ja tyranniksi, joka on kohottanut itsensä muiden yläpuolelle. Teatraalisin elkein Beethoven raaputti partituurin nimi- lehteen jo kirjoittamansa omistuksen pois niin voimakkaasti, että veitsen terä puhkaisi paperiin reiän. Beethovenin oppilas Ferdinand Ries kertoi tarinasta oman versionsa. Sen mukaan säveltäjä, saatuaan kuulla Napoleonin kruunauk- sesta, repäisi nimilehden raivoissaan kahtia ja viskasi lattialle. Kustantajal- leen Beethoven kuitenkin kirjoitti vielä kesällä 1804 sinfonian nimeksi tulevan Bonaparte. Lopullinen nimi Sinfonia eroica, composta per festeggiare il Sovvenire d’un grand’uomo (Sankari- sinfonia, săvelletty juhlistamaan suuren miehen muistoa) ilmestyi partituuriin vasta painovaiheessa 1806. Kytkös Bonaparteen ei ollut silti vie- läkään ohi. Napoleonin kuoltua Saint Helenan saarella 1821 Beethoven totesi kirjoittaneensa musiikkia tätä mur- heellista tapausta varten jo 17 vuotta aiemmin. Tällä lausunnolla hän viittasi sinfonian kuuluisaan surumarssiin. Lopulliseen järjestykseen Eroican asiat pani kapellimestari Arturo Toscanini 1940-luvulla. Hän totesi: ”Jotkut puhu- vat Bonapartesta, jotkut Hitleristä tai Mussolinista. Minulle se on Allegro con brio .” Eroica oli teos, jonka jälkeen mikään ei ollut ennallaan sinfoniamusiikissa. Kestoltaan kaksinkertaisena Haydnin tai Mozartin sinfonioihin verrattuna ja emotionaaliselta ilmaisultaan ennen kokemattoman syvällisenä Eroica sai kuulijat ymmälleen. Sinfonian ensim- mäisissä harjoituksissa edellä mainittu Ferdinand Ries avusti kapellimestarina toiminutta Beethovenia. Ries moitiskeli käyrätorven soittajaa väärästä sisääntu- losta todeten säveltäjälle, että ”kylläpäs
kuulostaa kauhealta”. Torvensoittaja oli kuitenkin soittanut tarkalleen oikein, ja Ries sai aivan aiheellisesti pelätä saavansa korvilleen. Beethoven jaksoi murjottaa Riesille tapauksen johdosta varsin kauan. Toisen osan, Surumarssin tunneasteikko oli laajempi kuin missään aiemmassa sinfoniassa ulottuen pääsikermän syvästä murheesta duuriepisodien tar- joamaan tilapäiseen lohtuun. Finaali ei jää myöskään jälkeen tässä suhteessa. Uutuutena sinfonian kokonaisraken- netta ajatellen voidaan pitää myös sitä, että sinfonian koko valtava kaari tähtää finaaliin. Se saa aivan uutta painoarvoa, sillä varhaisemmissa klassisissa sinfo- nioissa - kenties Mozartin Jupiter-sinfo- niaa lukuun ottamatta - finaali oli ollut vain miellyttävä jälkiruoka edeltävien osien painavamman sanottavan sulatte- lemiseksi. Osa musiikkitieteilijöistä pitää Eroicaa peräti romantiikan ensimmäi- senä ilmentymänä musiikin alalla. Pekka Miettinen
Made with FlippingBook - Online magazine maker