Sinapista muoviin – Leomuovin tarina
Kaikki hyvät tarinat alkavat aina jostain yllättävästä. Leomuovin tarina alkaa sinappipurkista.
Teksti: Marika Kaartinen, Leomuovi Group Kuvat: Leomuovi Group
V uonna 1907 Lopella nahkuriperheeseen syntyi pie- ni poika nimeltä Veikko Olavi Lapinleimu . Per- heen tie johti Toijalaan vuonna 1919, josta Veikon isä Hjalmar osti talon ja avasi sinne Lapinleimun nahka-alan erikoisliikkeen. Sukutradition mukaisesti uran piti olla Veikollekin selvä, koska olihan hänen isänsä ja isoisän- sä nahkureita ja suvulla oli Lopella oma nahkurinverstaskin. Käännekohtana toimi kuitenkin eräs ruokailutilaisuus, johon saapui arvokas Herra Insinööri. Pikkupoika Veikko seurasi sil- mät suurina, kuinka Herra Insinööri söi rauhallisesti pöydän päässä – ja pyysi läskin seuraksi sinappia. Jostain syystä juu- ri tämä hetki teki Veikkoon lähtemättömän vaikutuksen. Kun insinööri poistui, Veikko ahmi sinnikkäästi melkein koko sinap- pipurkin vedet silmissä. Äiti ihmetteli. Veikko selitti tyynesti: «Insinöörikin söi – ja minusta tulee isona insinööri!» Ja niin hänestä tuli. Veikko valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkea- koulusta vuonna 1932, aloitti uransa Tampereella ja siirtyi myö- hemmin Lahteen Asko-Avonius Oy:lle. Talvella 1934 hän mat- kusti Leipzigin messuille, ja löysi sieltä jotain, joka muutti kai- ken. Bakeliittia! Muovia voitiin puristaa esineiksi ilman mekaa- nista lastuamista. Veikon insinöörimieli syttyi. Suomen toinen muovitehdas syntyy – keittiössä Veikko ei jäänyt ihmettelemään. Hän suunnitteli ja teetätti Lah- dessa Paavo Siltasen autokorjaamossa Suomen ensimmäisen bakeliittiprässin eli ahtopuristuskoneen. Toijalassa pitkänäper- jantaina 19.4.1935 jännitys halkoi ilmaa. Oli ensimmäisen puris- tuksen aika. Keittiössä sijaitsevan koneen ympärille kokoontui Veikon lisäksi veljensä Lauri ja heidän äitinsä Helmi -mummu. Oli kuin ihme, kun ensimmäinen bakeliittituote ilmestyi konees- ta. Teollinen toiminta oli saanut alkunsa. Vielä samana vuonna
Leomuovin nykyinen johtopari toimitusjohtaja Risto Kalliainen (oik) ja tekninen johtaja Sami Rantala.
Veikko perusti yhdessä veljensä Laurin kanssa Taidehartsiteh- das T:mi Lapinleimun – Suomen toiseksi vanhimman muoviteh- taan. Alkutuotanto oli vaatimatonta: nuppeja, vetimiä, lääkepul- lojen korkkeja, piipunvarsia. Mutta pian takapihalle nousi oma verstas ja ensimmäiset työntekijät palkattiin. Talvisota pysäytti toiminnan hetkeksi, koska Veikko ja Lau- ri lähtivät rintamalle. Luonnollisesti tilinpäätös ja veroilmoi- tus jäivät tekemättä - mistä yritys sai kovat nuhteet. Nuhteet tavoittivat kirjeen muodossa vänrikki Lauri Lapinleimun siel- tä, minne ne harvemmin ylettyivät: aivan etulinjasta, poterosta. Kovassa vihollispommituksessa hän mietti:” Olisipa se verojoh- taja nyt tuossa viereisessä montussa, niin tehtäisiin se ”prätin- ki” vaikka yhdessä!” Verottajan kirjeeseen vastasi lopulta se, jol- la oli tähän paremmat mahdollisuudet – lottana toiminut Vie- no , Laurin aviopuoliso.
6 MUOVIPLAST 2/2026
Made with FlippingBook - Online magazine maker