Muoviyhdistys 85 vuotta Yhdistyksen jäsen muistelee Koneiden myyntiä ja juhlaa
H elsingin ydinkeskustassa oli 1970-luvulla hyvin monta maahantuontiyritystä. Myös Muoviyhdistyksen toimisto oli Kalevanka- dulla ravintola Kosmosta vastapäätä, n. 100 metriä Stockmannin tavaratalosta. Siihen aikaan toimis- ton johtaja oli Jorma Pohjanpalo . Hän oli erittäin määrä- tietoinen ja päätti kaikesta yhdistyksessä. Vuosittain oli suuri kokous jossain ravintolassa Helsingissä, jossa ensin pidettiin vuosikokous, sitten oli alan esitelmiä ja lopuksi syötiin, juotiin ja seurusteltiin pikkutunneille asti. Kun Aarno Pilzistä tuli toimitusjohtaja monet asiat muuttuivat. Silloin esimerkiksi noin kahdeksan kertaa vuodessa järjestettiin agenttikokous, jossa oli kone- ja lai- te- ja ryynimyyjät ja muita alan edustajia. Aina oli myös alan esitelmä ja noin 20-30 osallistujaa. Silloin tutustuim- me hyvin toisiimme. Nämä tilaisuudet olivat usein Hotel- li Klaus Kurjen kabinetissa ja erikoisuutena mainittakoon, että jotkut ostivat aina tupakka-askinsa ns. firman piik- kiin. Aarno Pilz aloitti myös MuoviSkin vuonna 1980. Näi- tä järjestettiin n. 10 vuoden ajan Itävaltaan. Tämä oli vii- kon matka, jossa oli esitelmiä ja pyrittiin järjestämään myös tehdasvierailu. Kävimme mm. Hedin suksitehtaal- la ja kerran minä olin isäntänä Engelin tehtaalla, kun ryh- mälle esiteliin tehdasta. Erikoisuutena mainittakoon, että Engel tarjosi ryhmälle päivällisen paikallisessa ravinto- lassa. Seuraavana päivänä jouduin selittämään Engelin omistajalle Irene Schwarzille, kun hänen piti hyväksyä edellisen päivän ravintolalaskun. Hän ei voinut ymmär- tää, että sen kokoinen ryhmä pystyi juomaan niin paljon ja niin monta votkaa viikunan kanssa. Varmuuden vuok- si tämä ryhmä sai läksiäislahjaksi yhden kolmenvartin pullon 40 prosentin aprikoosiviinaa per henkilö. Kahden ja puolen tunnin kotimatka oli kuulema ollut aikamoinen. Trokarin elämä oli aikanaan hyvinkin vauhdikas mutta nykyään kaikki on toisin. Mutta siihen aikaan tutustuttiin asiakkaisiin erittäin hyvin ja asiakassuhteisiin panostet- tiin eri tavalla kuin nykyään. Oma tarinani muovin parissa alkaa, kun aloitin muovia- lalla kesällä 1972 Ekströmin koneliikkeessä, Aleksanterin- katu 7:ssä, kivenheiton päässä Helsingin Senaatintorilta. Työhaastattelussa minulta kysyttiin hyvin nopeasti, että ’kai sinä otat viinaa’, kun minusta piti tulla muovilaittei- den trokari. Tässä vaiheessa voin kertoa, että monet työn- tekijät tulivat töihin omalla autolla ja Senaatintorin laidal- la oli kahden tunnin pysäköintipaikkoja ja sen takia, joka toinen tunti kaikkien oli mentävä vaihtamaan pysäköin- tipaikkaa. Tämä meni niin pitkälle, että jotkut meikäläi- sistä lähtivät jopa Kanariansaarille lappuliisojen kanssa. Vielä menneisyydestä: kun piti lähettää teleksi, minä
Sääntelyn järkeistys – tarpeellinen muttei helppo toteuttaa M uovien maailma Euroopan unionissa on myös valtavan sääntelyn ja ohjailun maailma. Muoveille on laadittu oma EU-muovistrategia vuonna 2018. Meillä on hyvin tarkka ja kasva- nalisointeja, digitalisointeja, opastuksia ja niin edelleen. Vuo- den 2025 alusta uusi Euroopan komissio lupasi vähentää 35 % pk-firmojen raportointivaatimuksia. Tätä varmasti vauhditti myös Donald Trumpin säädös- ja virkamieskarsinta USA:ssa, jossa muovipillikiellotkin siellä kumottiin.
