumble ), syöksy- vän, liitelevän; saatoin kuvitella tuulen hyväilyn niiden siivissä. Samaan aikaan suihkukoneet maalailivat loputtomia tii- vistysjuoviaan (engl. contrails ) taivaalle. Teoksen nimi, Tumblebird Contrails, on Jack Kerouacin inspiroima fraasi, jonka keksin kuvaamaan teoksen perussävyä ja tunnelmaa.” Tumblebird Contrails hyödyntää ja jatkojalostaa 1960-lukulaista sointikent- tätekniikkaa. Loisteliaassa luontokuva- uksessaan teos asettuu samalle janalle Tapiolan ja La merin kanssa. Luonnon äänien sisällyttäminen musiikkiin on Gabriella Smithin tapa lisätä tietoisuutta biosfäärimme tuhoutumisesta. Sen hän uskoo olevan planeettamme nykyhet- ken suurin ongelma. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker