SARAH GIBSON: BEYOND THE BEYOND Sarah Gibson menehtyi traagisesti paksusuolen syöpään heinäkuussa 2024 vain 38 vuoden iässä. Teoksen innoittajana oli hänen poikansa syn- tymä, josta kului vain kaksi viikkoa säveltäjän syöpädiagnoosiin. beyond the beyond oli tarkoitus kantaesittää viime elokuussa PROMS-festivaalilla, mutta Gibson menehtyi ennen teoksen valmistumista. Koko teoksesta ehti kuitenkin valmistua luonnos yhdessä Gibsonin pitkäaikaisen ystävän ja yhteistyökumppanin pianisti ja säveltäjä Thomas Kotcheffin kanssa. Kotcheff viimeisteli teoksen, ja BBC:n filharmoni- nen orkesteri kantaesitti sen kansainvä- lisenä naistenpäivänä 8.3.2025. Gibson ja Kotcheff muodostivat kiitetyn piano- duon nimeltä Hocket vuonna 2014 ja he olivat aiemminkin säveltäneet yhdessä. Gibson toimi muun muassa Los Ange- lesin filharmonikoiden Composer Fellowship -ohjelman apulaisjohtajana sekä sävellysteorian apulaisprofesso- rina Kalifornian osavaltion yliopiston Bob Cole -konservatoriossa. Hän sai urallaan lukuisia tunnustuksia, kuten Victor Herbert -palkinnon ja Percussive Arts Society -sävellyskilpailun voiton. Sarahin ajan käydessä vähiin tuli sel- väksi, ettei hän ehdi viimeistellä teosta yksin. Aloimme siksi työstää kappaletta yhdessä. Koko teoksesta oli siis ole- massa valmis luonnos, jonka viimeiste- limme Sarahin ollessa vielä kanssamme, ja hän oli siihen hyvin tyytyväinen. Suuren osan tämän teoksen aineis- tosta muodostavat aihiot, joita Sarah oli kehitellyt ja työstänyt useiden vuosien
ajan. Nopea materiaali rakentuu tietyllä sävelkorkeudella toistuvasta kuudes- toistaosamotiivista, jonka voi kuulla Sarahin muissakin teoksissa, kuten sinfonietta-kokoonpanolle kirjoitetussa teoksessa Soak Stain , konsertossa kahdelle pianolle Can’t Never Could sekä orkesteriteoksessa to make this mountain taller . Keskustellessamme hitaasta väliosasta Sarah sanoi haluavansa melodian tuntu- van siltä kuin se syntyisi hengityksestä. Ikään kuin orkesteri hengittäisi syvään paljastaen hitaasti nuotit, jotka rakenta- vat melodian. Hän kutsui väliosaa aina ”kehtolauluksi”. Rakenteesta puhuessamme Sarah puhui muodoista. Kappaleen ensimmäi- sessä osassa kaikki materiaali liikkuu ylöspäin (nousevat linjat, matalalta alka- vat ja korkealle nousevat orkestroinnit, jne.). Hidas väliosa puolestaan on yksi valtava nouseva linja, ikään kuin veny- tettäisiin vain yhden tahdin mittaista hetkeä ensimmäisestä osasta kokonaan itsenäiseksi osaksi. Sen vastakohtana on paluu nopeaan materiaaliin tahdissa 204, jossa kaikki materiaali laskee alaspäin - kaikki putoaa, kaikki materi- aali romahtaa alaspäin. Ja sitten lopussa on korkea coda, aivan kuten teoksen alussa. Thomas Kotcheff
Made with FlippingBook - Online magazine maker