ROBERT SCHUMANN: SINFONIA NRO 1 On sanottu, että Robert Schumann (1810–1856) poltti luomistyössään itsensä loppuun musiikinlaji kerrallaan. Hän aloitti säveltäjänuransa tekemällä vuosikymmenen ajan lähinnä vain pienimuotoisia pianokappaleita. Näihin aikoihin Schumann opiskeli myös laki- tiedettä, haaveili pianovirtuoosin urasta sekä perusti tunnetun musiikkilehden Neue Zeitschrift für Musik , jota sitten toimitti vuosikaudet. Vuosi 1840 oli kuu- luisa yksinlaulujen vuosi, ja heti suraa- van vuoden alusta Schumann siirtyi orkesterimusiikin pariin. Hän ryhtyi luon- nostelemaan kuumeisesti ensimmäistä sinfoniaansa, joka valmistuikin vajaan kuukauden kuluessa. Apua Schumann sai työhönsä kollegaltaan Mendelssoh- nilta, joka antoi lähinnä soitinnuksen yksityiskohtiin liittyviä neuvoja. Esikoissinfonia merkitsi selvää käänne- kohtaa Schumannin säveltäjänuralla. Hän oli juuri avioitunut piano-opet- tajansa Friedrich Wieckin tyttären Claran kanssa, ja tarttui nyt vaimonsa rohkaisemana laajempiin sävellysmuo- toihin ja suurempiin kokoonpanoihin. Mainittakoon, että Clara Schumannista tuli sittemmin aikansa merkittävimpiä muusikoita, ollen erään määritelmän mukaan ”kirkkaimpia tähtiä 1800-luvun pianistitaivaalla” Sinfonian kirjallisena innoittajana oli eräs Adolph Böttge- rin suosittu kevät- ja rakkausaiheinen runo, etenkin sen viimeinen säe Im Tale blüt der Frühling auf (Laaksossa puhkeaa kevät). Heti teoksen alussa kuultava fanfaarinomainen aihe onkin helppo kuvitella sanoitettavaksi Bött- gerin runosäkeellä. Sinfonian lisänimeä
Kevät ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, vaikka säveltäjä alun perin suunnittelikin osille aiheeseen liittyvät otsikot. Talvella syntynyttä teosta värittikin enemmän Schumannin valoisa, keväinen mieliala, joka johtui ennen kaikkea juuri solmi- tusta avioliitosta. ”Kevät” on siis lähinnä tunnetta eikä vuodenajan kuvausta Schumann pyrki yhdistämään neljässä sinfoniassaan wieniläisklassikoilta peri- tyn sinfonisen muodon omaan vapaam- paan fantasiamuotoon. Se toi musiikkiin omaa sisäistä jännitettään. Säveltäjä ei ehkä aina onnistunut tavoitteissaan, mutta sinfonioiden musiikillisen mate- riaalin paino peittää jotkut kriitikoiden mainitsemat rakenteisiin ja soitinnuk- seen liittyvät kauneusvirheet. Vaikka Schumannin vaikutus oli ennen kaikkea pianomusiikin kehitykseen merkittävä, hänen sinfoniansa ovat jääneet elämään vahvan persoonallisen tyylinsä vuoksi. Ne eivät paljasta säveltäjän ajoittaisia herkkyydestä johtuneita mielenterve- ysongelmia tai valtavaa työpainetta. Ensimmäinen sinfonia sai kantaesityk- sensä Leipzigissä maaliskuun viimei- senä päivänä 1841 Mendelssohnin johdolla. Hannu Kivilä
Made with FlippingBook - Online magazine maker