nut EU- elintarvikekontaktisäästö jo yli 30 vuoden ajalta. Kaik- ki muovien valmistusaineet pitää hallinnoida REACH-kemikaa- liasetuksen mukaan. Muovituotteille on SUP-direktiiviä, tuot- tajavastuuerikoisuuksia, kilpikonnamerkintää, korkkimäärä- ystä ja muovikassirajoitusta. Raskasta muovisäädösmaailmaa on rakennettu vuosikymmeniä. Tarkoitus on varmasti hyvä ja eihän täysin ilman sääntöjäkään voi olla. Vaikuttaa kuitenkin, että byrokratiakuorma siihen kuuluvine raportointeineen ovat alkaneet toimia sekä kilpailukyvyn syöjinä että lain kunnioituk- sen rapauttajina. Liika on liikaa ja hyväkin voi kääntyä itseään vastaan, jos ja kun määräysten välttelystä tuleekin kilpailuetu. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä arvioidaan luokkaa 3 % liikevaihdosta ja 10 % työstä menevän raportointeihin ja erinäi- siin vaatimusten osoittamisiin eri toiminnan alueilla. Iso vah- vat firmat, joilla ehkä olisikin resursseja vastata byrokratiaan, vyöryttävät toimitusketjussa herkästi omaa taakkaansa pienille toimittajilleen, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia tehdä mitään ekstraa. Siksi vain pienten vapauttaminen jostain sää- döstasolla ei sinänsä ole ihmelääke, vaan koko hallinnon aluet- ta pitää hillitä. Ylikuorma byrokratiaa jarruttaa kaikkea Jos ja kun firmoissa pitää jumpata byrokratiaa, jota ei pysty erik- seen laskuttamaan asiakkailta, se menee katteesta ja syö tuotta- vuutta, innovaatiota ja tekemisen iloa. Suomessakin muoviyrit- täjänä aikoinaan aloittaneet ovat sanoneet, että eivät enää nyky- aikana kerta kaikkiaan voisi toistaa tarinaansa, ryhtyä yksin nollilta samaan kuin 30-40 vuotta sitten. Toisin kun ennen, aloit- taminen nyt vaatisi heti vähintään yhden kokopäiväisen hal- lintoekspertin lippusia ja lappusia täyttelemään, eri virastojen ja tahojen kanssa vääntelemään. Olemme luoneet sääntelystä esteitä uusien yritysten ja innovaatioiden synnylle. Sääntelyn kitkaan ja ylikuormaan on vaadittu yhä äänek- käämmin helpotusta. Sekä jäsenvaltioissa, että EU-tasolla vaa- timukset on kuultu. On käynnistetty erilaisia järjestelmäratio-
Euroopassa keventäminen on jähmeämpää. Viimeisin kitkan vähennysprojekti on nimetty Omnibus -paketeiksi, jotka ovat toimeenpanoltaan yhä kesken. Ilmeisesti kuitenkin vastuulli- suusraportointi eli uusi CSRD -raportointi ei tule koskemaan pie- niä firmoja ja samoin CBAM eli hiilitullien kerääminen siirtyy vuoteen 2027 ja pienemmille kevennettynä. Näistä huolimatta on vähän epäilty ja irvailtukin, että EU-säädöksiä kevennetään uusilla säännöksillä ja kaunopuheilla. Kun ei ole aiemminkaan ole keventynyt juuri mikään. Sääntelyn säilyttäjät huolestuivat Kova parkukin on paikoin päässyt sääntelyn purusta. Kun vel- voitteita on tänne vuosikymmeniä lisää kasattu, on niiden perustalle syntynyt jopa monille tukeva kiva leipäpuu. On kon- sulttia, kansalaisjärjestöjä, laki- ja virkamiestä, jopa elinkeinoelä- män omaa lobbariarmeijaa. He elävät siitä, että firmoja tai kan- saa velvoitetaan erinäisiin asioihin, joita markkinat eivät edel- lytä. Vapaassa Euroopassa esiintyy myös yllättävän runsaasti koulukuntia, puolueita ja kulttuureja, joilla on ihan vilpitön usko liki totalitaarisen ohjailun autuuteen. Näkevät sen jopa kilpai- luetuna. Suomalaisille aiemmin luonteenomaista on ollut, että vain välttämättömästä säädetään, mutta kaikki säädetty ote- taan sitten tosissaan. Sääntelyn ylikuormassa sellainen leik- kaa koneen kiinni.
Ralf Nikander ja Mirja Juslin vuonna 2023 Engel Suomen 20v tapahtumassa. (Kuva: Muoviyhdistys ry)
kirjoitin sen lomakkeelle, kirjeenvaihtaja käänsi sen halu- amalleni kielelle ja minun piti hyväksyä käännös, jonka jälkeen vein sen telekshuoneeseen, josta se lähetettiin maailmalle. Meillä oli töissä 2-3 työntekijää, joiden ainoa tehtävä oli järjestää kansioihin kirjeenvaihtomme päivä- määrä- ja aakkosjärjestyksessä. Nämä kansiot säilytettiin konttorin käytävillä ja niitä oli noin 50-70 hyllymetriä. Nyt ymmärrätte, että työtavat ovat muuttuneet niistä ajoista. Muoviyhdistys on menestynyt suhteellisen hyvin, mut- ta parhaiten on lehtemme MuoviPlast kehittynyt. Nykyään on vaikeampaa saada ihmisiä osallistumaan työhön liittyviin vapaa-ajan tapahtumiin ja tutustumaan alan ihmisiin.
Vesa Kärhä
Kirjoittaja on Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja, joka ei oikein henkilökohtaisestikaan rakasta raskaita hal- linnollisia kaavakkeiden täyttötöitä, vaan tekisi senkin ajan jotain hyvää muovialan puolesta.
Toivotan Muoviyhdistykselle oikein paljon onnea ja myös hyvää jatkoa!
Ralf Nikander
2/2025 MUOVIPLAST 11 1/2025 MUOVIPLAST
Made with FlippingBook - Online magazine maker